Tänään paistoi aurinko, ihanaa! Sää oli oikein keväinen ja vieläpä suhteellisen lämmin, joten ulkona oli kiva oleskella. Käytimme tietysti vapaapäivän hyödyksi tekemällä tokotreenin.

Seuraaminen oli tänään taas oikein mukavaa katseltavaa. Käännöksien väljyys on vähitellen jäämässä pois, edistämisongelmaa ei ole, kaikki vaan sujuu. Rinille pitää vaan muistaa jatkossa tehdä myös vähän pitkäveteisempää seuraamiskaaviota, kontakti tippui tänään ainoastaan suorilla pätkillä. Saas nähdä, miten huomenna käy treeneissä, kun meillä on yleisöä, jos Mari nyt intoutuu meidän treenejä vielä katsomaan.

Jäävissä liikkeissä eka seisominen meni taas maahanmenoksi, mutta ekan korjauksen jälkeen molemmat sujuivat hyvin. Tein seisomista vielä parin muun liikkeen jälkeenkin, silti oli neitokaiselta varmaa tekemistä. Hienoa, hienoa :)

Luoksetuloa tehtiin tänään taas monenmonituista kertaa, siitäkin saattaa johtua, että loppuvaiheessa vauhti alkoi taas hiipua. Alussa Rini tuli ripeästi ja hienosti, palkkasin tänään liikkeestä kaikki, ei siis tehty kokonaisia. Yksi pysäytys meni ihan männikköön, kun menin palkkaamaan, vaikka koira ei ollu vielä ehtiny pysähtyä. Otettiin taas väliin muutama normaali luoksetulo, niiden jälkeen yksi pysäytyksen kanssa. Viimeinen pysäytys oli tosi hyvä, nyt kun vaan saisi vauhtia siihen pysäytyksen jälkeen liikkeelle lähtemisessä... Pitänee kokeilla heittää palloa taas taaksepäin, niin josko se siitä lähtisi sujumaan.

Nouto meni kivasti, sen kanssa ei ollut ongelmaa. Luovutuksessa eteen istuminen olisi voinut olla suorempikin.

Kaukokäskyjen kanssa piti tänään taas vähän temputa, kun nirso minä ei ollut tyytyväinen ylösnousuun. Se yksi etukäpälä jää vähän ennakoivasti etummas kuin toinen, ihan kuin neiti olisi jo maahan menossa. Palkka lensi tosin tänään vasta sitten, kun olin tyytyväinen näkemääni. Taitaa olla parempi heittää palkka taskusta kuin jättää takapalkka, se ei enää toimi samalla lailla magneettina ylösnousuun kuin aiemmin. Oon varmaan tehny sitä liikaa, ja siinä sivussa sitten pilannu senkin oljenkorren. Vaan minkäs teet.

Treenien jälkeen käytiin kävelemässä iltalenkki. Lenkin varrella meidät pysäytettiin, kun kolme tyttöä halusivat tulla Riniä ihastelemaan ja silittelemään. Rini, joka tavallisesti on ollut yhtä pöhinää ja puhinaa vieraiden lasten kanssa, yllätti miut totaalisesti, kun se meni reippaasti tyttöihin tutustumaan eikä puhissut yhtään. Siitähän tosin sitten saikin niin paljon namia, että myöhemmin oli turha sitä pöhinää aloittaakaan ;) Joko Rinin pöhinäkauteen näkyy valoa tunnelin päässä tai sitten hormoonit ovat pistäneet neidin pään totaalisen sekaisin. Itse veikkaisin viimeistä vaihtoehtoa, vaikka se on mulle se ja sama, mistä johtuu. Hienoa joka tapauksessa, että neiti käyttäytyi tänään niin esimerkillisesti. Ei kaikkia muksuja tarvitse rakastaa, mutta pitää niitä sietää ;)

Rini on niin upeassa karvassa, että ihan harmittaa, kun ei ole näyttelyitä tulossa vielä vähään aikaan. Neiti aloittaa kuitenkin mun tuurilla karvanlähdön just siinä näyttelyn kynnyksellä, ja sit se ei oo enää niin sievä kuin nyt. Noh, voinpahan lohduttautua sillä tiedolla, että nätti se on ainakin jossain välissä ollut. Pitäisi käydä neitokaisesta ottamassa seisomakuvia, jotta voisi ikuistaa upean karvan todistusmateriaaliksi. Huomenna sataa tietysti räntää, niin ei pääse kuvia ottamaan. Onhan se kaikkien fysiikan lakien vastaista, että Joensuussa voisi kahtena peräkkäisenä päivänä paistaa keväällä aurinko.

Kaapista löytyi Rinin vanha motskupatsku, josta oli naru puoliksi katki. Leikkasin sen pois ja annoin leluksi, nyt se on neidin best favorite. Kuinkahan pitkään uutuudenviehätys kestää? Kaappia pengottuani löysin vielä yhden pannan, jonka ostin meidän kaupan loppuunmyynnistä puolitoista vuotta sitten, ja se sopi neidille mainiosti. Siitä tullee meidän uusi treenipanta, jos sellaista joutuu käyttämään, se on niin kätevä vaan napsauttaa kiinni. Ja pitäisi olla myös kohtuullisen turkkiystävällinen. Esteettisyys ennen kaikkea ;)