Tänään näyttelyssä Pieksämäellä, norjalaiselle Wenche Eikesethille oli ilmoitettu hurjat 18 aussia, joista tosin kaksi oli poissa. Ennen matkaan lähtöä käytiin viemässä Malla Ainon äidille, melkein tuli surku sen viemisestä takaisin; Malla sen sijaan vaikutti oikein onnelliselta päästessään takaisin "kotiin".

Paikka: Pieksämäki
Aika: 7.6.08
Tuomari: Wenche Eikeseth, Norja
Arvostelu:
Feminine, good type with good proportions in body but could have much stronger bone. Well-set, light ears. Feminine head. Good neck and well-placed shoulder. Good body, strong topline. Good hindlegs with high hocks. Excellent coat and colour. Moves well.

Tuloksena H, tuomarin mielestä koiran suurin puute olivat sen kevyet collie-korvat, jollaisia aussiella ei missään nimessä saisi olla. Kumma kyllä, mie olin kauhean mielissäni sinisestä nauhasta jo ihan vain siksi, ettei se ollut kirkas punainen - saatiinpahan vähän värikirjovaihtelua ;) Minnakin nauroi, että meillä on ainakin asenne kohdillaan tässä touhussa, kun ei turhaan oteta paineita nauhan väristä.

Pieksämäeltä ajeltiin Jyväskylään, oltiin hetki Riiva-kissan seurana ennen kuin lähdettiin pitkälle lenkille Laajavuoreen. Rini kävi kahlaamassa vuorijärvellä, vaan vesi taisi siellä olla aika kylmää, kun uimaan se ei enää mennyt (pysähdyttiin kerran Pieksämäeltä lähdön jälkeen pienelle virkistyspulahdukselle). Eksyttiin viiden kilometrin kuntolenkille, ja jos siihen on uskomista, niin mun kunto ei ole mitä parhain rappusien juoksemisesta huolimatta ;) Toisaalta meillä ei mennyt lenkin kiertämiseen kuin vajaa tunti, ja se on Jyväskylän jyrkissä ylä- ja alamäissä ainakin mun ruumiinrakenteen huomioon ottaen ihan kohtuullinen suoritus. Nyt ymmärrän, mitä Aino tarkoitti sanoessaan, ettei näihin Jyväskylän mäkiin ikinä totu.

Kun päästiin takaisin Riivan luo, soiteltiin Katlan hoitajalle, että Kattilankannen voi tuoda takaisin kotiin hoitolasta. Kattilankansi sai riehuhepulikohtauksen Rinin nähdessään, eikä hommasta meinannut tulla mitään, joten piti tehdä pieniä jäähyratkaisuja. Nyt molemmat voivat jo olla samassa huoneessa ilman järjetöntä riehumista, uni on maittanut molemmille ja rauha on maassa. Riiva on selvästi ollut omasta mielestään liikaa yksin, se jutteli mulle ensimmäiset kaksi tuntia ihan tauotta.

Huomenaamulla lähdetään hyvissä ajoin kotimatkalle takaisin muuttolaatikoiden keskelle. Illalla tosin käydään hakemassa tokon SM-kilpailijat asemalta  ;)