Neven seuraaminen oli entisenlaista, vähän piti prepata seuraamispaikkaa sekä käännöksiä. Jäävistä liikkeistä maahanmeno oli varma, seisomiseen se teki ensin maahanmenon ja sen perään istumisen. Mulla heräsi kysymys, että annoinko käskyn samalla äänenpainolla, kun välillä seisomisen kanssa ei ole mitään ongelmaa ja välillä kokeillaan kaikki liikevariantit.
Nouto oli erinomainen, jatkoin Ainolta saamani neuvon parissa eli kehuin hillitysti Neveä, kun se toi kapulan eteen, ja kehun turvin Neve ei ennakoinut sivulletuloakaan. Kaukokäskyissä Neve taas yritti hiipiä eteenpäin, otin muutaman vaihdon namilla ohjaten, ja oikea tekniikka muistuikin tästä mieleen.
Rinin kanssa tein seuraamista myös, Rini seurasi iloisesti. Otin muutaman ruutuunlähetyksen, mutta pääasiallisesti treenattiin ruudusta sivulle tulemista. Otin namin käteen ja alkuun merkkasin kädellä selkeästi Rinille, minne halusin sen tulevan. Muutaman toiston jälkeen Rini hakeutui suoraan oikealle puolelle seuraamaan ilman erillisiä apuja. Nopsaan se hiffaa, kun osaa tarpeeksi selkeästi kertoa, mitä siltä haluaa ;)
Metallikapulan kanssa prepattiin vähän palautusvauhtia, Rini menee herkästi kapulalle nopeammin kuin mitä se sen palauttaa. Metalli on Rinistä vähän ällöttävä, se pitää kapulaa suussaan löysemmin kuin puista.
Tunnarissa Rini lähti kapuloille hyvin, mutta kapuloilla se pysähtyikin yllättäen seisomaan ja kääntyi katsomaan minuun päin. Jotain oli jäänyt siis mieleen edellisistä treeneistä. En sanonut mitään, odotin vain. Rini hamusi nurmelle kapuloiden taakse, mutta oivalsi pian, ettei siellä ollut mitään. Se tuli uudestaan kapuloille ja kysyi selvästi lisäohjeita. En sanonut vieläkään mitään. Rini alkoi haistella kapuloita, se otti suuhun oman, mutta laski kapulan vielä alas ja tarkisti kaksi jäljellä olevaa kapulaa. Sitten se tarttui omaan kapulaan, mutta lähti tuomaan sitä vähän epävarman näköisenä. Kehuin kovasti, mistä Rini arvasi tehneensä oikein, ja tästä palkkasin kunnon palloleikillä.
Otimme pallon kanssa perusasentoja, Rini siis luovutti pallon edessä ja pyysin siitä siirtymään sivulle. Ensimmäisillä kerroilla takapuoli jäi auttamassa virheasentoon eikä Rini tullut kunnolla sivulle. Silloin ei lentänyt myöskään palkka. Rini tuntui taas oivaltavan pian, mikä oli jutun juonena, sillä sen perusasennot paranivat heti, kun se muutamasta oikeasta suorituksesta sai palkaksi leikkiä hetken pallolla.
Lopuksi otettiin vielä kaukokäskyjen vaihtoja. En ahnehtinut matkaa liikaa, parisen metriä oli ehkä välissä, seiso-maahan -vaihtoon lyhensin entisestään. Rini teki seiso-istu -vaihdon aika hyvin, ihan aavistus lisää tehokkuutta takapuolen käyttöön. Tähän voisi miettiä palkaksi palloa, kun se selvästi tehostaa halua tehdä oikein ;) Seiso-maahan -vaihto on haastava, liikkeessä koira hiipii pienen matkan eteenpäin lähes huomaamatta. Pitää siis olla äärimmäisen tarkka tässä, ettei palkkaa vääristä!
Perjantaina pakattiin kassit ja nyssäkät ja köröteltiin Espooseen Lotan ja Naomi-siskon luo. Rini ja Naomi taas selkeästi tunnistivat toisensa! Lauma meni lenkillä Puolarmetsän maastoissa mukavasti keskenään, ja tekikin hyvää päästä ajomatkan jälkeen vähän jaloittelemaan.
Yön yli nukuttuamme käytiin ennen jälkimetsään menoa Murren Murkinassa, jossa mun piti lähinnä vain katsella, mitä siellä on tarjolla. Katselureissusta tuli hintava, kun mukaan tarttui Hildalle uusi hihna ja panta, ja pitihän sitä koirille herkkuluutkin ostaa. Pantaa ja hihnaa en vaan voinut vastustaa, kun ne olivat kuin Hildalle tehty! Ainakin Hildan uusi hihna näkyy muutamassa kuvassa pentublogin puolella, hieman saattaa pantakin jossain vilahtaa.
Jäljet tallattiin kallioiseen rinteeseen ja vaihteleviin maastoihin. Kun jäljet oli tallattu, lähdimme jälleen Puolarmetsään lenkille. Siellä olikin ihanat lenkkeilymaastot, välillä kunnon metsää ja välillä ihania kallioita. Sen kerran, kun kamera olisi ollut ihana lisä lenkille, se jäi tietenkin väärään autoon >.< Kamerakännykällä napattiin muutama kuva muistoksi, tässä paras niistä:
Noin puolitoistatuntisen lenkin jälkeen lähdettiin ajamaan jälkiä. Neve pääsi hommiin ensin, jana oli joitakin metrejä ylämäkeen, Neve otti ensin takajäljen. Neve jäljesti ripeästi mutta aika huolellisen oloisesti. Merkkasi kaikki jäljellä olleet neljä keppiä, mutta ilmaisi kolme. Sen metsään jääneen kepin ilmaisemista saattoi jonkin verran häiritä perinpohjainen sotkeutuminen jälkiliinaan.
Rinin jana oli haasteellinen, janan pituus arviolta 20-30m, mutta koiran piti mennä korkean heinikon läpi ja nousta vielä ylämäkeen. Rini eteni ensimmäisellä lähetyksellä lupaavasti, mutta ylämäkeen sillä ei luotto ihan riittänyt, joten kääntyi alas. Lähetin uudestaan, ja toisella lähetyksellä Rini nosti jäljen, sekin tosin ensin otti takajäljen. Rinin jälki olikin haasteellinen, sillä se meni osittain kalliolla. Jälki hukkui kahteen otteeseen, ensimmäisellä kerralla sitä etsittiin hyvin kaukaakin. Koira teki koko ajan erinomaisesti töitä ja etsi jälkeä kuumeisesti, mutta lopulta pyysin Lotalta vähän apuja, ettei tarvitsisi jättää jälkeä kesken. Oikea suunta löytyi ja hetki mentiin taas jäljellä, mutta sitten jälki taas pääsi kallioisella osuudella hukkumaan. Alue on vilkasta lenkkeilymaastoa, joten harhajälkiä lienee ollut reilusti. Tällä kertaa Rini löysi itse takaisin jäljelle, ja eipä olisi ollut parempaa hetkeä loppupalkalle! Neljästä kepistä Rini nosti kolme, kakkoskeppi jäi metsään. Tämä oli hyvää harjoitusta siinä mielessä, että nyt ainakin tietää, ettei Rini todellakaan heitä hanskoja tiskiin, vaikka jälki hukkuisikin!
Illasta pestiin ja laitettiin koiria näyttelykuntoon erkkarireissua varten, siitä on oma entrynsä pentublogin puolella. Etelän reissu huipentui tosiaan australianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn Hausjärven Ryttylässä. Jouduin lähtemään kesken kehien koirien kanssa kotimatkalle yövuoron takia. Kotona nukuttiin pitkät päiväunet ja käytiin kävelemässä pieni lenkki ennen töihin lähtöä.
Hauska viikonloppu on takana, jatkoa odotellaan ensi viikolla leirin merkeissä ;) Kiitos Lotta majoituksesta ja meidän kestitsemisestä!
Kommentit