Neven agiryhmällä oli tänään ylimääräiset treenit, joten suuntasimme sinne heti puoliltapäivin. Päivän teemana oli vahvistaa rengasta ja keppejä kahden radan muodossa. Aloitimme renkaalla.

Ensin vahvistimme Neven rengasta Tarjan kanssa niin, että seisoimme vastatusten eri puolilla rengasta ja Neve sai hyppiä puolelta toiselle palkan perässä. Pääosin meni tosi hyvin, vaikka jokunen virhe sinne sekaan mahtui: tuli joko renkaan alta tai hyppäsi sivusta. Näistä sitä ei luonnollisesti palkattu. Nevellä tuntuisi kuitenkin olevan jo aika hyvä käsitys, mikä on oikea suoritustapa.

Radalla ensimmäinen rengas meni oikein. Olin vähän puissa, joten ekan radan ohjaus oli jotain aivan karmeaa ja epäselvää. En käskyttänyt kunnolla ja ohjaus jäi puolitiehen, mistä johtuen Neve ei osannut hakeutua esteille kunnolla. Tarjan potkittua muhun vähän vauhtia aloin päästä jyvälle. Ensimmäinen "mersumutka" meni hyvin, samoin sen jälkeinen rengas. Putkesta tullessa Neve hyppäsi renkaan sivusta. Otin uudestaan, mersumutka meni toiseen suuntaan ihan yhtä tönkösti kuin ensimmäinen.

Rengas kaipaa vielä paljon vahvistamista. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että tein Neven kanssa ihan oikein, kun se joutui oivaltamaan itse, mikä renkaan oikea suoritustapa on.

Keppisulkeiset menivät jo huomattavasti paremmin. Neve yritti hakeutua kepeille jo itsestään, mutta kutsuin sen luokse ja laitoin lähtöasemiin. Kepit tehtiin verkoilla, meinasin nyt ennen Joensuuhun lähtöä käydä itsekseni treenailemassa keppejä, jotta päästäisiin pikkuhiljaa eroon verkoista.

Rata olisi muuten mennyt jo ensimmäisellä yrityksellä upeasti, mutta valsseissa ennen f- ja h-hyppyjä Neve kaatoi koko hypyn. Kouluttajat aina peräänkuuluttavat, että valssin pitää alkaa jo ennen kuin koira hyppää, mutta eivätpä ole tavanneet Neveä - se alkoi kiirehtiä, jos tein valssin liian aikaisin. Tarja myös huomautti, että kun kiihdytin suoralla putkella liikaa ja jouduin hidastamaan sen jälkeen, sotkin siinä samalla myös Neven rytmin.

Uudella yrittämällä tein valssit vasta, kun Neve oli hypännyt jo hypyt, ja se toimi paljon paremmin. Käskytys oli oikea-aikaisempaa ja oma fiilis parempi kuin ensimmäisellä radalla. Toisen radan teimmekin virheettömästi. Odotan jo nyt aivan täpinöissäni, että pääsen Neven kanssa kisailemaan, vaikka tuntuu, että siihen menee aikaa vielä ihan älyttömästi. Huomaamatta kuitenkin ratojen pituudet ovat kasvaneet vähitellen. Paljon tarvitaan vielä harjoitusta, mutta toivon mukaan voisi ainakin möllejä jo miettiä alkuvuodesta...