Kyllä olen harmitellut Rinin vointia koko päivän. Aamulla Rini ontui etutassujaan tosi pahasti, pehmeällä maapohjalla kävely sujui jotenkuten, mutta asfaltilla ei ollenkaan. Metsänreunaan päästiin ihan hyvin, mutta takaisin tullessa kannoin Rinin kantokiellosta huolimatta kotiin, kun raukan tassuihin koski niin kovasti. Neidin kipeistä tassuista kertoi sekin, ettei Rini lähtenyt metsässä minusta puoltatoista metriä kauemmas, ja kotona neiti on nukkunut lähes koko päivän ja on muutenkin ihan vaisu.

Mie kävin kummisedän viiskymppisiä juhlistamassa pikaisesti päivällä. Vaihdoin kuulumisia serkun kanssa, joka oli myös tässä viikko sitten ottanut itselleen koiran. Kävinkin katsomassa pikkuhonkkelityttöä, joka on saksanpaimenkoiran ja pitbullin sekoitus. Aika raju yhtälö, sanoin, mutta hirmuisen leppoisalta ja kivaluonteiselta neidiltä Nasti vaikutti kuitenkin. Melkoinen riiviö neiti kuulemma osaa kuitenkin olla, ja kehotinkin serkkua lähtemään mukaan koirankoulutustoimintaan, jotta yhteiselo olisi helpompaa myöhemmin. Sakemanni ja pitbulli ovat kuitenkin molemmat aika voimakastahtoisia luonteiltaan parhaimmillaan, joten Nastista voi vanhemmiten tulla melkoinen pakkaus. Sovimme, että kunhan minä saan itseni kuntoon ja Nasti saa rokotusasiat hoidettua, niin voisimme kokeilla tutustuttaa näitä meidän neitejä toisiinsa.

Tänään oli sitten Helsingin messuhallissa Voittaja 2007 -näyttely, ja siellähän meidänkin olisi pitänyt olla. Rinin sisaret Naomi ja Sony olivat kuitenkin loistaneet meidänkin edestä: Naomi oli saanut erinomaisen arvostelun, mutta ontumisesta johtuneiden epäpuhtaiden liikkeiden takia tuomari oli antanut vain EH:n; Sony taas oli hävinnyt junioriluokassa vain juniorivoittajaksi valitulle nartulle. Hazelmoor oli kuitenkin esittänyt rotunsa parhaan kasvattajaryhmän, mistä suuret onnittelut Minnalle ja kaikille esiintyjille! Harmi, kun emme päässeet mukaan!

Lotalla on meidän varalle kuitenkin hurjia suunnitelmia: kun kerta emme messariin päässeet, niin meidän pitäisi kuulemma ehdottomasti lähteä mukaan maailmanvoittajanäyttelyyn Tukholmaan kesällä! Tyrmäsin ajatuksen ensin, kun ajattelin, että eihän mulla ole sellaiseen lystiin varaa, mutta kun Lotta sitten asiasta enemmän kertoi, niin alkoi se ajatus tietysti vähän mietityttää. Eihän sitä koskaan tiedä, jos... Olisi kyllä hienoa päästä kerran johonkin ihan oikeasti isoon koiratapahtumaan mukaan, varsinkin, kun se nyt ei olisi edes kauhean kaukana. Lupasin laittaa ajatuksen mietintämyssyyn.

Huomenna aamulla menen lääkärille viimeistä kertaa ennen silppuria, ja sitten soitan eläinlääkärille. Aino vahvisti ajatuksen, jota olen jo pitkään pyöritellyt päässäni: ei tuo ole ihan normaalia, että tassut noin herkästi menevät tuohon kuntoon. Mutta onneksi on kuulemma olemassa jotain sellaista tököttiä, joka vahvistaa anturoiden ihoa. Sellainen olisi meille oikein oiva lisä lääkekassiin...