Rini on ollut maailman ihanin olento tänään. Mun päivä on mennyt huonosti, mutta kun Rini oli siinä vierellä, niin päivä alkoi vähitellen muuttua paremmaksi.

Kun aamulla jouduin lähtemään aikaisin liikenteeseen, kävimme jo meidän mittapuulla aikaisin ulkona. Tokoilut ja nuuskuttelut jäivät myöhemmälle iltapäivään, kun tulisin kotiin. Väliin piti selvittää lääkäriepisodi, nukkua Rinin kanssa päiväunet, mutta sitten lopulta lähdettiin yhdessä raikkaaseen ja harmahtavaan syyssäähän.

Perinteisesti aloitettiin nuuskuttelulla. Rinillä oli varmasti jo nälkä, kun kello oli yli kolmen, eikä aamuruokaa ollut vielä kuulunut. Neiti jaksoikin haistella intensiivisesti koko sen ajan, mitä viivyttiin siinä nuuskuttelupaikalla. Hauska välikohtaus sattui siinä Rinin työskennellessä, kun vähän matkan päästä meidät ohitti nuori tyttö ja valkoinen länsiylämaanterrieri. Ensin ajattelin, ettei Rini keskittymiseltään huomaa heitä ollenkaan. Kaksikko ehti suunnilleen meidän kohdalle, kun Rini nosti päänsä mättäiltä, katsoi kaksikkoa, puhahti varoittavasti ja jatkoi hommiaan katsomatta edes, lähtivätkö vai eivät. Se oli ihan sellainen "nää on mun namit, menkää pois!" -puhina. Naureskelin hassulle tyttöselle lopun aikaa.

Kävelimme tavalliseen tapaan jonkin aikaa metsän polkuja pitkin, sitten päästiin meidän tavalliselle treenipaikalle. Olin säästellyt nameja sen verran, että voisi jonkinlaisen treenin vielä vetää. Mulla oli mukana myös Rinin lempilelu Heikki-serkku, jonka pariin otteeseen pudotin maahan, kävelin jonkin matkaa eteenpäin ja sitten pyysin Riniä etsimään lelua. Eka kerta oli varmaan järkyttävin, kun Rini katsoi mun taskua ja sitten mua sellaisella "ootko sä oikeasti hävittäny mun lempilelun?!" -ilmeellä. Voi sitä riemua, kun lelu löytyi (ensin piti tosin tarkkaan haistella ja varmistua siitä, että se oli neidin ihan ikioma lempparilelu)! Toisen pudotuskerran jälkeen Rini vahti mun taskua tiuhaan tahtiin ja piti huolen siitä, ettei hänen rakasta leluaan pudoteta enää maahan :)

Sitten itse treeneihin. Työn alla olivat edelleen seuraaminen, jäävät liikkeet, joihin lisänä liikkeestä istuminen, jota piti tehdä kotiläksynä tottiskurssille. Luoksetuloakin otettiin pari kertaa.

Rinin seuraamiset olivat taas saada aikaan onnen kyyneleitä. Rini näyttää nyt tajunneen, mistä seuraamisessa on kyse: sen kontakti kestää alkuun jo usean askeleen verran, vaikkei namia olekaan näkyvissä. Tänään myös seuraamispaikka oli kunnossa, seuraaminen tiivistä ja iloista. Tein pari lyhyttä seuraamispätkää ja sitten yhden vähän pitemmän. Rini seurasi iloisesti ja katse minua hakien koko ajan. Palkkasin samasta paikasta, joten sormet säästyivät ylimääräisiltä rei'iltä. Laitoin haastetta peliin myös sillä, että palkan saadakseen saattoi välillä joutua pitämään yllä kontaktia vähän pitempäänkin. Rini jaksoi haasteista huolimatta seurata tosi upeasti. Tänään tuli sellainen olo, että ehkä me saadaan tuosta seuraamisesta vielä jotain aikaiseksikin ennen koetta. Mölleihin on aikaa enää niin vähän aikaa, että niissä varmaan iloinen vire vähän laskee, kun palkkaa ei saa, mutta menemme kuitenkin kokeilemaan.

Jäävät liikkeet sujuivat tänään eilistä paremmin. Liikkeestä maahanmeno onnistuu näköjään varmemmin, kun ensimmäisen tavun sanoo tosi painokkaasti. Liikkeestä seisomaan jäädessä käskyn pitää olla iloisempi ja kevyempi. Yhden liikkeestä maahanmenon jouduin korjaamaan, kun Rini jäi seisomaan.

Uutena juttuna otettiin sitten kotiläksyksi tullutta istumaan jäämistä. Se olikin sen verran haasteellinen, ettemme sitä hirveästi tehneet - siinäkin pelossa, ettei Rini ryhdy tarjoamaan istumista kokeessa maahanmenoon tai seisomaanjääntiin. Ohjasin Riniä namilla liikkeestä istumaan, jätin siihen, kävelin vähän matkan päähän, tulin takaisin ja palkkasin. Teimme kolme toistoa, joka kerralla istumaan jäänti oli vähän hidas ja epäröivä. Rini tarjosi vuoroin seisomaan jäämistä, vuoroin maahanmenoa. En toisaalta olettanutkaan, että maahanmenon ja seisomisen preppausharjoitteluiden jälkeen neiti osaisi heti ryhtyä käskystä istumaan. Kunhan kokeet ovat ohi, voimme alkaa keskittymään myös sen istumisen opetteluun ja miettiä, miten tehdään ero näiden kaikkien kolmen välillä. BH-kokeessa sitä istumista sitten tarvitaan.

Luoksetuloista viimeinen oli taas onnistunein. Vauhdin hidastuessa vedin takataskusta revittelylelua esiin, ja vauhtia tuli taas huimasti lisää. Luoksetulo vaatii nostattavia, lyhyitä tehotreenejä. Maksimissaan kaksi toistoa.

Nameja jäi taskuun treenin jäljiltä ehkä kymmenkunta, heitin ne maahan, mistä Rini sai niitä vielä haistella. Touhutuokio alkoi olla taas ohi. Kävelimme kotiin, Rini tuli taas itse hakemaan seuraamispaikkaa ja kontaktia. Miun piti palkata Heikki-serkulla ja kehuilla, kun namit olivat loppu. Kontaktinottoon namiton palkka vaikutti aika merkitsevästi, siitä oikeastaan tulikin sellainen tunne, ettei se liike ole mölleihin mennessä vielä todellakaan valmis. Mutta elätellään toiveita, että me jotain pisteitä saataisiin, ja että liike olisi varmempi virallisiin kokeisiin mennessä.

Mun pitää harjoitella sellaista luontaista hymy naamalla oloa. Rinillä on tokoiluissa ja varsinkin seuraamisissa ihan eri meininki, kun hymyilen paljon sellaista aidosti iloista hymyä. Rinin kanssa oli tänään ilo treenata, joten se hymy tuli ihan luonnostaan. Vitsi, kun tuon saman fiiliksen saisi niihin mölleihin ja virallisiin kisoihin...