Päivään on mahtunut taas vähän kaikenlaista. Rini pääsi nauttimaan riehumisen vapaudesta Wallun ja Marin mukaan koirapuistoon, sattumoisin vielä samaan aikaan, kun kaupungissa jysäyttelivät raketteja joulunavajaisten kunniaksi. Wallu oli pauketta kuulemma hiukan ihmetellyt, mutta Rinillä oli ollut niin kivaa, ettei se ollut pauketta kuulevinaankaan.

Mari minulle raportoi sitten, että Rini on keksinyt uuden leikin Wallun kanssa. Vaikka Wallulla on jo korkeutta hiukan Riniä enemmän, ei se raukka pysy tuon meidän salamasankarin perässä. No sekös poikaa kiukuttaa! Rini sitten juoksennellessaan kuuntelee Wallun kiukuttelua hetken, hidastaa sen verran, että Wallu pääsee juoksemaan sen vierelle. Rini odottaa sen aikaa, että Wallu pääsee sopivalle kohdalle, heilauttaa sitten takapuoltaan ja potkaisee takajaloillaan Wallun hankeen mukkelismakkelis ja jatkaa tyytyväisenä matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aika sika tuo meidän neiti! Taitaa vielä olla kalavelkojen maksua ilmassa menneiltä ajoilta...

Koirapuistoon oli eksynyt muitakin koiria tällä kertaa, ja Wallu oli kuulemma innokkaasti pitänyt huolen siitä, ettei muilla uroksilla ole asiaa Rinin luo. Ihan niin kuin Rini puolustajaa itselleen tarvitsisi... :D Oli siellä yksi opportunisti jackrussell ollut, mutta Rini oli melko selväsävyisesti ilmaissut, mitä mieltä se näistä selkäänhyppijistä on.

Meillä on muuten ollut vielä hyvin rauhallinen päivä. Mie yritän vielä toipua eilisestä ja Rinikin on hyvin pitkälti nukkunut koko päivän. Illemmalla pahimmat väsymykset oli jo nukuttu pois, joten vähän piti riehua vinkulelun kanssa. On se söötti otus. Huomenna pitäisi varmaan alkaa hiljalleen muistella mieleen sitä ruutua, voisi niiden merkkien kanssa kokeilla, luonnistuuko se ollenkaan.

Tänään on muuten vielä jonkinasteinen merkkipäivä. Tasan vuosi sitten kävin hakemassa Rinin kotiin Tampereelta. Kauhia, joko siitä on niin kauan?