Olinpa itsekin eilen pitkästä aikaa siinä kunnossa, että lähdin Marin ja Wallun mukaan koirapuistoon, Rini oli tietysti myös mukana. Vähän vajaa kaksi tuntia keskustan puistossa vierähti, uni maistui ihan eri tavalla, kun oli saanut olla taas ulkona ja jopa sosialisoida vähän :)

Rinillä oli entiseen tapaan kivaa Wallun kanssa. Wallu on Riniä hitusen korkeampi, mutta näyttää kuitenkin edelleen mun silmään pienemmältä, kun Wallu on rungoltaan lyhyempi ja melko kapea. Melkoinen honkkeli siis :D Koirapuistossa oli samaan aikaan toinen uros: sekarotuinen, jossa omistajan mukaan oli ainakin ziljoonaa rotua. Uros näytti kyllä kivalta. Rini tykkäsi uudesta kaverista paljon enemmän kuin Wallusta, kun uusi kaveri oli vähän rauhallisempi ja käytti vähemmän hampaitaan :)

Lähdimme puistoon tuossa kahdeksan kieppeillä illalla, mutta yllättävän myöhään ihmiset ovat liikenteessä koirineen. Tuntui, että varsinainen hulina puistossa alkoi vasta yhdeksän aikoihin. Paikalle sattui samaan aikaan kolme koiravanhusta, mulle jäi mieleen aivan ihana kultainennoutajavanhus, johon mie ihastuin ihan totaalisesti.

Rinin tassujen pipit eivät oikein tykänneet riehureissusta. Nahka oli revennyt vielä vähän lisää, joten nyt ei varmaan auta kuin pitää pari vähän rauhallisempaa päivää, jotta saisivat rauhassa parantua.