Kävimme eilen Ainon kanssa treenaamassa, tehtiin silleen, että toinen aina katsoi, kun toinen oli tekemässä, ja antoi vähän palautetta. Mun antamista palautteista tuskin kummoisesti apua on - paha sitä on mennä gurulle pätemään ;) - mutta sen sijaan mie hyödyin kyllä kovasti saamastani palautteesta.

Teimme liikkeet ihan koejärjestyksessä. Luoksepäästävyydessä ei näillä meidän otuksilla ole mitään ongelmaa ollut, joten jätimme sen väliin. Eilen oli illalla vielä niin kylmä, että päätimme armahtaa otukset, niin ei kummankaan tarvinnut itseään kylmettää paikkamakuun muodossa. Mulla olisi tietysti ollut otollinen tilaisuus saada joku katsomaan meidän paikkamakuuta, mutta se nyt tietysti unohtui. Ehkäpä me käydään treenaamassa joku toinenkin päivä, ja jos sattuisi vähän leudompi ilma, niin sitten voisi paremmin mielin makuuttaa koiraa.

Seuraamisella aloitettiin. Rini oli ihan kivassa vireessä, joten se seurasi mun mielestä tosi hyvin. Toki sillä taas perinteisesti kontakti laski vähintään palkatessa, mutta käännökset olivat tiiviitä, eikä neiti muistaakseni sen ihmeemmin edistänytkään. Meidän seuraamiseksi se oli hyvä pätkä.

Ainolta saatiin kommenttia, että mulla on käsi koko ajan taskussa - mikä on ihan totta. Tämän perään toteamus, ettei Rini tule luultavasti koskaan seuraamaan sillä tavalla, jos se käsi ei ole taskussa. Aino ehdotti, että kokeilisin lähteä seuruuttamaan käyttämällä iloisesti sivulle-käskyä, ja kättä ei saa laittaa suoraan taskuun. Kokeiltiin, ja jestas, ihan yllätyin itsekin! Kontakti pysyi tosi hyvin ja seuraamispaikka oli oikea. Emme tehneet pitkää pätkää, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Aino oli tehnyt huomion, että Rini skarppaa tosissaan sivulle-käskyn aikana: se tietää, että kohta tapahtuu. Nyt mulla on vaan vaikea tehtävä olla pilaamatta seuraamista uudella käskyllä ;) Se varmaan onkin helpommin sanottu kuin tehty. Toinen nootti, minkä sain, on palkkaamisen hitaus. Se toimii meidän perinteisellä seuraamistyylillä, jolloin käsi on koko ajan nakkelemassa koiran suuhun evästä, mutta nopeus kärsii, kun vaihdettiin tyyliä. Kolmas juttu, josta sain maininnan, on kävelemisen hitaus seuraamisen aikana ;)

Maahanmenossa mun piti käyttää hyväkseni äsken saamaani palautetta, eli kokeilin taas seuruuttaa sivulle-käskyllä. Upeasti neiti seurasi! Maahan Rini osasi laskeutua hienosti, se oli liikkeenä nopea. Ainoa juttu, johon itse kiinnitin huomiota, oli neidin meneminen maahan vinoon. Rini pysyi maassa nätisti, vaikka kiersin taakse - tosin maahanmenossa meillä ei tässä ole ongelmaa ollutkaan. Liike oli sillä mallilla, ettei Ainokaan siitä kauheasti parannettavaa löytänyt, mitä voi jo pitää saavutuksena!

Luoksetulo on meidän uusi murheenkryyni. Rini älyää nopeasti ryhtyä ennakoimaan, mikä saa sen himmailemaan. Sanoin Ainolle jo etukäteen, että tein luoksetuloa ja pysäytystä jo aiemmin päivällä lenkillä, ja se luultavasti tulee näkymään treeneissä. Otin liikkeen suoraan takapalkalla, tänäänkin palkkana Rinin lempparipallo. Palkka ainakin toimi, sillä Rini kierähti nopeasti ympäri pallon nähdessään ja yritti tarrata siihen kiinni ;) Jätin neidin uudestaan paikalleen, kävin laittamassa pallon neidin taakse ja suuntasin kauemmas. Aino heitti hommaan haastetta asettumalla suunnilleen puoleenväliin ja sanomalla, että koiran pitää pysähtyä tähän. Huuuuii, miten vaikeeta! Annoin Rinille käskyn, se lähti ihan hyvin, mutta nopeamminkin se pääsisi. Annoin pysäytyskäskyn, mun mielestä Rini himmaili vähän eteenpäin ja pysähtyi sitten; Aino sen sijaan sanoi jälkeenpäin, että kun vauhtia oli niin paljon ja maaperä liukas, niin ei se olisi millään pystynyt pysähtymään aiemmin. Olin sitten ihan tyytyväinen luoksetuloon. Vapautin neidin palkalle. Pysäytyksen kanssa me ei muistaakseni tehty luoksetuloa sen enempää, lopuksi meidän piti tehdä tavallinen luoksetulo. Aino antoi hyvän ohjeen, että yhtä avoimen luokan luoksetuloa kohti pitäisi tehdä ainakin kolme alokasluokan luoksetuloa. Meidän pitäisi ryhtyä tekemään näin!

Rinin normiluoksetulo oli hidas ja himmaileva, heitin sitten pallon avuksi, jotta saataisiin vauhtia lisää. Aino kehotti käyttämään karkuunjuoksemista keinona sen vauhdin lisäämiseen: heti, jos näkee, että koira ei lähde tulemaan kunnon vauhdilla, niin karkuun vaan. Joskus voi tehdä niinkin, että vaan jättää koiran paikalleen ja lähtee juoksemaan eteenpäin, kutsuu koiraa, eikä edes katso taakseen, niin koiralle tulee vähän painetta ehtiä mukaan. Näin yritetään varmistaa, ettei anneta sellaista hiljaista hyväksymistä himmailulle ja hidastelulle. Aino ehdotti myös avoimen luokan luoksetuloon toisen käskyn käyttämistä.

Liikkeestä seisominen meni aika lailla samaan malliin kuin liikkeestä maahanmenokin: Rini jäi hyvin seisomaan, seuraamispätkä oli hyvä. Ainut moka oli omani - mulle tuli oikosulku siinä vaiheessa, kun piti kävellä koiran taakse, että kummalta puolelta mun pitää koira ohittaa. Tietysti valitsin sen väärän puolen. Aino kyllä muistutteli heti, että pieleen meni ;) Annoin Rinille avuksi paikka-käskyn, sillä kun niin herkästi pari tassua liikahtaa siinä välissä, kun kävelen sen ohi. Nyt neiti pysyi hyvin paikallaan, eikä tässäkään liikkeessä siis ollut juuri mitään korjattavaa. Ohjaaja voisi ensi kerraksi opetella kulkemaan koiran oikealta puolelta ;)

Seuraavaksi nouto. Ihan heti ensimmäiseksi Aino antoi kommenttia mun heittojen pituudesta - ne on liian pitkiä! Kuulemma lentäisivät kehästä ulos. Mie oon ilmeisesti tulkinnu sen ohjekirjassa olevan viisitoistametrisen vähän liian pitkäksi. Rini haki kapulan joka tapauksessa, ekalla kerralla otti väärästä kohdasta kiinni, mutta toinen nouto meni oikein hyvin. Aino heitti taas haastetta peliin laittamalla maamerkiksi jokusen metrin päähän hyppyesteen ja ilmoitti, että kapulan pitää lentää samalle kohdalle. Toinen heitto oli jo parempi. Rinin toisessa noudossa ei mun mielestä ollut juuri mitään korjattavaa, eikä Ainokaan tainnut mainita mitään ihmeellistä.

Kaukokäskyissä ilmeni eilenkin se meidän suurin ongelma: Rini ei istumaan noustessa nouse ihan niin ylös kuin olisi tarpeellista. Koreografia meni kuitenkin upeasti läpi, Rini malttoi kunnolla odottaa käskyä mennä maahan. Nyt pitää vaan pitää taitoa yllä :) Käytin alun perin käsimerkkinä vain käden nostamista ylös, mutta Ainon mielestä toimii paremmin, jos nostan käden alhaalta asti. Kokeiltiin niin, mutta pitemmän päälle se ei kuitenkaan auttanut koiran istumaannousussa. Aino-maaster keksi kuitenkin meille ratkaisun ylösnousun saamiseksi kuntoon: käytetään taas takapalkkaa. Enpä olisi sitä ikinä keksinyt itse kokeilla! Rini nousi heti paremmin ylös, siitä palkkasin sitten heti. Illalla kokeilin vielä ruuan yhteydessä uudestaan, ja se toimi edelleen. Missäpä olisimmekaan ilman Aino-maasteria ;)

Nauroin jo valmiiksi meidän hypylle. Tauko edellisen ja eilisen treenin välillä oli kuitenkin tehnyt hyvää, sillä Rini muisti hypyn hyvin. Se osasi mennä jo huomattavasti luontevammin istumaan toisella puolella, ja tuli hyvin esteen yli takaisin käskystä. Kun sitten olin eleissäni liian hidas, Rini hyppäsi takaisin toiselle puolelle. Saipahan Aino kunnon naurut ;) Aino kehotti olemaan käskyjen kanssa nopeampi: takaisinhypylle voisi ottaa toisen käskyn ja liittää siihen perään sivulletulokäskyn, jotta koiralle automatisoituu, että takaisinhypyn jälkeen tullaan sivulle. Rini lensi toisella yrityksellä hypyn jälkeen turvalleen, kun tassu sattui liukkaaseen kohtaan, mutta hyppy takaisin onnistui hyvin. Neiti selvästi harkitsi uudelleen toiselle puolelle hyppäämistä, mutta ehdin pyytää sivulle, niin neiti korjasi. Lopuksi otettiin ihan normihyppy, jossa heitin pallon esteen yli Rinin perään, niin ei jäänyt pahaa mieltä turvalleenlennosta.

Hiomistahan ne meidän liikkeet vielä vaativat, mutta pääpiirteissään alkavat olla hyvällä mallilla. Eiköhän me sinne kokeisiin suunnata toukokuussa. Mie menisin mielelläni jo huhtikuussa, mutta luultavasti koulun oopperaprojekti työllistää niin paljon, ettei silloin vielä ehdi. Saadaanpahan kunnolla aikaa hioa liikkeet rauhassa kuntoon, sitä ennen pitäisi tosin ryhdistäytyä tuon treenaamisen suhteen!