Rini menee pienimmänkin äänen kuullessaan oven eteen istumaan ja odottaa, josko sieltä joku tulisi. Aino kysyi tänä aamuna neitokaiselta, että joulupukkiako se Rini odottaa niin innokkaasti :D Liekö odotuksen iloa sitten Rinilläkin ilmassa.

Rini sai tänään ensimmäisen pitkän lenkin, kun intouduin tuolla ulkona kävelemään ihan kunnolla. Kävimme Ainon kanssa ottamassa koiruuksista seisomakuvia, nättejä kuvia on tulossa, kunhan ne saadaan siirrettyä koneelle ja minäkin niistä saan omani. Koirat saivat kuvaussession jälkeen juosta ja riekkua, aika pitkä aika on siitä, kun olen nähnyt Rinin ja Mallan juosseen yhdessä niin iloisesti ja riemukkaasti. Mallaa kiukutti, kun Rini pinkoi hitusen nopeammin, ja sehän oli Mallan mielestä maailman suurin vääryys. Mallakin taitaa enemmän pitää siitä jahdattavana olemisesta kuin jahtaajan roolista.

Saattelimme sitten Rinin kanssa Ainon ja Mallan kotiin ja jatkoimme siitä vielä lenkkiä eteenpäin. Pidin paikasta riippuen Rinin joko hihnassa tai vapaana, suurimman osan ajasta neiti sai jolkottaa omaa tahtiaan kohtuumatkan päässä miusta. Tätähän Rini oli ihan selvästi kaivannut, minulta oli aika raju aloitus lenkkeilylle lähteä suoraan kolmen tunnin ulkoilulle, mutta selkä ei valitellut yhtään lenkin aikana. Siinähän se vaara sitten piilekin... Huomenna vietämme vähän rauhallisemman päivän, joulun kunniaksi voisi sitten lähteä taas vähän pitemmälle lenkille. Ihan hassua, miten nopeasti syksy meni ja joulu tuli. Nyt kun saataisiin vielä vähän enemmän lunta jouluksi, niin olisi kiva.