Kevät tulee kohisten, sen huomaa aina, kun pääsee kevään ensimmäisen kerran maastotreenejä tekemään. Vappuna korkattiin jälki ja tänään puolestaan hakuilut.

Tiistaina ajeltiin Saijan ja koirien kanssa Vihtavuoreen samoihin maastoihin, joissa käytiin viime syksynä jokuseen kertaan hakuilemassa. Samoissa maastoissa olivat mopopojat käyneet ajelemassa ajokeillaan, joten metsä oli ajettu uria täyteen. Mikä loistava tilaisuus treenata polunylityksiä!

Nevelle tallasin n. 200m pitkän jäljen, jossa siis runsaasti polunylityksiä ja jokunen kulma. Jana n. 20m, keppejä kuusi. Jäljet saivat vanheta noin tunnin. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli ajoittain kova. Saija tallasi Rinin jäljen, Rinin jana n. 40m, pituutta suunnilleen saman verran, keppejä 4.

Rini lähti janalle vauhdikkaasti, vähän meinasi kaartaa liikaa vasempaan, mutta oikaisi sitten ihan itse. Takajälki meinasi vetää myös puoleensa, mutta pienellä muistutuksella kääntyi ympäri ja lähti jäljestämään. Rini hukkasi jäljen pari kertaa, ja jäljen puolivälissä siitä ihan selkeästi näki, että se joutui keskittymään jäljestämiseen todella ankarasti. Jäljen lopun se ajoikin varsin hyvin. Kepeistä yksi jäi jossain siinä eksymisen varrella metsään, mutta muuten kevään ensimmäiseksi jäljeksi varsin onnistunut suoritus!

Nevelle oli tauko tehnyt taas hyvää. Sillä oli ennen janalle lähetystä nenä suoraan menosuuntaan ja se lähti kuin ohjus tehden lähes luotisuoran janan. Polunylitykset eivät sitä juuri haitanneet, kerran se joutui vähän hakemaan, mistä jälki jatkuu. Nevelläkin jälki hukkui kertaalleen ja siinä jonkin aikaa jälkeä uudestaan etsittiin. Keppien ilmaisu oli parantunut huomattavasti, etenkin lähinnä keppien luovutus. Nevellä on kyllä viime aikoina parantunut luovutus muutenkin, minun ei ole pitkään aikaan tarvinnut maanitella sitä tuomaan, vaan se tuo yhdellä käskyllä, joskin vielä hitaanpuoleisesti. Eksymisen yhteydessä Neveltäkin jäi yksi keppi metsään, mutta olin kyllä huisin tyytyväinen neidin jälkeen muuten!

Hilda pääsi pohjustamaan tulevaa haku-uraansa Saijan avustuksella. Saija meni piileskelemään lähellä olevien isojen puiden taakse ja me Hildan kanssa kävelimme lähettyvillä. Muutaman toiston jälkeen Hilda varsin hyvin oivalsikin, että sen pitää rientää heti Saijan luo :) Tämä olikin parasta treeniä Hildalle, kun sillä tuntuu vähän olevan mörköiän poikasta ilmassa. Voi riemua, kun se aina älyää, että kyse olikin ihmisestä!

Tänään sitten mentiin hakuilemaan Ankeriasjärventien varressa olevaan metsään. Meitä ilmaantui paikalle vain kolme, mutta onneksi kolmen porukalla saa jo jonkinlaiset treenit aikaiseksi. Kun mahdollisuus siihen oli, treenasin kaikkien kolmen kanssa. Hilda pääsi ensin alueelle mukaan tallaamaan. Se on kyllä niin innoissaan kaikesta mahdollisesta, vaikkei mitään sen erityisempää tapahtuisikaan. Sille vaan tuntuu riittävän, että ympärillä on ihania ihmisiä, joilta voi kinuta huomiota ja rapsutuksia!

Neve pääsi ensimmäisenä varsinaisiin hommiin. Otettiin alueen oikealla puolella vaan haamuja, kun siellä oli sen verran aukeaa, että näki hyvin, mitä koira puuhasteli. Neve oli kovasti ensimmäiselle pistolle lähdössä, mutta sillä unohtui kesken matkan, mitä se oli tekemässä. Lyhennettiin vähän välimatkaa, ja sitten se näkikin haamun metsässä. Nopsaan se viipotti maalimiehelle ja leikki patukalla.

Toinen haamu oli jo onnistuneempi, sen Neve näki jo kaukaa. Kolmas yritettiin tehdä muistikuvalla niin, että kävimme Neven kanssa viemässä maalimiehen metsään ja tulimme keskilinjalle takaisin. Neve ei oikein ymmärtänyt, mitä siltä odotin, kun lähetin sen metsään. Pienellä haamuavustuksella se lähti kuitenkin ja meni ukolle asti. Neve oli varsin mielissään päästessään tekemään jotain järkevää, siitä saisi johdonmukaisella ja suunnitelmallisella treenaamisella kyllä varmasti varsin pätevän hakukoirankin :)

Rinille otettiin rankka treeni: molemmissa etukulmissa oli ukot, oikealla puolella keskellä kolmas, tyhjä pisto vasemman puolen keskialueelle ja molemmissa takakulmissa oli myös ukot. Ilmaisu irtorullilla, jotta minimoitaisiin valeilmaisujen mahdollisuus. Rini oli taas into piukeana jouduttuaan odottelemaan autossa vuoroaan niin kauan. Ensimmäiselle pistolle Rini lähti hyvin, se juoksi oikean puolen perällä olevalle tielle asti, mutta lähti sitten juoksemaan tietä pitkin vasempaan. Kun kutsuin sitä takaisin, se sai hajun tien toisella puolella olevasta maalimiehestä ja nosti ukon vaivattomasti. Ilmaisu ok.

Vasempaan etukulmaan jouduttiin tekemään muutama tyhjä ennen kuin ukko löytyi. Ensimmäisellä yrityksellä Rini lähti hyvin kulmaa kohti, muttei ilmeisesti irronnut riittävän pitkälle. Välissä se yritti oikoa alueen keskiosaa kohti, mutta kutsuin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Neljännellä yrityksellä Rini lähti sinne, minne näytin, ja tällä kertaa nosti ukon. Ilmaisu jälleen ok.

Kolmatta ukkoa haettiin myös muutamalla pistolla. Yritin saada Rinin tekemään suoran piston eteen, mutta se ei meinannut onnistua millään. Sitten juuri, kun Rini sai hajun, keksin jostain kutsua sen takaisin. Noh, seuraavalla pistolla annoin sen irrota maalimiehelle, vaikka se lähtikin vinoon.

Tyhjä pisto oli ihan onnistunut, Rini otti hyvin syvyyttä, joskin yritti lähteä alueella taaksepäin.

Näiden pistojen jälkeen Rini alkoi olla jo aika väsynyt. Huomaa kyllä, että vaikka siitä ei päällisin puolin enää osaisi sanoa, että se on tehnyt pennut, niin kunto sillä ei ole vielä ihan ennallaan. Rinin oli taas ylitettävä tie löytääkseen alueen takakulmaan, ja se yritti väkisin taas hakeutua alueella eteenpäin. Miia neuvoi sitten, että menisin lähettämään sen siitä, missä se kääntyi minua kohti. Tein työtä käskettyä, ja Rini irtosikin sen ansiosta tien yli ja tuli pian takakulmasta rulla suussaan.

Viimeisen ukon löytymiseksi tarvittiin yksi ylimääräinen pisto, Rini irtosi hyvin, muttei varmaan saanut hajusta kiinni. Toisella kerralla sen lähettäessäni näin jo, että se on hajulla, joten lähetin sen. Rini lähti aika rauhallisesti, mutta eteni koko ajan syvemmälle. Jonkin aikaa se oli näkymättömissä, mutta luotin siihen, että se tosiaan oli saanut hajusta kiinni. Koiran palatessa rulla suussa tiesin, että olin lukenut koiraa oikein. Näytölle Rini jaksoi vielä lähteä ihan vauhdikkaasti. Palkaksi riekuttiin leluilla, ja voi että Rinin silmät oikein loistivat, kun se oli saanut etsiä ukkoja :)

Hilda pääsi vielä lopuksi tekemään vähän makkararinkiä. Kävelimme metsässä keräten alueelta merkit pois, ja Hilda sai juosta Annan ja Miian väliä syöden nakkia. Neiti oivalsi melko nopeasti, keiltä nakit tulee ja milloin sitä saa :D Hildalla oli huippuhauskaa metsässä, se aina Annan tai Miian bongatessaan pisti korvat tanaan ja töpö vimmatusti heiluen rynnisti eteenpäin. On se vaan niin liikuttava otus :)

Ensi viikolle oli treenejä suunnitteilla ihan urakalla, saa nähdä, miten tässä työt ja treenit saa pyöritettyä!