Olimme tänään lenkkeilemässä Utran metsissä ja rannoilla "uuden" tuttavuuden kanssa. Lenkkiseurana meillä olivat Tuija sekä hollanninpaimenkoira Roihu, tutustuimme viime kesänä hakutreeneissä, eli siinä mielessä ei olla aivan uusia tuttavia. Rini ei ole Roihun kanssa vielä aiemmin ollut tekemisissä kuin kentällä, mutta tänään kaksikko pääsi kunnolla tutustumaan riehumisen yhteydessä.

Rinistä näki aika selvästi, että viikonloppu oli ollut rankka, mutta lähdettiin siitä huolimatta ulos vähän rentoutumaan. En nyt tiedä, oliko se sitten Rinin osalta niin rentoutumista, sillä Roihu oli neidin hyvin innokas kosija, ja Rinin piti tosissaan pitää puoliaan aina aika ajoin. Rini taisi väsymyksestä johtuen olla vähän kiukkutuulella, joten ajoittain pelkkä vääränlainen vilkaisukin sai aikaan kiukkukitinää ja hulvatonta takaa-ajoa. Roihun mielestä se oli lähinnä kiva leikki :) Roihu ei pistänyt pahakseen pientä trimmaustakaan, Rini nääs syljeksi koko ajan pieniä tummia karvatuppoja hangelle.

Kaksikko tuli kuitenkin kaikesta huolimatta hyvin juttuun, alkuun molemmat juoksivat kilpaa keskenään ja riekkuivat hyvässä hengessä. Kun Riniltä loppua kohti alkoi virta loppua, niin kitinää ja kiukkua oli enemmän ilmassa. Hetki ennen lähtöä Rini vaan makasi mahdollisimman tiukalle kerälle käpertyneenä ja pureksi lumipaukkuja tassuistaan; Roihu taas kiersi Rinin ympärillä ja tökki nenällään leikkiin hakien. Roihulla oli hauska "mistä kohti pitää painaa" -leikki, Rini ei muuten niin välittänyt, mutta kun poitsu tarpeeksi kauan tökki, niin hermo meni ja taas mentiin.

Kotosalla Rini on taas ottanut rennosti. Huomenna vietetään ansaittua lepopäivää, keskiviikkonakin taidetaan ottaa vielä ihan rennosti. Katsotaan sitten loppuviikosta, miltä alkaa näyttää.

Tarkastin tänä aamuna pitkästä aikaa Rinin tassussa olevan reiän kuntoa. Hyvin se on lähtenyt paranemaan, se ei ulkona tänään enää riehuessa auennut, eli selvästi parempaan suuntaan ollaan menossa. Katsellaan loppuviikosta taas, miten parantuminen edistyy, ja sen mukaan mietitään sitten, mitä tehdään agitreenien kanssa. Sitä juoksuakin odotellaan edelleen.

Käytiin muuten siinä Utran maneesilla ollessamme katsomassa kuusta, jonka oksalle heitin sen meidän narupallon marraskuussa. Siellä se vieläkin killui!