Kiire on jossakin määrin hellittänyt, sillä eilen oli oopperamme viimeinen esitys. Haikea olo jäi, mutta se menee varmaan ohi aikanaan.

Eilen käytiin tekemässä pieni tokotreeni pitkästä aikaa, tehtiin kaikki liikkeet paikkamakuuta ja hyppyä lukuun ottamatta. Joitakin ongelmia selvisi, uusia ilmeni, mutta mikäpä tokon idea olisikaan, jos siinä ei ongelmiakin ilmenisi.

Seuraamisissa ilmeni uusi ongelma: Rini alkoi ennakoida siinä liikkeestä seisomista. Eilen hölmö erehdyin vielä tekemään jäävät liikkeet (jotka menivät hyvin), ratkaisuksi seuraamisongelmaan kehittelin jäävien liikkeiden jättämistä tauolle. Muuten seuraaminen oli ihan hyvää, ajoittain kontakti laski, mutta muuten tiivistä ja mukavaa menoa.

Luoksetulon kanssa piti hiukan temputa eilen, ensimmäinen oli ihan ok, mutta innostuin sitten tekemään toistoa, mikä näkyi heti vauhdissa. Pysähdyin sitten hetkeksi miettimään, että missä se ongelman ydin nyt on. Se lienee siellä, missä Aino sen jo totesi aikaa sitten olevan: Rini tulee hyvin luokse, mutta kun siihen otetaan pysäytys mukaan, sen itsevarmuus ei riitä loppumatkalle. Ratkaisuna siis tehdä pelkkää normaalia luoksetuloa. Otin sitten eilen parin epäonnistuneen luoksetulon jälkeen lyhyellä matkalla luoksetuloa niin, että otin taskusta pallon ja pompottelin sitä härnäämismielessä ennen kutsua luokse. Vauhtia löytyi taas. Rinille pitää nyt vaan keksiä joku huippuhauska juttu, joka saa sen lähes halkeamaan riemusta, niin eiköhän luoksetulonkin ongelma ala hiljalleen selvitä.

Kaukokäskyissä ylösnousut ovat kummasti parantuneet, kun olen alkanut palkata neitokaista niistä. Tästä saatiin Ainon kanssa hyvät naurut tänään, kun kerroin. Minkähän takia se koira ei nouse ylös, jos sitä ei siitä palkkaa? Hmmm....

Nouto oli vauhdikas ja sellainen, kuin se jo pitkän aikaa ollut. Testasin vähän, miten pito kestää, vaikken heti ottaisikaan kapulaa, ja hyvin Rini sitä malttoi pidellä. Neiti ei päästänyt irti vielä sittenkään, kun vähän ojensin kättä siinä mielessä, kuin olisin ollut kapulaa ottamaisillani sen suusta. Sainpa taas olla ylpeä pikku-aussiestani!

Tänään on ollut harmaa päivä niin sään kuin mielenkin osalta. Iltaa kohti päivä on tosin vähän parantunut, kävimme Ellan kanssa pitkällä lenkillä, ja Rini hauskuutti meitä taas moneen otteeseen. Alkumatkasta neiti vähän keljuili, mutta kun oma olo parani lenkin loppua myöten, niin sitten löytyi Rinistäkin rinsessa-moodi.

Huomenna on edessä työpäivä ja iltapäivä menee koulussa istuessa. Illasta ehkä taas tokoilemaan...