Meillä on pitänyt jonkinlaista kiirettä. Olemme käyneet Rinin kanssa nauttimassa pitkistä kävelylenkeistä, aika ajoin karjislauman sekä Ainon ja Ellin mukana tai sitten ihan kaksistaan. Aino on tullut usein iltaa viettämään meille koirineen, joten Rinillä on riittänyt seuraa. En muista, että Rini olisi kunnolla leikkinyt Mallan kanssa ainakaan puoleen vuoteen, mutta nyt molemmat ovat taantuneet ihan pennun tasolle ja ovat koko ajan toistensa kanssa painimassa.

Rini päätti juhlistaa uutta vuotta heittämällä kaikki karvansa. Ilmeisesti neiti päätti, että kerta talvea ei tule, niin ei se tarvitse talviturkkiakaan. Olen sitä yrittänyt ahkerasti harjailla ulkona, ettei tarvitsisi koko ajan olla siivoamassa, nyt näyttää isoimmat pumpulit lähteneen maailmalle. Kyllähän minä tiesin, että aussiesta lähtee karvaa, mutta kävi minulla mielessä soittaa mm. Rinin kasvattajalle ja kysyä, onko meillä kaikki ihan ok, kun sitä karvaa lähti ihan älyttömästi. Sain yhdellä harjauskerralla pikku-Rinin kokoisen karvakasan sellaisen viiden minuutin harjauksen tuloksena.

Noh, karvanlähtö sattui ihan hyvään saumaan. En ilmoittanut Riniä Kajaanin näyttelyyn, vaikka se mielessä kävi, joten sinänsä minulle ei ole niin tärkeää, onko sillä karvaa paljon vai hyvin vähän. Maaliskuulle suunnittelin tämän vuoden näyttelydebyyttiä, eiköhän se siihen mennessä ole saanut vähän uutta karvaa tilalle.

Uutta vuotta odottelin jännityksen vallassa. Viime uusi vuosi meni leppoisasti, kun Rini oli niin pieni, ja sillä oli vaan kivaa juostessa Mallan ja kumppaneiden kanssa ulkona. Ei se viime vuonna varmaan edes tajunnut, että ulkona paukkui samaan aikaan. Vaikka Rini ei ole missään vaiheessa osoittanut olevansa arka paukkuja kohtaan, niin silti vähän mietitytti, mitä uudesta vuodesta tulee. Pitkin viikkoa täällä meidän lähiympäristössä on paukuteltu, kerran satuttiin vahingossa aika lähelle iltalenkillä. Ei Rini ole kuin korkeintaan vähän korvaansa lotkauttanut. Eilen illalla meidän naapurustossa aloitettiin rakettien ampuminen hyvissä ajoin, Rini oli rauhallinen, eikä se osoittanut erityisemmin edes huomaavan pauketta. Kävin välillä talon puolella, takaisin tullessa koukkasin sen verran, että pääsin ikkunanraosta tarkkailemaan, miten Rini reagoi ääniin yksin ollessaan. Kyllä oli nauru herkässä, kun neiti makasi keskellä mattoa ja oli sen näköinen, että nukahtaa pystyyn, vaikka pauke oli pahimmillaan.

Menimme vuorostamme viettämään iltaa Ainon ja Ellin luo, se on tässä vuosien varrella muodostunut jonkinlaiseksi perinteeksi. Varmuuden vuoksi menimme paikan päälle autolla, ettei lähdetä turhaan leikkimään paukkeen kanssa. Rini vietti koko illan riehuen melkoisen eläinlauman keskellä: paikalla kun olivat Malla, Miina, Mio, Olivia, Raia sekä pikkuinen Riiva-kissa. Rini taisi nauttia kuitenkin eniten Mallan kanssa riehumisesta, Mio kun tunsi itsensä liian miehekkääksi ryhtyäkseen leikkiin tyttöjen kanssa. Raian ja Rinin leikkiyritykset menivät niin äkkiä rähinöimiseksi, että laumaa piti jakaa vähän erilleen. Riiva oli ihan ihmeissään, kun koiria oli yhtäkkiä niin paljon sen ympärillä ja pauketta kuului ulkoa koko ajan, mutta se reipastui illan mittaan. Rini osoitti taas vieraskoreutensa olemalla oikein mallikkaasti, jos nyt ei lasketa sitä yhtä pikkupurinaa Raian kanssa ja Rinin hampaiden esittelyä Riiva-rukalle, kun kissimiitä olisi kovasti kiinnostanut, mitä Rinin ruokakupissa oli.

Rini riehui Mallan kanssa koko illan, joten yöllä uni maistui. "Aamulla" oli ilmassa pikkupakkasta, auto lähti kuitenkin ihan hyvin käyntiin, joten ajelimme kotiin. Vaihdoin kotona vaan vaatteet ja lähdimme saman tien pitkälle päivälenkille Repokalliolle. Ihmeen vähän siellä oli porukkaa liikenteessä, vaikka ilma oli mitä ihanin viikkokausiin ja kun oli vapaapäiväkin. Se oli tietysti kivempi meidän kannalta, Rini sai juosta vapaana ja se nautti siitä täysin siemauksin. Lenkillä meni lähes tavasta sellainen reilu kaksi tuntia. Rini sai jonkun ihmekohtauksen, kun se kerran lähti niin kauas, että ehdin mennä piiloon puun taakse. Se juoksi hirmuisella kiireellä minua etsimään, se löysi minut takaapäin, sai pyllyhepulikohtauksen ja alkoi juosta minun ja puun ympärillä. Parin kierroksen jälkeen se tuli lähes oikeaoppisesti sivulle istumaan ja haukahti. Neidin tärkeilevä ilme oli niin huvittava, että nauru oli  taas herkässä. Elo ei aussien kanssa käy ikinä tylsäksi ja yksitoikkoiseksi, Rini näyttää ainakin keksivän aina mitä ihmeellisimpiä juttuja, jos meininki alkaa olla liian vakavaa.

Me varmaan lähdemme kohta harjoittelemaan uudelleen eloa omassa kodissa, pitää nyt katsoa, minä päivänä jaksan lähteä tuota tavarapaljoutta ajamaan kotiin päin. Meidän pitäisi hiljalleen lähteä taas touhuamaan tokoa ja kaikkea muuta kivaa, minä kun päätin, että treenitaukoa pidetään vielä niin kauan, kun mulla on tikit selässä. Eilen ne lähtivät, joten töihin olisi ryhdyttävä. Lenkillä on tietysti tullut hiottua luoksetuloa ja seuraamista, jonkin verran myös paikallaoloa, mutta työtä vielä riittää. Miulla on taas hirveä hinku kisakentille, joten pitäisi muistutella mieleen taas, mitä kaikkea sitä ollaan tehty ja miten niitä juttuja tehtiin.

Hyvää uutta vuotta 2008 kaikille! Ainakin meidän osalta tästä vuodesta näyttäisi tulevan hyvin aktiivinen ja toiminnantäyteinen :D