Multa ei nykyään onnistu kuin ihmetellä, miten voi pitää niin kiirettä, ettei ehdi enää tehdä muuta kuin käydä töissä. Illat hurahtavat silmissä, hädin tuskin ehtii kotiin tullakaan, kun jo huomaa olevansa yöpuulle menossa. Aamulla soi taas kello ja sama rumba jatkuu, edes viikonloput eivät juuri tuo tälle vaihtelua.

Kiireistä johtuen ei edelleenkään olla tehty juuri muuta kuin lenkkeilty. Jyväskylässä satoi viime viikonloppuna lunta n. 15cm, maisema oli ihanan talvinen, ja joulufiiliskin ehti jo hiippailla mieleen. Koirien kanssa lenkkeiltiin paljon ja nautiskellen, kun ei tarvinnut kävellä pimeässä. Ainut vaan, että siitä lenkkeilystä ei tahtonut tulla juuri mitään, kun molemmat vuorollaan kellivät selällään ketarat ojossa. Huomaa, että likkojen rakkaus talvea ja lunta kohtaan ei ainakaan ole vähentynyt vuosien varrella. Harmi vaan, kun lumet ovat tässä viikon mittaan ehtineet sulaa, joten riemu jäi kovin lyhytaikaiseksi. Minuakin harmittaa: taas joutuu lenkkeilemään pimeässä, enkä ehtinyt edes kameran kanssa käydä ulkona, jotta olisi saanut talvisia kuvia.

Rinin kanssa päästiin maanantaina pitkästä aikaa taas agilitytreeneihinkin. Rata ei ollut mahdoton, mutta pariin otteeseen jouduttiin vähän vääntämään.

Pohdiskelin tuon alun, että kannattaako yrittää vekata kakkoshypylle (mikä todennäköisesti ei onnistu), vai kääntäisikö suoraan kolmannelle hypylle. Päädyin vaihtoehtoista jälkimmäiseen: lähdin Rinin kanssa suunnilleen yhtä aikaa, ja yritin mahdollisimman aikaisin viedä omalla linjalla koiraa kolmoshypylle. Rinillä oli niin paljon vauhtia, että suunta oli suoraan eteenpäin, ja mun havahdutuskäskyn kuultuaan se kaahotti sellaista kyytiä 3-hypylle, että rimakin siinä sivussa tippui. A:lla nätit kontaktit, Rini hakeutui käskystä aika nätisti myös seuraavan hypyn taakse, mutta tiputti taas riman. Otettiin alusta, jotta saataisiin alkukin oikein.

Toisella yrittämällä sain Rinin hidastettua jo ennen toista hyppyä, mikä mahdollisti rimojen pysymisen ylhäällä. Rinin kynnet rapsahtivat ihan kuuluvasti kolmoshypyn rimaan, mutta rima pysyi kuitenkin ylhäällä, joten jatkettiin matkaa. A:lla edelleen nätit kontaktit. Nyt pysyi seuraavan hypyn rimakin ylhäällä, Rini hakeutui hienosti kepeille ja kesti ongelmitta mun takaaleikkauksen. Jäin vaan liian taakse, joten Rini jätti kepit kesken. Otin uudestaan hypyn takaa, nyt Rini teki kepit oikein, kun en jäänyt taakse himmailemaan. Myöhästyin seuraavalta hypyltä, joten rimat taas paukkuivat, se tiesi uusintaa. Otin taas hypyn takaa kepeille, mutta vaikka olin ajoissa tällä kertaa putken jälkeisen hypyn takana, rimat paukkuivat edelleen, kun koira hyppäsi taas kauhean kaukaa. Annoin Rinille vähän palautetta holtittomasta hyppimisestä, aloitimme taas keppejä edeltävän hypyn takaa, koska halusin saada kuvion toimimaan. Vielä toinen epäonnistunut kerta vaadittiin ja koiralle lisää palautetta. Rini ei kuunnellut hidastuskäskyä putken jälkeen, se tietää lähestulkoon aina, että vauhtia on liikaa ja koiralla vähän liian suuret odotukset omista kyvyistään. Kolmas kerta toden sanoi: saatiin hypyt siististi suoritettua ja koira viimein toiseen putkeen.

Puomilla oli nätit kontaktit. Hyppykuvio oli meille vähän haastava, kun jouduin leikkaamaan takaa - mun linjahan vei Riniä hypylle 15 ihan vääjäämättä. Jouduin havahduttamaan sen, mikä aiheutti yhden ylimääräisen piruetin hypyn 13 edessä. Rimat pysyivät kuitenkin ylhäällä takaaleikkauksesta huolimatta, loppurata ei ollut kuin rallattaa. Otimme koko radan uudestaan, se meni aika mukavasti, kun Rini selvästi kuunteli paremmin. Puomin jälkeinen kuvio meni samaan tapaan kuin ensimmäisellä kerralla: mun linja veti Riniä väärälle hypylle, mutta havahdutuksesta se vaihtoi suunnan oikeaksi. Nyt ei tullut ylimääräistä piruettia, kun Rini selvästi muuten muisti radan lopun.

Voi sitä päivää, kun mä opin tuota koiraa edes jotakuinkin järkevästi viemään! Veikkaan, ettei tule tapahtumaan mun elinaikana...

Pentusuunnitelmien etenemisestä kerron sen verran, että astutus on nyt takanapäin. Uros tuli meille sovitusti sillä ajatuksella, että katsotaan, miten elämä etenee - minä onneton kun kuvittelin Rinin tärppipäivien olevan vasta seuraavalla viikolla. Parhaat päivät olivat kuitenkin jo käsillä, sillä astutus onnistui mallikelpoisesti jo heti samaisena iltana. Siihen yhteen astumiseen se sitten jäikin, ja seuranneet päivät osoittivat melkoisen selvästi tärppien menneen ohi. Saa nyt sitten nähdä, tuottiko tuo yksi yritys tulosta. Jos ei, niin ainakin ensi kerralla tiedetään olla liikenteessä vähän aiemmin. Varasin nyt kuitenkin ultraan ajan joulunalusviikolle, joten silloin viimeistään tiedetään, tuleeko pentuja vai ei.