Eilinen päivä sitten oli ja meni, ei käyty hakuilemassa eikä tottistelemassa. Tänään tehtiin sitten aamulenkillä niidenkin edestä.

Heittelin taas nameja mättäälle, josta Rini sai niitä etsiskellä. Hyvin maistui ruoka ja tarkkaan Rini taas aamupalaansa etsiskeli. Varmaan taas kymmenkunta minuuttia siinä seisoskeltiin, sitten jatkettiin matkaa. Ei kovin pitkälle, tosin.

Mulla oli frisbee mukana, mielessä on jo pitkään ollu esineruudun opettelun aloittaminen. Jätin sitten Rinin odottamaan polun varrelle, kun itse tallasin muutaman metrin päähän pienen ruudun. Jätin frisbeen sinne ja menin takaisin Rinin luo. Käskin lähteä kivaa etsimään, sinne neiti sinkaisi, kiva löytyi ja tuli takaisin mulle. No mutta sehän meni hienosti. Toisella kertaa nappasin maasta vähän mätästä päälle ja lähetin uudestaan. Hyvin löytyi. Kolmannella kerralla olin vähän liian kunnianhimoinen, frisbeen päälle tuli liikaa mätästä, eikä Rini enää pystynytkään sitä löytämään silmillä. Eipä neiti sen puoleen osannut sitä etsiä ruudustakaan :) Kutsuin Rinin sitten pois muualta haahuilemasta, kävin laittamassa frisbeen vähän paremmin näkösälle ja lähetin uudestaan. Nyt löytyi, tosin Rini kävi taas hakemassa sitä ensin kauempaa, mutta kun yritin kutsua takaisin, niin neiti löysi sen vahingossa. Liekö astunut sen päälle... Viimeisellä kerralla frisbee oli taas perusteellisen piilossa, mutta aattelin kokeilla kuitenkin, kun Rini oli viimeksi sen löytänyt mättäiden alta. Nyt Rini osasikin etsiä sitä jo ruudusta, ja kovin helposti frisbee löytyi sieltä mättäistä huolimatta. Rini nosti frisbeen niin innoissaan, että sai mättäät multineen ja juurineen päälleen. Hassu tyttö :)

Välillä piti tehdä jotain sellaista, missä Rinikin pääsisi vähän irrottelemaan. Heittelin frisbeetä metsässä alamäkeen. Hirveällä innolla Rini sitä hakikin, sitä katsoessaan vaan haukkoi henkeään, kun Rini loikki pitkin ja poikin kuin paraskin aromaan pupu. Heittelin frisbeetä jonkin aikaa, käveltiin vähän eteenpäin, ja kun hyvä aukea löytyi taas, niin heittelin tasaisella maalla. Rini haki innolla frisbeetä, mitä se nyt jokusen kerran oli sitä mieltä, että se jää pitämään huilitaukoa jonnekin matkan varrelle, eikä tuo frisbeetä mulle takaisin ollenkaan.

Frisbeen heittelyn jälkeen käveltiin taas jonkin matkaa, harjoittelimme maahanmenoa ja seisomista. Mun piti lyhentää "seiso"-käskyä, kun Aino oli sitä mieltä, että se on niillä rajamain, meneekö se tuplakäskyn puolelle. Totutun "seIIIIIIso"-käskyn sijasta yritin sitten viljellä ihan tavallista "seiso"-sanaa ilman erilaisia äänenpainoja. Rini oivalsi nopeasti, siihen varmaan kyllä auttoi sekin, että näyttelyseisontaa harjoiteltaessa mulla on sama käsky, enkä silloinkaan venytä i:tä mitenkään erityisemmin.

Juuri ennen lähtöä metsästä heittelin vielä yhdelle mättäälle jokusen namin. Pahimmat puhdit oli kuitenkin jo käytetty, Rini kyllä nuuskutteli, mutta ensimmäiseen nuuskuttelutehtävään verrattuna intensiteettiä oli huomattavasti vähemmän. Jokunen nami sinne varmasti jäi, mutta tuskinpa tuo haittaa. Harjoittelimme namipussissa jäljellä olevilla nameilla seuraamista kotimatkan ajan, Rini piti hyvää kontaktia ja alkoi hakea sitä jopa hihnassa. Tätä on odotettu! Ulkona meni taas sellainen vähän vajaa tunti, Rini nukkuu tyytyväisen oloisena jälleen sängyn vieressä.

Tänään on pakko mennä vielä tokoilemaan.