Tänään päästiin pitkästä aikaa hakuilemaan! Voi näitä vuorotyön iloja... Vesalan suunnalla treenattiin tutuissa maastoissa, vesisateessa ja itikoiden keskellä.

Hilda pääsi ensin makkararinkeilemään. Se alkuun hieman ihmetteli treenikavereiden sadeviittoja, mutta ensimmäiset makkarat suuhunsa saatuaan ihmettely ei vauhtia hidastanut :D Hilda ihan selkeästi muisti, mistä makkararingissä oli kyse, se hakeutui eri ihmisten luo ihan järjestelmällisesti makkaran perässä. Hyvää treeniä ja Hildalla oli selkeästi hauskaa!

Rinin kanssa tehtiin irtorullatreeniä valeiden poissulkemiseksi. Kolme ukkoa, joille annoin sijaintien suhteen vapaat kädet, palkka jokaisella. Ensimmäinen ukko suorapalkalla, kaksi muuta ilmaisun kera. Rini alkoi laulaa jo autossa kamppeita maalimiehille jakaessani, on vissiin ollut kotona tylsää?! Se jatkoi laulamista vielä kävellessämme alueelle, onneksi älysi vaieta, kun käskin sen sivulle.

Ensimmäiselle pistolle Rini upposi kuin unelma. Lähes luotisuora pisto, hetken joutui tekemään töitä saadakseen hajun päästä kiinni, mutta pian alkoi kuulua leikin ääniä metsästä. Rini oli napannut suoraan leluun kiinni ja lähtenyt suunnistamaan minua kohti. Huomasin koiran tulevan vastaan ja heittäydyin passiiviseksi, Rini tosin ei ihan minulle asti tullut, kun se selkeästi vasta tajusi, että oli saanut rullan sijasta suuhunsa lelun. Siitäkös riemu alkoi :D Se juoksi onnessaan takaisin maalimiehen kanssa revittelemään ja oli varsin mielissään touhusta. Se jopa otettuani sen haltuun juoksi keskilinjaa kohti, jotta pääsisi nopeammin jatkamaan etsintöjä, Rini on selvästi kaivannut tätä puuhaa! :)

Toiselle pistolle lähetin etukulman lähituntumasta, Rini lähti hyvin kulmaa kohti, mutta sitten se sai hajun ja lähti kaartamaan voimakkaasti oikealle. Annoin sen mennä. Pian se rynnisti kauheata kyytiä takaisin keskilinjalle rulla suussa, ja näyttöliinan napsahdettua kiinni se jo katosi takaisin metsikköön näytölle. Leikit olivat jo riehakkaassa käynnissä, kun tulin paikalle, eikä Rini yrittänytkään leikkiä kenenkään muun kuin maalimiehen kanssa.

Kolmannelle maalimiehelle tehtiin pari tyhjää pistoa. Rini lähti ensimmäisellä ottamaan syvyyttä erinomaisesti, mutta n. 40 metriä edettyään se alkoi poukkoilla ympäriinsä ihmeellisesti ja lähti juoksemaan ilmeisesti tallausjälkeä pitkin takaisin jo tutkittua aluetta päin. Kutsuin sen takaisin ja yritin lähettää uudestaan, mutta joku haju veti nyt vasemmalla puolella. Kutsuin Rinin uudestaan takaisin ja näytin sitkeästi suoraan eteenpäin. Kolmas kerta toden sanoi, ja Rini teki yhtä upean suoran ja syvän piston, alueen takarajalle päästyään Rini alkoi kaartaa vasempaan ja nosti sieltä viimeisen ukon. Ilmaisu oli yhtä vauhdikas kuin aiempikin, ja Rinin naama niin leveässä hymyssä, ettei voinut kuin ihastella. Mun oma pieni Rinkeli <3

Miia halusi leikittää mun koiria luonnetestituomarin harjoitteiden merkeissä, joten ensin Rini ja sitten Neve saivat taistella tuomarin kanssa patukasta. Molemmat taistelivat patukasta varsin hyvin. Rini päästi irti patukasta, kun tuomari läpsäytti kättä toisen päälle, mutta nappasi saman tien takaisin patukkaan; Neve vaan puristi silmät tiukasti kiinni ja puri lujemmin patukkaan :D Mä en mikään luonnetestituomari ole, mutta mitä itse olen omiani leikittänyt, niin kyllä mun mielestä Nevellä vielä hieman enemmän on taistelutahtoa kuin Rinillä.

Huomiselle suunniteltiin Saijan kanssa jäljestyspuuhia, sit vaan toivomaan, ettei sada kaatamalla vettä!