Kyllä huomaa taas, että harjoittelu on alkanut, kun blogi hiljenee. Treenirintamalla on ollut varsin hiljaista myös, kun agilitytreenit ovat jo useamman viikon ajan jääneet väliin, niin myös tällä viikolla.

Sunnuntaina päästiin kuitenkin pitkästä aikaa taas hakuilemaan, tällä kertaa uudella porukalla. Saija vinkkasi, että heidän porukkansa kanssa voisi päästä treenailemaan, joten liityimme tyttöjen kanssa joukon jatkoksi sunnuntaina. Treenailimme käsittääkseni Siikajärven läheisyydessä Vihtavuoren suunnalla. Maisemat tuntuivat kovin kotoisilta, sillä nyt olin varmaan ensimmäistä kertaa Jyväskylässä kunnon kangasmetsässä - muutenhan täälläpäin tuntuu maasto olevan melkoisen sammalvoittoista.

Ryhmämme muut koirakot olivat suurimmilta osin vielä harrastuksensa alkutaipaleella, minua tituleerattiin porukan kokeneimpana harrastajana. Kiva oli päästä kuitenkin treenaamaan uusien ihmisten kanssa. Ensimmäisille koirille tehtiin kaistaletreeniä, joten aluetta ei varsinaisesti muuten tallailtu. Joukossa oli kuitenkin yhteensä seitsemän koiraa, joten käyttämämme alue ehti kyllä tallautua hyvin treenin aikana.

Neve pääsi pitkästä aikaa myös hakuilemaan ihan hömppäilymielessä :) Nessu ei varmaan kyllä ymmärtänyt touhusta sen enempää kuin että metsään meni kaksi ihmistä, jotka veivät Neven rakkaan patukan ja boomerin mukanaan. Kaksi maalimiestä lähti yhtä aikaa, ensimmäisen otin suoraan näkölähtönä, toinen meni muistikuvalla. Ensimmäiselle ukolle Neve lähti kuin raketti, ja se saikin palkaksi heti boomerin. Sen kanssa piti metsässä riekkasta hyvä tovi ennen kuin saattoi tulla jatkamaan hommia ;)

Alueen toiselta puolelta kävi hyvin tuuli, joten Neve sai apuja lähtöön. Neiti lähtikin hyvin alueelle ja löysi ukon helposti, ja mikäpä olisikaan löydöstä sen parempi palkka kuin patukka :) Lopuksi revittelin Neven kanssa patukalla ihan kunnolla, ja Nessu oli ihan täpinöissään.

Tästäpä lähtikin taas keskustelu, että miksi Neve ei ole hakukoira ;) Hauskahan sen kanssa olisi hakua harrastaa, vaan Joensuussa se ei onnistu, jos en halua Riniä jättää pois hakukuvioista. Tämän uuden ryhmän kanssa voin Nevenkin treenata, joten jatkossa toivon mukaan pääsee Nevekin useammin hakuilemaan :)

Rini piti joukon perää, jotta alue olisi mahdollisimman hyvin tallautunut. Rini jäi autoon huutamaan kurkku suorana oman mielipiteensä, kun otin Neven ennen sitä treenaamaan, joten innosta ei ollut taas yhtään puutetta.

Rini keksi taas uuden jutun, jota se ei treeneissä koskaan aiemmin ole tehnyt: nyt se lähti ensimmäisellä lähetyksellä alueelle napaten suoraan rullan suuhunsa. Kutsuin sen heti takaisin ja toruin, otin rullan siltä suusta ja lähetin uudestaan. Neiti Luupää oli taas oma sikamainen itsensä viisveisaamatta äsken annetusta palautteesta ja nappasi rullan uudestaan suuhunsa. Kutsuin sen vielä takaisin ja toruin vähän painokkaammin. Rini tuhahti ja mulkaisi mua sen näköisenä, että eikö sulla eukko oo yhtään huumorintajua jäljellä ;) Kolmas kerta toden sanoi: neiti lähti alueelle etsimään ja rulla pysyi kiltisti kaulassa, kunnes ukko löytyi oikeasta etukulmasta. Ilmaisu oli siisti, tältä ukolta ei herunut palkkaa.

Olin havaitsevinani, että koiran herne teki tiukkaan töitä. Treenissähän oli kisanomaisia piirteitä, kun alue oli vieras, samoin maalimiehet. Tätä jo aiemmin pohtiessani olin oikeastaan päättänytkin, että ensimmäiset maalimiehet eivät palkkaa koiraa, jotta näen, miten se koiraan vaikuttaa. Etsimisinto ei ollut muuttunut miksikään, Rini lähti vasempaan etukulmaan ihan samanlaisella innolla. Pian se palasikin luokseni rulla suussa, näyttö oli taas hyvä. Rini jälleen ihmetteli, kun palkkaa ei kuulunut, mutta lähti kanssani hyvin halukkaasti jatkamaan hommia.

Olin keskittynyt niin tarmokkaasti muiden treeneihin, etten sitten enää jaksanut keskittyä omaani. Kolmannen ja neljännen ukon ohjeistus oli, että kun lähden näytölle koiran kanssa, he lähtevät juoksemaan karkuun. Molemmilla oli palkat mukana. Havaitsinkin sitten Rinin nostettua seuraavalla pistolla kolmannen ukon, että olin ottanut ukot väärinpäin - ukkohan luonnollisesti palkkasi sitten viimeiselle ukolle tarkoitetulla palkalla. Onneksi Rinille ei ollut merkitystä, että lelupalkka tuli vielä asteen ihanammilla leluilla ;)

Viimeinen ukko oli sitten oikeassa takakulmassa, ja ukon löytääkseen Rinin täytyi irrota melkoisen kauas, myös polun yli. Aluetta ei ollut tallattu kunnolla sinne saakka, mutta lähdimme rohkeasti kokeilemaan onneamme. Lähetin Rinin takakulmaa kohti, mutta se irtosi huonosti - lähti melkein heti kaartamaan vasempaan. Kutsuin sen pois ja siirryin keskilinjalla jokusen metrin eteenpäin uutta lähetystä varten. Liekö suora ollut parempi ja haju kantautunut selkeämmin, sillä tällä lähetyksellä Rini teki todella syvän piston ja sai hajun. Pian se jo kiikuttikin minulle rullaa suussaan, ja taas juostiin näytölle. Viimeiseksi maalimieheksi jäänyt Saija riekutti neitiä wubballa, ja Rini oli aivan innoissaan. Rini hauskuutti myös uusia treenikavereitamme heittelemällä rajuja kuperkeikkoja rynnistäessään wubban perään. En ole kyllä varmaan koskaan nähnyt Riniä niin maanisen innoissaan hakumetsällä, sen into tehdä kanssani hommia oikein räiskyi :)

Rini ei päästä mua helpolla - taas on pohdittava uusia asioita. Tänä syksynä aloitettuamme haun uusissa maastoissa ja uusien ihmisten kanssa sillä on ollut jos minkäkinlaisia uusia viritelmiä ja kokeiluja rullankäytön suhteen. Todennäköisesti jos taas ensi kerralla vaan pistäisin sille kiintorullan kaulaan, se ei tekisi minkäänlaisia virheitä ilmaisussa, koska vaikka maasto olisi vieras, maalimiehet ovat jo tuttuja. Kun vielä jostain löytäisi kolmannen porukan, jonka kanssa treenata, voisi suosiolla laittaa sen suoraan irtorullille, niin neiti ei pääsisi tekemään väärin. Nyt oikeastaan minulla onkin mielessä, että voitaisiin tähän kauden loppuun tehdä pelkkää irtorullatreeniä, jolla voisimme vahvistaa, milloin rullan saa suuhun ottaa. Toivotaan, ettei lumi pidä kiirettä tulossaan, jotta saisimme vielä mahdollisimman monta treeniä alle :)