Aamulla oli jo niin paljon parempi olla, että lähdettiin Rinin kanssa kunnon lenkille. Vaikka olo oli hyvä, oli sairastuminen saanut taas kunnon rapistumaan, joten lenkkeilystä ei meinannut tulla mitään, kun kunto oli loppua jo ensimmäisessä ylämäessä :D Jatkettiin kuitenkin sitkeästi, ja sellaisen tunnin kävelyn jälkeen alkoi helpottaa.

Kolmisen tuntia tuli vietettyä ulkona pikkupakkasessa ja lumisateessa, noin 12 kilometriä kävimme taivaltamassa. Kävelimme kotoa Niinivaaran ja Hukanhaudan kautta Repokallion lenkkeilypolulle, siellä kävelimme sen neljän kilometrin lenkin ja tulimme suunnilleen samaa tietä takaisin. Repokallio oli saanut ensimmäiset hiihtäjänsä tälle talvelle, Rini katseli hiihtäjiä alkuun ihan ihmeissään, mutta kun niitä tuli vastaan useampia, ei neiti sen ihmeemmin jaksanut huomioida oudolla tavalla liikkuvia ihmisiä :)

Neitokainen onnistui lenkkeilyn aikana valloittamaan taas epämääräisen joukon ihailijoita, ja sai Rini pari uutta rotuehdotustakin. Ensimmäinen vastaantulija oli ihan varma, että Rini on collien pentu, siihen minä vastasin, ettei tää meidän neiti enää niin pentu ole, eikä ole kyllä colliekaan. Sekarotuiseksikin luuli yksi vastaantulija. Kukaan ei ollut kuullut australianpaimenkoirasta, mutta se ei jaksa enää tällä puolen Suomea yllättää.

Rini valloitti kotiin tulon jälkeen taas olohuoneen nahkasohvan, välillä tänne mun huoneeseen kuuluu sellainen oikein pitkä ja väsynyt huokaus. Mulla oli mielessä lähteä vielä treenaamaan tänään tuohon amiksen kentälle, mutta saa nyt nähdä, jaksaako Rini nousta sohvalta sellaisia älyllisiä ponnistuksia tekemään vai jätetäänkö aivojumpat suosiolla huomiselle.

Minä seurailen hiukan huolestuneena tilannetta: Rini on tässä parin päivän aikana osoittanut merkkejä juoksujen alkamisesta. Minä selviäisin vielä siitä, jos ne tokokokeet joudutaan perumaan juoksujen takia, mutta se agilityn teemapäivän peruuntuminen harmittaisi kyllä ihan älyttömästi. Toisaalta ei pitäisi vielä huolestua, viimeksi kun aloin Rinin juoksua odotella, niitä saatiin odotella vielä kaksi kuukautta. Kelpaisi mulle vieläkin sellainen kahden kuukauden odottelu, mutta olen tyytyväinen, kunhan ehdittäisiin siellä agilityssä käydä ensin.

//Muoks.

Lähdettiin sitten kuitenkin vielä illalla tokoilemaan. Rini oli sitä mieltä, että parin tunnin laiskottelun jälkeen oltiin jo tarpeeksi palauduttu pitkästä lenkistä.

Otin mukaan meidän uudet ruutumerkit (neljä Teho-tölkkiä, joiden sisällä on vettä), noutokapulan, sitten oli lelupalkkana pallo ja nameja. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään superpitkää treeniä, mutta kyllähän tuolla taas lähemmäs tunti vierähti.

Aloitettiin kaukkareilla, kun ne on aika hyvällä mallilla. Tämänpäiväinen treeni kertoo samaa, Rini yritti jopa ennakoida ensimmäistä ylösnousua, se odottaa niin innolla sitä, että heitän sille pallon palkaksi. Aloitettiin liike alusta, ettei ennakoimisesta tulisi tapaa, nyt neiti jaksoi odottaa käskyjä. Olin kuulevinani sellaista "heitä jo se pallo mulle" -piippausta, mutta se jäi vähitellen pois. Neiti sinkaisi muuten aika salamana sen pallon perään, kun sen lopulta heitin.

Jatkoimme noudolla. Pidin ekalla kerralla pannasta kiinni, kun menohaluja näytti olevan vähän liikaa. Toisella kerrallakin Rini oli vielä sen näköinen, että voisi lähteä kapulan perään ihan onnessaan, mutta muistutin sille, että paikka on muuten siinä vierellä, kunnes itse toisin ilmoitan. Sen jälkeen Rini jaksoi odottaa siihen saakka, kunnes annoin käskyn noutaa kapulan. Tehtiin kaksi toistoa, ensimmäinen oli vähän sähellystä, mutta toinen oli oikein onnistunut. Luovutukset olivat hyvät ja kauniit, Rini osaa jo aika hyvin hakea oikean paikan edestä luovutusta varten. Tänään jopa sivulletulot olivat nopeat, ripeät, enkä löytänyt niistä moittimista.

Otimme väliin seuraamista. Mun pitäisi seuraamisharjoituksissa palkata vähän tiiviimmin, kontakti tahtoo tippua, jos namia joutuu odottamaan kovin kauan. Se pysyy kyllä hyvin, jos mulla on nami kädessä, mutta jos käsi on taskussa, se ei pysy ihan niin hyvin. Käännöksissä tänään väljyyttä.

Seuraamisista oli hyvin luonteva jatkaa jääviin liikkeisiin. Seisomaan jäännit onnistuvat edelleen tosi hyvin, mutta nyt joku tökkii niissä maahanmenoissa. En tosin joutunut korjaamaan maahanmenoa kuin kerran, jonka jälkeen nekin alkoivat sujua. Ehkä ne kaipaavat vaan lisää harjoitusta. Sen sijaan oli ilo huomata, että nyt Rini ei enää niin hämmenny siitä, jos menen ensin sen taakse ja tulen vasta sen jälkeen palkkaamaan, nyt paikka alkaa pysyä hyvin. Seisomisessa Rini ennakoi istumista, kun laitan käden taskuun ottamaan namia palkaksi, kolmannella kerralla neiti pysyi seisaallaan, joten palkkasin siitä avokätisesti.

Luoksetulot olivat tänään myös oikein hyvällä mallilla. Olivat vauhdikkaat, Rini jää vielä aika kauas, kun se omasta mielestään tulee eteen istumaan, mutta muuten onnistui tänään oikein hyvin. Otin yhden kerran avoimen luokan luoksetulon pysäytyksen kanssa, josta palkkasin pallolla, kohtalaisen nopeasti Rini saa vauhdin pysähtymään. Tein viimeisen luoksetulon alokasluokan mallin mukaan, sitähän me vielä mennään kokeisiin jokunen kerta tekemään :)

Lopuksi teimme ruutua. Ruudussa tapahtuneet kömmähdykset johtuivat lähinnä ohjaajasta, joka ei osannut suunnitella harjoituksia etukäteen, vaan ne virheet piti ensin tehdä ja sitä mukaa niitä korjata. Ensimmäinen lähetys ei onnistunut, kun välimatkaa oli liikaa. Kutsuin Rinin takaisin ja mentiin vähän lähemmäs. Rini meni ruutuun, kävi haistelemassa kaikki merkit läpi, löysi sitten namit keskeltä, söi ne ja meni käskystä hyvin maahan. Ruutu oli meidän tasolle vielä hiukan liian iso. Korjasin kokoa pienemmäksi, namit jäivät edelleen keskelle. Rini ehti toisessa ruudussa vaeltaa vähän, ja kun maahanmenokäsky tuli, Rini oli jo ruudun ulkopuolella. Homma alkoi sujua, kun laitoin palkan ihan ruudun perälle. Muutaman toiston jälkeen Rini meni jo oikein sujuvasti ruutuun namia syömään ja jäi hyvin sen sisäpuolelle odottamaan, että palkkaan sen hienosta maahanmenosta. Lähettelin eri kulmista, aina ruutu löytyi. Tämä liike ei kaipaisi kuin vahvistamista (ja vähemmän sähläämistä ohjaajan osalta), vähän lisää välimatkaa ja hitusen lisää vauhtia niin alkaisi olla hyvällä mallilla.

Teimme tietysti vielä idioottirinkiä loppuun, kun kulmien merkit olivat jo valmiiksi paikallaan. Alkuun piti taas sählätä maahanmenojen ja istumisten kanssa, mutta kyllä ne oikeat liikkeet sieltä pienellä vaivalla löytyivät. Seisominen on ainut, mikä ei tuottanut yhtään ongelmia. Teimme loppuun pari onnistunutta istumista, seisomista ja maahanmenoa, siihen oli hyvä päättää treeni. Treenin päätös oli muutenkin tulossa, kun saimme seuraa tuonne amiksen parkkikselle - ensin siihen tulivat amikset ajelemaan autoillaan rallia, sitten aura-auto ajelemaan lunta pois. Lähdimme pois jaloista, mutta oli tuota treeniä siihen mennessä jo tullutkin ihan tarpeeksi tältä päivältä.