Huh, siitä onkin aikaa, kun on viimeksi saanut jotain raapustaa treeniblogin puolelle!

Neve on päässyt kotiin tulonsa kunniaksi tekemään agilityä oikein urakalla. Ihana, kun on koira, jonka kanssa voi harrastaa tässä pentuprojektin ohella, varsinkin nyt, kun tilanne on rauhoittunut ja tasaantunut!

Eilen illalla käytiin tekemässä myöhäisillan treeniä kera Ainon, Ellin ja Saanan. Jattila oli tyhjillään, joten valloitimme yhden kentän tokoon ja toisella minä tein Neven kanssa agirataa, jonka Aino meille suunnitteli:

Ja kuinka ollakaan kuukauden tauko agista ei ollut tehnyt ainakaan ohjaajalle hyvää. Neve meni hienosti surkeasta ohjaajasta huolimatta, ainakin toinen meistä on tehnyt ajatustyötä tauonkin aikana ;) Otin ensin kepit muutamaan otteeseen, koska vähensin verkkoja ronskisti tauosta huolimatta. Keppien keskellä oli yksi väli ihan avoimena molemminpuolin, ja siitä ympäriltä sitten puolin ja toisin miten vaan verkot sattuivat menemään. Myös keppien lopusta puuttui yksi verkonpala, mutta väärintekemisen vaaraa siinä ei ollut.

Ensimmäisellä kerralla Neve puikahti keppien keskivaiheen tyhjästä välistä ulos. Otin uudestaan ja kannustin kovasti Neveä jatkamaan, ja sehän meni! :)

Radan alku oli mulle haastava, koska ohjauksen ajoitus oli pahemman kerran pielessä. Kyllä Neve meni esteet oikein, mutta kaarroksista tuli mielettömät ja kakkoshypyltä suoraan edessä näkyvä pussi veti Neveä puoleensa magneetin lailla. Aino pisti mut koville, mutta jokusen onnettoman toiston jälkeen se alkoi tuottaa tulostakin. Kautta treenin mun äänenkäyttö oli myös onnetonta: on eri asia viedä napakasti ja hallitusti kuin hissuttaa kiltille pienelle Nevelle, jonka uumenista löytyy muuten yllättävän röyhkeä sika. Eli kun aina muistan mainita, miten erilaisia Neve on Riniin verrattuna, niin kannattaa muistaa, etteivät ne loppupelissä niin erilaisia pohjimmiltaan olekaan ;)

Pussin jälkeisen putken hahmottaminen oli Nevelle hieman hankalaa, luotin ensin liikaa siihen, että se irtoaa. Vastakkaisella kädellä suuntaa antaessa putkenpää alkoi löytyä. Mutta miten sattuikaan, että olin aina koiran edessä viedessäni sitä putken jälkeen kepeille. Keppien keskikohdan raon jälkeen annoin Neven jatkaa pujottelua ja menin itse seuraavan hypyn taakse odottelemaan. Vienti putkelle onnistui hyvin, mutta sitten päästiin radan toiseen haastavaan paikkaan.

Neve meinasi vaan hypätä pituuden sivusta, se ei spontaanisti oikaissut juoksulinjaa putkesta tullessaan, mikä nyt toisaalta ei ehkä ollut ihmekään. Sitä sitten harjoiteltiin pitkällisen kuvion kautta. Ensin kokeiltiin, että jos vaan selkeämmin näytän sille, kummalla kädellä sitä vien. Ei auttanut. Sitten yritettiin, että menen hakemaan sen aika läheltä, pukkaan sen juoksulinjan suoraksi ja pingotaan yhdessä radan loppuun. Onnistui muuten hyvin, mutta Neve ponnisti aina pituuden päältä. Aino palkkasi Neven muutaman kerran oikeasta pituuden suorituksesta, monenmonituisen toiston jälkeen pituus saatiin onnistumaan. Sitten Neve yritti kiertää keskimmäistä hyppyä. Kun Aino rääkkäsi meitä tarpeeksi pitkään, saimme loppuun onnistuneen loppusuoran, mutta sen jälkeen ohjaaja oli kaikkensa antanut ja täten ihan puhki.

Tänään jatkettiin oman ryhmän ylimääräisillä treeneillä, pakkasien takia jäi monet treenit väliin. Ohjelmassa oli tuttuja ohjauskuvioita ja päästiin harjoittelemaan vähän vieraampiakin. Ensin aloiteltiin tällaisella radalla:

Suunnittelin alkuun tekeväni radalla vain muutamia valsseja, mutta kun kävimme yhdessä rataa läpi, saatiin sinne pari muutakin viritelmää. Suunnitelma oli siis tehdä valssi hyppyjen 2-3 väliin, jaakotus neloshypylle, persjättö 5-6 hyppyjen väliin ja loppu vaan tuuletella ja kuljettaa. Olin siinä ennen rataa pohdiskellut, että ehdin ohjata Neveä ihan hyvin, kun se ei ole ainakaan vielä mikään tykki. Liekö Neve lukenut ajatukseni ja siitä suivaantunut, sillä kävikin niin, että Neve painalsi sellaista kyytiä, mitä ei aiemmin ole nähty, ja mulla meni pasmat siitä ihan sekaisin. Huvittavinta tässä on, että teimme radan ihan puhtaasti läpi jo ensimmäisellä kerralla, mutta olihan se mun "ohjaus" aika karmeaa katsottavaa. Nevellä näytti kuitenkin olevan sikahauskaa!

Toisella kerralla olin jo vähän paremmin kartalla, sain tehtyä suunnittelemani ohjauskuviot ja Neve kulki upeasti. Tuntui huipulta juosta Neven kanssa ja luottaa, että se tekee kyllä juuri niin kuin sitä käskytän!

Toinen päivän pienoisrata oli tämmöinen, ohjauskuvion sai valita vapaasti valssin, pakkovalssin, persjätön, takaaleikkauksen, sylkkärin, jaakotuksen, päällejuoksun ja niiston väliltä. Valinnanvaraa siis riitti. Me yritimme Neven kanssa persjättöä ja jaakotusta.

Persjätössä piti Nevelle selventää ohjaavaa kättä, joka onnistui parhaiten ottamalla namin siihen käteen, joka persjätön jälkeen oli ohjaava käsi. Jaakotus sen sijaan onnistui paremmin, se tuntui olevan Nevelle paljon selkeämpi.