Kun hyvät tavat -ryhmä oli pakko jättää väliin Rinin juoksujen takia, lähdettiin sitten treenaamaan kahdestaan tuohon amiksen parkkikselle. Meidän oma hyppyeste oli ekaa kertaa treeneissä mukana, kokeilin uutta palkkausta ja sen sellaista.

Yleensä oon varannu koiralle palkaksi joko lelun tai namin, hyvällä tuurilla molempia. Tänään oli mukana kaksi lelua ja namit. Otin mukaan uuden revittelylelun sekä pallon. Tarkoitus oli vuorotella vähän palkkauksia, jotta saisin innostettua koiraa entisestään, kun se ei ennalta tiedä, mikä palkka on tulossa.

Kävin sitten itseksiäni taas alokasluokan liikkeet läpi. Aloitettiin perinteisesti paikkamakuusta, kun kierroksia ei vielä ole, tai jos on, niin niitä on vähän. Oikein mainion häiriön saimmekin tänään, kun Ella sattui juuri lähtemään lenkille meidän kotipihasta. Ella näki meidät ja tuli morjestamaan, olin just jättäny Rinin paikkamakuuseen ja lähtenyt lapustamaan poispäin. Viitoin Ellaa tulemaan mun luo, juteltiin siinä vähän aikaa. Varmaan saatiin ekaa kertaa sellainen noin kahden minuutin paikallaolo. Ella oli tosi hyvä häiriö siinä mielessä, että on Rinille tuttu ihminen. Rini pysyi hienosti paikallaan, tosin kun Ella lähti menemään ja mie lähdin tulemaan koiraa kohti, Riniä kiinnosti enemmän, mihin Ella oli menossa. Palkkasin Rinin lelulla, vähän aikaa reviteltiin ja jatkettiin treeniä.

Meidän seuraaminen on ollut vesiperällä sen takia, ettei meillä ole kontaktia. Nyt siis onkin työn alla rakentaa meille seuraaminen uudestaan niin, että se kontakti olisi. Lelupalkka oli tänään lähinnä juuri siksi, että voisin innostaa koiraa erilaisella palkkauksella.

Otettiin lyhkäisiä seuraamispätkiä sekä hihnassa että ilman, ja aina, kun Rini jaksoi pitää vaihtelevan askelmäärän hyvää kontaktia, palkkasin lelurevittelyllä tai heitin pallon. Tein seuraamisen sekaan käännöksiä ja yhden pysähdyksen, ja kaikki meni tosi hienosti. Vähän neidin kontakti rakoili aika ajoin, etenkin seuraamisen alussa, mutta loppua kohden koko ajan parani. Nyt, kun vaan jaksetaan tehdä ahkerasti töitä, niin siitä tulee vielä hyvä. Täyskäännöstä pitää treenata myös: Rini jäi jälkeen käännöksessä ja muutenkin käännös oli neidin osalta melko ilmava.

Kun meillä jäävät liikkeet ovat menneet niin hyvin, niin päätettiin ottaa Ellin neuvoista vaarin ja vähitellen kokeilla siirtyä palkattomiin treeneihin päin. Hyvin menevien liikkeiden kohdalla voi jo kokeilla, että jos ei ihan joka liikkeestä palkkaakaan. Päätin liikkeestä maahanmenon kohdalla kokeilla, että mitä se palkkaamattomuus neidille tekisi. Rinin kanssa lähdettiin liikkeelle, yritin ylläpitää neidin kontaktia seuraamisessa, kontakti saatiin, ja kun annoin käskyn mennä maahan (otettiin pitempi seuraaminen ennen käskyä, tällaisia harjoituksia tehtävä enemmän!) ja neiti meni maahan oikein sulavasti ja nätisti. Rini selvästi hämmästyi, kun ei saanutkaan palkaksi kuin kehun.

En tiedä, vaikuttiko hämmennys hiukan neidin intoon luoksetulossa. Neidin lähtö oli melko vaisu, hiukan vauhti kiihtyi, kun otin lelun esille ja sillä vähän yritin revitellä. Otettiin luoksetulo uudestaan, jotta näkisin, miten palkkaus vaikuttaa neidin intoon. Toinen luoksetulo oli jo vauhdikkaampi, tosin palkkauksen ajoitus oli pielessä, kun Rini ehti seisoa mun edessä ties kuinka kauan, ennen kuin sain sen pallon kaivettua taskusta. Kolmannella kerralla Rinin vauhti oli jo tosi hyvä, pallokin lensi tällä kertaa oikeaan aikaan, ja vauhtia taas riitti.

Liikkeestä seisomaan jäänti meni niin hienosti, että siitä oli pakko palkata. Rini jää harvoin ihan suoraan, ja taas kun sattui käsky tulemaan samaan aikaan, kun neidillä oli hyvä kontakti, Rini teki tosi upeasti. Seisomaan jäämisessä on vaan myös muistettava välillä pidentää sitä seuraamismatkaa, ettei tule ennakoimisongelmia.

Hypyn kanssa saatiin ensin vähän temputa. Este oli mulla pikkuisen kauempana kuin mitä se yleensä on meidän treeneissä ollut. Annoin käskyn hypätä, Rini lähti, mutta kiersi esteen ja meni nurmikkoa haistelemaan =_= Kutsuin neidin takaisin, käskin hypätä. Rini jäi katsomaan silmissä ilme "niin siis mikäs juttu tää on?" Toisella käskyllä neiti hyppäsi esteen yli ja jäi käskystä seisomaan. Kiersin kävellen koiran vierelle, Rini vähän ehti liikahtaa, mutta pysyi hienosti suunnilleen paikallaan. Palkkasin namilla ja otettiin hyppy uudestaan. Rinille oli edellisen hypyn aikana muistunut, että tää on se kiva juttu, hyppy meni nyt tosi hienosti, ja neiti pysyi hievahtamatta paikallaan, kunnes olin päässyt neidin vierelle. Seuraavakin hypytys meni upeasti, vaikka lähetin Rinin hyppäämään vähän kauempaa. Hypyn kanssa on vaan ehdottomasti muistettava vahvistaa sitä itse liikettä, ja harjoiteltava myös hyppyä niin, että lähetän kauempaa.

Lopuksi otin vielä noutoharjoituksen pallolla. Laitoin Rinin hihnaan, seisoin hihnan päällä kun heitin pallon. Rini lähti, mutta kun hihna ei antanutkaan periksi, neiti pysähtyi. Ohjasin Rinin istumaan uudelleen vierelle, odotin, että pallo lakkasi kierimästä, päästin Rinin irti ja annoin käskyn. Rini lähti hienosti hakemaan, toi mulle pallon. Sitten keksin, että voisin alkaa hiljalleen opettaa sitä oikeaoppista luovutusta, kun Rini niin hienosti tuo mulle kuitenkin jo leluja. Rini pudotti pallon ekan kerran, kun en sitä ottanut suusta. Pyysin nostamaan uudelleen, ohjasin Rinin tulemaan eteeni, ja neidin takapuoli laski maahan kuin taikaiskusta. Kehuin kovasti, otin pallon ja heitin sen uudestaan. Ja uudestaan. Joka kerralla Rini tuli istumaan eteeni ja luovutti pallon hienosti. En vielä motkottanut siitä, istuiko Rini suoraan mun edessä vai ei, aattelin, että tärkeintä, että Rini tietää oikean luovutusasennon.

Elli kotiutuu huomenna Jyväskylästä, ja oli puhelimessa puhetta, että Elli tulee meille liikkeenohjaajaksi huomenna ja katsoo vähän niitä meidän suorituksia. Toivon mukaan saan Heikki-serkun vielä kuvaamaan ne meidän suoritukset, niin näen minäkin, millaista se Rinin tekeminen oikein on sivullisen silmillä katsottuna.