Eilen intouduin lähtemään tokoa treenailemaan koirien kanssa pitkästä aikaa. Harjoittelun viimeinen viikko pyrähti sujuvasti käyntiin, ja liekö ajatus hetki hetkeltä lähestyvästä vapaudesta aiheuttanut jo eilen energiapuuskan. Hilauduimme Ellin kanssa Kortepohjan koulun pihalle reenailemaan.

Aloittelin Neven kanssa seuraamisilla. Alkuun Neve hakeutui hyvinkin hanakasti liian eteen, mutta olin aika positiivisesti yllättynyt, ettei se ollut unohtanut ihan kaikkea seuraamisen eteen tehtyä työtä kuluneiden viikkojen aikana. Muutaman pätkän jälkeen Neve seurasi jo melkoisen hyvin. Täyskäännöksessä en saa hidastella liikaa - Nevellekin on helpompi, jos käännyn vain sujuvasti.

Jäävistä liikkeistä tein liikkeestä seisomisen takapalkan avulla, se onnistui kerralla. Vapautin ensimmäisellä kerralla jo kävellessäni koirasta poispäin, toisella kerralla kävelin koiran taakse ja palasin sivulle ja vapautin vasta sen jälkeen palkalle. Hyvin menee!

Kaukokäskyt olivat myös vallan mainiosti muistissa. Ihan ensimmäiseen ylösnousuun tarvitsi kaksi käskyä, välimatkaa n. 1,5 metriä, muuten virheettömät vaihdot. Vähitellen hivuttauduin taemmas käskyttämään, en mennyt kuitenkaan 2 metriä kauemmas. Vaihdot onnistuivat hyvin. Ainoa, mitä pitää nyt treenata, on maahanmeno koiran ollessa sivulla - Neve tarvitsi useammin kuin kerran kaksi käskyä maahanmenoon.

Otin välissä Rinin. Rinin kanssa myös seuraamista, paikoitellen oli sivusuunnassa aika väljää ja muutamat vasemmalle käännökset yritti kiertää ilmeisesti kuvitellen, että tehdään täyskäännös. Seuraaminen parani loppua kohti. Alkuun hieman ääntelyongelmaa, mutta intoa oli melkoisesti, joten se selittänee - varsinkin, kun treenin edetessä ääntely loppui kokonaan.

Liikkeestä istuminen oli hyvässä muistissa, siinä ei huomautettavaa.

Kaukokäskyjä tehtiin istu-seiso-istu -kaavalla, aika hyvässä muistissa olivat. Rini muisti melkein aina peruuttaa istumaan seisomisesta, vain muutaman kerran veti takapuolen alle. Välimatkaa oli 1,5-2 m, saadaan rauhassa tehdä vielä töitä ennen kuin päästään kisamittoihin, mutta hyvältä näyttää.

Tein jokusen valeheiton pallolla, jotta sain Rinin irtoamaan kauas, käskin juoksusta maahan. Rini teki hyvin, se oli ihan innoissaan tästä!

Lopuksi otin tunnaria, enpä muista, milloin viimeksi ollaan tehty. Ensimmäinen tunnari olikin melkoisen epävarma, maisteli vähän jokaista kapulaa, ja lähti tuomaan ensin väärää kapulaa, mutta tiputti sen matkalla. Meni uudestaan kapuloille, nappasi oman ja lähti tuomaan, mutta varmuus ei riittänyt tuoda kapulaa mulle asti. Annoin pienen kehotuksen jatkaa, kapula palautui minulle. Palkkasin tästä ja otettiin toisto. Toisella kerralla huomattavasti vähemmän maistelua, oma löytyi hyvin ja palautui minulle saakka. Tästä palkkasin taas ja jätettiin siihen. Pitäis yrittää treenata tätä useammin kuin kerran vuodessa, niin saatettais saada joskus tuloksiakin aikaan ;)

Neven kanssa otin lopuksi vielä noutoa, tai oikeastaan ensin pelkkää eteen istumista. Olen sisällä ennen ruoan antoa pyytänyt Neven aina eteen, ja melkoisen hyvin se alkoi oivaltaakin asiaa ihan muutamassa päivässä. Ulkona esitys ei ollut ihan yhtä vahva, tarvitsi paljon enemmän apuja. Istuin sitten ulkona olevalla penkillä, heittelin Nevelle kapulaa ja yritin saada kestoa kapulan pitoon. Neve sylkäisee kapulan hyvin hanakasti heti, kun mun käsi liikahtaa suuta kohti. Otin noutokapulan taas sisälle siinä toivossa, että saataisiin pitoa rakennettua ensin sisätiloissa.

Illalla käytiin vielä ihana lenkki Laajavuoressa. Hiihtäjät ovat jo ilmaantuneet sankoin joukoin, vaikka varsinaisia latuja ei ole. Kuljettiin sitten koirien kanssa siellä hiihtäjien joukossa ja selvittiin pelkillä pahoilla katseilla ;) Yksi rouva herätti kyllä ihmetystä, kun hän kyseli hyvin huolissaan, että säikähtääkö koirat, jos hän hiihtää meidän ohi. Vakuutin, että koirat eivät ole siitä moksiskaan, ja rouva pääsi meidän ohi ongelmitta.

Tänään sitten töiden jälkeen ajettiin autolla Killerille ja lähdettiin taas lenkille ennen agitreenejä. Lenkkeilystä ei kyllä meinaa tulla mitään, kun kaksikko tykkäisi vain loputtomiin pyöriä hangessa. Lunta on tullut viikonlopun aikana liki 20 cm, ja pikkupakkanen on pitänyt huolen, että lumet ovat ainakin toistaiseksi pysyneet. Nautin lenkkeilystä ihan eri tavalla, kun metsässäkin näkee liikkua ilman valoa!

Tämänpäiväisten agitreenien haastavin osuus olivat välistävedot. Ne eivät ole koskaan lukeutuneet minun ja Rinin bravuureihin, mutta onhan se ihan viihdyttävää ainakin katsojien mielestä seurata, kun me yritetään ;)

Rata alkoi lupaavasti, mutta ongelmat alkoivat välistävedoissa. Rini haukahti jo putkesta tullessa siihen malliin, että ohjeet olivat myöhässä. En antanut riittävästi tilaa välistävetoa varten, joten Rini hyppäsi uudestaan saman putkenjälkeisen hypyn. Otin uudestaan, taas kuului urputusta ja sama kohta meni pieleen. Kolmannella kerralla päästiin ensimmäisestä välistävetokohdasta ohi. Toisen kohdan suorittaminen oikein oli haasteellisempaa, koska hyppyjen välinen rako oli kapeampi. Rini meinasi koukata suoraan hypylle 11, se tekee ihan järjettömiä hakeutumisia esteille, kun pakotan sen työskentelemään lähelläni, josta Rini taas koskaan ei ole perustanut. Muutamalla yrityksellä päästiin kuitenkin puomille, vaikka onnistuessaankin tuo kuvio tuntui, että kuminauha oli virutettuna ihan äärimmilleen.

Puomin jälkeen loppu meni sujuvasti, joskin teki mieli huutaa jo armoa pussin jälkeen. Rinillä oli ihan hullu vauhti, se ei armahtanut yhtään. Mutta täytyypä sitä ihmetellä, että vaikka haukoin henkeäni, ja rata oli vaatinut ihan mielettömästi työtä, niin jokainen rima pysyi ylhäällä!

Halusin uusinnan vielä välistävedoista siinä toivossa, että saisin kuvion menemään sujuvammin ja kuminauhaa liiaksi viruttamatta. Siitäpä ne haasteet sitten alkoivatkin. Rini alkoi loikkia hidasteluista huolimatta taas mielettömän matkan päästä, putkelta tullessa sillä tietysti oli täysi vauhti päällä. Kahdesti se tiputti riman yrittäessämme saada kuvio kuntoon, ja molemmilla kerroilla se sai palautetta huolimattomasta hyppimisestä. Toisen kerran jälkeen näin senkin ihmeen, että Rini tuli putkesta hallitusti ja ponnisti juuri ennen hyppyä hypylle. Palkkasin siitä erikseen, voi että, kun sen saisi menemään noin aina... Rini tuntui kyllä tuon jälkeen skarppaavan paremmin hyppyihin, vaikka yhtä hallittua ja kaunista hyppyä ei sen jälkeen näkynyt. Pienellä vääntämisellä saimme kuvion kuitenkin uudestaan onnistumaan, joskin taas lähellä työskentelystä ällöttyneenä Rini sinkaisi viimeisen hypyn jälkeen sinne hypylle 11 ;) Tuosta sen työskentelystä tulee aina aika ajoin Seela mieleen - niillä on hyvin samantyylinen tapa sinkaista vain sinne, minne nenä näyttää.

Nyt jääkin nähtäväksi, jatkuvatko agiliitelyt vai jäädäänkö pitkälle tauolle. Ensi viikolla olisi treenit vielä tarjolla ennen joululomaa, mutta meidän osallistuminen riippuu ihan ultran tuloksesta. Voi kyllä olla, että ensi viikolla käydään vielä treeneissä tekemässä kontakteja ja jotain muuta hupaisaa ja kevyttä, mutta hyppimiset saavat jäädä sikseen. Rinin pahoinvointi on hellittänyt, mutta unta tuntuisi riittävän - tosin heti, kun jotain äksöniä on tarjolla, Rini on välittömästi valmis hommiin.

Niin joo, päivittelin tuossa lupaamiani kuvia vanhempaan postaukseen Lumikenttien sankarit.