Onpas ollut vilkas ja ennen kaikkea kiireinen päivä (se siitä lepopäivästä). Olen ollut liikkeessä ja menossa oikeastaan koko päivän, nyt pääsen vasta kunnolla hengähtämään. Kävin äidin kanssa päivällä vielä viime hetken ostosreissulla, ja tulipa siellä keskustassa huokailtua, että moni muukin oli lähtenyt "viime hetken ostoksille". Onneksi selvisimme kaupungista suhteellisen lyhyessä ajassa pois.

Kotona toimitin tontun tehtäviä, Aino tuli käymään koirineen ja purki eilisiä seisomakuvia koneelle. Mun pitäisi niitä lähetellä eteenpäin ja laittaa näytille, mutta luulen, että se homma jää välipäiville. Lähdimme Rinin kanssa saattamaan, ulkoiltua tuli taas vähän yli tunnin verran. Kotiin tultua huomasin, että Aino oli unohtanut kameran meille, ilmoittelin sitten siitä ja sovittiin, että illalla vielä voisi lenkkeillä, niin tuon samalla sen kameran.

Mie tunsin itseni niin väsyneeksi lenkin jälkeen, että päätin ottaa pienet päiväunet (kyllä, kuuden aikaa illalla). Heräsin, kun äiti soitti ja kertoi, että mun kummitäti oli tullut kylään. Menin sitten moikkaamaan ja vaihtamaan pikaisesti kuulumisia, meidän viime tapaamisesta on melkoisesti aikaa. Kummitäti kävi Riniä tervehtimässä, Rini vastasi tervehdykseen kauhealla volinalla, joka sentään loppui suhteellisen nopeasti. Aika tarkkaan Rini vielä kuitenkin pörräsi mun ympärillä ja päristeli, että tää on mun mamma ja mä suojelen sitä teiltä pelottavilta ihmisiltä. Rini oli oma tyypillinen itsensä sitten kuitenkin: aikansa päristyään se meni häntä heiluen rapsuteltavaksi ja rohkaistui oikein pusuja antamaan.

Pian kummitädin lähdön jälkeen Aino jo soitteli, että on Ellin kanssa lähdössä kauppaan ja voisivat samalla reissulla tulla kameraa hakemaan. Mie sain tontun tehtävät juuri tehtyä loppuun, lähdin kameran ja koiran kanssa jälleen ulos. Ainolla ja Ellillä oli mukana Olivia ja Raia, Rini oli haljeta riemusta, kun sai riehukavereita. Päästimme sitten Rinin ja Raian vapaaksi pellolle, Olivialle luovutettiin kaikki mahdolliset hihnat ja se sai juosta niiden antaman mitan verran ympäriinsä. Rinillä oli hurjan hauskaa, kun kerrankin leikkikaverit olivat liian pieniä sitä kaatamaan nurin ja etenkin Olivia innostui aika ajoin kiukuksissaan Riniä jahtaamaan pitkiäkin aikoja. Me saimme kunnolla nauraa kolmikon päättömälle menolle.

Kotiin tulon jälkeen Rini on ollut ihan naatti. Huomenna olisi näillä näkymin tiedossa lisää hauskanpitoa, sillä ajattelin lähteä Ainon ja Ellin sekä koirien mukana joululenkille. Mun jalat ovat tänään valitelleet äkkinäistä liikunnan lisäystä, mutta onneksi eivät ole niin kipeät, että se liikkumista haittaisi.

Huomenna on sitten joulu. Vaikka luulisin, että pääsen vielä huomenillallakin koneelle, niin haluan silti toivottaa meidän sakin puolesta kaikille oikein rauhallista ja hyvää joulua!