Tänään on oltu tien päällä oikein urakalla - ei ihme, että ihmisolento on tarvinnut päivän mittaan kahdet päikkärit selvitäkseen päivästä! :D

Kävin aamulla koululla harjoittelemassa tehoelvytystä, jonka jälkeen tuntui osuvalta lähteä tehokkaalle lenkille. Ajelin siis lössin kanssa autolla tutun metsätien varteen Ruokkeen suuntaan ja kävelimme reippaassa tahdissa lumihangessa lammenympäryslenkin. Olin taas osannut varautua sään mukaan - päällä oli paksuin mahdollinen talvitakki ja toppahousut. Kun siinä jyrkkiä lumisiä mäkiä koirien kanssa tarvoin ylös hiestä litimärkänä, tuli jokuseen kertaan mietittyä, että olishan tän voinut tehdä toisinkin. Lenkillä saatiin kulutettua kaksi tuntia, eikä ihmisolennon tarvinnut näiden urheilusuoritusten jälkeen nähdä kovinkaan paljon vaivaa uinahtaakseen onnellisna sängylle ihanan Rinin kanssa selät vastakkain!

Nihkeän herätyksen jälkeen oli aika suunnata Neven kanssa agiloimaan. Ohjelmassa oli lisää rataharjoituksia, joita saatiinkin tänään tehdä urakalla - ellei jopa tehokkaasti, kuten päivän teemaan näköjään sopii:

Tällä kertaa tästä mun ratapiirustuksesta tuli harvinaisen sekava, kun tehtiin samalla pohjalla monta eri rataharjoitusta.

Päivän teemana oli harjoitella perustekniikoita: valsseja, takaaleikkauksia ja persjättöjä radalla. Ensimmäisenä teimme numeroilla merkityn radan.

Voi hyvänen aika, että se voi joskus olla vaikeaa! Kahden hypyn alkusuora meni vielä jotenkuten, mutta saadapa koira oikeaan päähän putkea, kun koiralle paljon loogisemmalta tuntui mennä A:n alla olevan putken päähän. Käännös oikealle putkenpäälle oli tosi tiukka, joten en sinänsä ihmettele, että se tuotti vaikeuksia - muillekin kuin vain meille. Sain sen lopulta onnistumaan, kun käytännössä nappasin Neveä nenästä kiinni sen hypätessä toisen hypyn yli. Loppu rata meni paljon sujuvammin, jopa takaaleikkaus onnistui hyvin hyppyjen väliin toiselle putkelle mentäessä. Nevellä tuli yksi ylimääräinen kieppi ennen putkeen menoa, kun 1-hypyn takana ollut pöytä (jota en ratapiirrokseen laittanut) sai neidin arpomaan, kummallekohan esteelle ollaan menossa.

Toisella radalla yhteistyömme pelitti paremmin - mitä nyt häiriönä sivussa ollut puomi herätti Neven luovan puolen. Se kun keksi minun tehdessäni valssia 2-hypyllä kiertää selkäni takaa ja pujotella tovin puomin alla ennen putkeen sujahtamista. Ensimmäisen kerran sen vielä ymmärsin, kun Neve meni puomin putkenpuoleisen alastulolaudan alta, josta se sentään pystyi juoksemaan suorana, mutta toisella kerralla se keksi mennä alastulolaudan tukipalikan vierestä, josta se käytännössä joutui ryömimään päästäkseen eteenpäin. Olen joskus sanonut, että Neve on Hazelmoor-kennelin ainoa oikea Hazelhölmö, ja tämänpäiväinen treeni puhui taas tämän olettamuksen puolesta ;)

Noh, muuten rata meni mainiosti. Toisen putken jälkeen sai valita, tekikö ensin heiton itsestä poispäin vai ottiko hypyn takaakierrolla, molemmat vaihtoehdot piti kuitenkin tehdä. Neve hallitsi hienosti molemmat, takaakierrolla kuvio tuntui minusta hieman luontevammalta. Viimeiselle kierrokselle sai pyytää revanssia jostakin radan kohdasta, ja yllättäen halusin ottaa uudestaan alun ensimmäiselle putkelle saakka ilman, että koira käy välillä taituroimassa mitä luovimmilla keinoilla puomin alla. Kun otin Neven vaan napakasti hypyllä mukaan, sain käännettyä sen suoraan edessäni päästämättä sitä selkäni taakse, ja silloin Neven suunta oli suoraan kohti putkea.

Neve pääsi illalla vielä lenkille mun kanssa ihan yksinään, kun lähdimme pitkästä aikaa lenkille Julian ja Cairo-aussien kanssa. Neve on ollut vähän orvon oloinen, kun Rinistä ei ole ollut sille leikkikaveria, joten ajattelin, että Cairosta se saattaisi saada leikkikaverin. Cairossa oli virtaa kuin pienessä kylässä, mutta ilmeisesti päivän ohjelma oli riittänyt uuvuttamaan Neven jo siihen pisteeseen, ettei se enää jaksanut riehua ;) Kepistä ne jaksoivat kuitenkin innostua, samoin lumipalloista.

Vaikka Rini ja Malla eivät ole päässeet puuhastelemaan läheskään niin paljon kuin Neve, täällä on silti lauma elämäänsä varsin tyytyväiseltä vaikuttavia koiria. Veikkaan kuitenkin, että kunhan alan kohta kolistella ruokakuppien kanssa, näihin tulee vähän lisää eloa - ainakin ruokailun ajaksi ;)