Tänään olin sukulaisten häissä, joten oli pitkä päivä tiedossa. Rini pääsikin hoitoon kaverinsa Wallun luo, missä neiti oli viihtynyt kuuleman mukaan oikein hyvin. Itse en oikeastaan kaksikon tekosista tiedä sen enempää, kuin että olivat vetäneet rallia sohvan ympärillä niin lujaa, että sohva oli laitettu seinää vasten ralliringin estämiseksi (kaksikko oli katsonut operaatiota katseella "ihan hemmetin tylsää, ettei enää saa vetää rallia). Uusi rallipaikka oli löytynyt takapihan puskan ympäriltä; puskaa olikin vaikea alkaa sijoittaa uudestaan!

Rini meni hoitoon siinä kymmenen jälkeen aamulla ja hain neitosen siinä seitsemän kieppeillä. Kun rallia oli juostu ympäriinsä, neiti oli kohtuullisen... niin, miten sen sanoisi. Likainen. Kyllä huomaa, että Wallun kanssa on leikitty: turkki on kauttaaltaan kuolassa. Kyllä huomaa, ettei se ole nukkunut hetkeäkään: nyt makaa reporankana lattialla. Ei mun varmaan sen kanssa enää tänään mitään tarttee tehdä...

Neiti oli kuulemma oppinut myös ärähtämään, kun Wallu nappasi liian tiukkaan kiinni. Mie vähän epäilen, ei Rini ole oikein sellaista sorttia :) Ei sillä, olisi hyvä, jos se sen oppisi. Voisi opetella saman kohtelun niille, jotka loikkii sen selkään. Tjooh.

Mutta joka tapauksessa neidillä oli ollut niin kivaa, että se tuskin osasi edes kaivata mua. Mie taas mietin häissä koko ajan, että mitähän se neiti puuhastelee parhaillaan. Kivat häät oli, toisaalta. Ja ehkä teki ihan hyvää meille molemmille, että oli tällainen uusi tilanne.

Varmaan menemme vielä porukoille yöksi, joudun eroon pelikoneesta ja samoin tietsikasta. Kirja ja koira vaan mukaan ja menoksi. Sitä ennen olisi kyllä melkein 300 kuvaa muokattavana juhlista. Saa nähdä, jaksaako vielä tänään...