Sain eilen varsin mielenkiintoisen puhelun. Noutajat ry:stä soittivat ja kysyivät, haluaisinko lähteä vetämään tiistaina penturyhmän treenejä. Noh, olin tarpeeksi uhkarohkea suostuakseni.

Tänään on ollut ihan tappopäivä. Olin aamun töissä, käväisin nopeasti kotona, menin laulutunnille, kävin taas pikaisesti kotona, menin oopperaharkkoihin, joiden jälkeen suuntasin suoraan kentälle. Jostain syystä on hyvin väsynyt ja voipunut olo. Luultavasti uni taas maistuu ensi yönä.

Penturyhmää tuli minun lisäkseni ohjaamaan kaksi muutakin ihmistä, joten ihan ypöyksin en ollut hommaa hoitamassa. Sain sellaisen kahdeksan koiran ryhmän, jonka kanssa oli tarkoitus harjoitella lähinnä paikallaoloa, kontaktin ottamista ja sitten kaikkea muuta, mitä vaan mulle mieleen tulee. Aloitettiin treenit perinteisillä kontaktinottoharjoituksilla: nami nyrkissä polvella ja odotetaan, että koira tarjoaa kontaktia. Sen jälkeen tehtiin vähän vaikeampi, jossa nami laitetaan kengän kärjelle, ja koiran pitää ottaa kontakti, jonka jälkeen annetaan lupa namin syömiseen.

Välissä tehtiin paikallaoloharjoituksia. Annoin ohjeeksi vain siirtyä koiran eteen ja siitä heti takaisin, koira palkataan siitä, että se pysyy siinä asennossa, mihin se lähtiessä jätetään. Monet olivat paikallaoloa tehneet jo aiemmin, siellä muutamat tekivät jo pitemmällä välimatkalla oikein hyvännäköistä paikkamakuuta. Yritin neuvoa parhaani mukaan eteenpäin ja muistuttaa, että alkuun pitää paikalla oltavan ajan lyhyenä ja tekee sitten useampia toistoja.

Paikallaolon jälkeen siirryttiin seuraamiseen, mikä olikin vaativaa hommaa ympäristöstä äärimmäisen kiinnostuneille pennuille. Kaikilla oli kuitenkin hyviä seuraamispätkiä, yritin ohjeita selostaessa korostaa palkkauksen tiheyden (siitä olikin helppo puhua, kun on itse kerran pilannut koiransa seuraamisen) ja koiran kehumisen tärkeyttä.

Väliin otettiin taas uusi kontaktiharjoitus. Kädet sivuille, nyrkeissä oli taas namia, ja kontakti otettava, jotta namin saa. Tehtiin myös liikkeestä pysähtymisiä, sillä ei niinkään ollut väliä, mihin asentoon koira pysähtyi, vaan enemmän sillä, että se saadaan käskystä pysähtymään. Tämäkin meni tosi hienosti. Teimme myös kontaktiringin tyyppisen harjoituksen, mutta koirakot olivat taas rivissä, ja siitä rivin ensimmäinen pujotteli muiden välistä rivin viimeiseksi. Muut saivat siinä vielä paikallaolo- ja kontaktiharjoituksen samalla.

Ihan viimeisenä liikkenä otettiin ohjaajien pyynnöstä luoksetulo. Luoksetulot olivatkin oikein kivalla mallilla jo monella, muutamat jättivät koiran paikalleen istumaan ilman hihnaa.

Oli mielenkiintoista vetää treenejä vaihteeksi joillekin muille kuin itselle, se oli oikein opettavainen reissu. Lisäksi oli kiva olla tekemisissä pentujen kanssa: kaikki olivat sosiaalisia, innokkaita ja energisiä tapauksia. En tajunnut kysyä, millainen vaikutelma heille jäi minusta treenien vetäjänä, mutta toivon mukaan antamani neuvot ja vinkit auttavat uusia koiranomistajia hiukan eteenpäin koiran koulutuksen tiellä.

Mari ja Wallu tulivat treenaamaan pentujen jälkeen. Harjoittelimme Wallun kanssa taas vähän hihnassa liikkumista näyttelyä silmälläpitäen, samalla seisomista. Tosi upeasti pikku-ukko muisti, mistä oli kyse :) Marin ja Wallun jäädessä treenaamaan minä suuntasin kotiin väsyneenä, mutta tyytyväisenä. Huomenna mulla on edessä pitkä koulupäivä, illasta sitten Wallun trimmaussessio. Lenkillekin voisi lähteä, jos mie en ole ihan kuitti. Siitä onkin aikaa, kun ollaan viimeksi käyty kahdestaan missään koiria juoksuttamassa.