Eilen taas hakuiltiin, tällä kertaa Tikkakosken suunnalla. Porukkata oli mukavasti ja treenit sujuivatkin melkoisen jouhevasti. Maaston oikealla puolella tiheitä kuusikoita, jonne oli helppo piiloutua; vasen puoli oli kivikkoisessa rinteessä. Me vähän myöhästyttiin treenien aloituksesta, joten muut olivat ehtineet tallata alueen jo valmiiksi. Mikäpä sen loistavampi tilaisuus kokeilla treeniä kokeenomaisesti, kun aluekin oli vieras!
Noh, päivä ei alkanut hyvin. Havaitsin treenipaikalla, että meidän irtorullat on kateissa. Laitoin sitten Rinille kiintorullan kaulaan, vaikka vähän epäilytti, miten se toimii - kynnys tehdä valeita on tuntunut aika matalalta. Niinhän siinä sitten kävi, että kun lähetin Rinin ensin vasempaan etukulmaan, se palasi rulla suussa takaisin ja lähti näytölle ihan pokkana. Puolivälissä rinnettä se pysähtyi haistelemaan polkua, ja siitä tiesin tulleeni taas vedätetyksi. Hakutreeneihin ei ole Rinin kanssa enää asiaa ilman irtorullia, kiintorullan saa heittää kaapin perälle ja unohtaa sinne pitkäksi aikaa. Täytyy joku ilta askarrella kotona lisää irtorullia, ei tästä muuten tule helvettiäkään.
Annettuani koiralle taas palautetta jatkettiin hommia. Lähetin Rinin vasempaan etukulmaan, josta se jonkin aikaa etsittyään palasi rulla suussaan. Nyt oli näytölle lähdettäessä jo ihan erilainen fiilis, ja Rini johdattikin minut kuusikon alla piileskelevän maalimiehen luo. Tämä maalimies ei palkannut. Palasimme keskilinjalle, etenimme alueella ja lähetin Rinin uudestaan rinteeseen. Se lähti eri suuntaan kuin minne näytin ja teki huonon piston, joten kutsuin sen pois ja lähetin uudestaan. Nyt Rini lähti sinne, minne halusin sen lähtevän, se eteni hyvin rinnettä ylös ja teki erinomaisen piston. Pariin otteeseen se pysähtyi rinteessä katsomaan minua, mikä ei ole Rinille tyypillistä. Mietin, että vetikö se herneen nenään aiemmin antamastani palautteesta, kun se oli työskennellyt samalla puolella, mutta sekään ei oikein kuulosta mun korvaan rinimäiseltä. Kannustin sitä molemmilla kerroilla jatkamaan hommia, ja kannustuksen saatuaan se niin tekikin. Palkkasin tästä pistosta kehulla ja namilla ennen lähetystä alueen oikealle puolelle.
Oikean puolen pisto oli upea, Rini otti upeasti syvyyttä. Pian se palasi rulla suussa takaisin ja näytölle lähdettiin hyvässä hengessä. Ukkokin sieltä löytyi taas kuusikkojen keskeltä. Tämä ukko palkkasi vinkupallolla, josta Rini on kovin tohkeissaan. Satuin löytämään viikolla kaupasta samanlaisen vinkupallon kuin mikä on ollut Rinin ihan ehdoton suosikki, ja eihän sitä sinne voinut jättää ;)
Etenimme alueella taas loppupuolelle, lähetin Rinin jälleen rinteeseen. Ensimmäinen pisto oli taas lyhyt ja melkoisen onneton, otettiin uudestaan. Toisella lähetyksellä Rini jäi kivikkoa haistelemaan, jotenkin tuo työskentely alueen vasemmalla puolella ei tahtonut toimia. Annoin Rinille lisäkäskyn mennä tekemään kunnolla hommia, se auttoikin taas pahimman yli. Pian Rini saikin hajun päästä kiinni ja ukon löydettyään palasi rulla suussa luokseni. Lähdettiin näytölle ja maalimies palkkasi Rinin lempparivinkupallolla.
Eipä oikein luistanut treenit, mutta ei kai ne aina voi mennäkään ihan niin kuin suunnittelee. Tärkeintä nyt tässä vaiheessa on unohtaa tuo kiintorulla joksikin aikaa ja vahvistaa virheetöntä ilmaisua. Pitää talvella yrittää treenata mahdollisimman paljon pelkkää ilmaisua, josko sen saisi sitten vielä pelittämään...
Nevelle tehtiin mielikuvaharjoitus. Kaksi ukkoa meni edeltä metsään Neven lihapullat ja lelut mukanaan. Neve ei taas varmaan yhtään älynnyt, että mistä on kyse, mutta kauhea kiire sillä oli metsään ukkojen perään ;) Ensimmäistä ukkoa se joutui etsimään tovin, mutta musta se teki ihan kivasti töitä. Herneen liikekaavion kulkusuunnan pystyi jotakuinkin päättelemään Neven liikkumistavasta, kun se välillä pyöri ympyrää alueella, yritti lähteä yhteen suuntaan mutta sitten äkkiä suunta olikin ihan toiseen. Parasta tässä huvittavan näköisessä työskentelyssä kuitenkin oli, että Neve löysi etsimänsä ukon ;) Ukko palkkaili lihapullalla siihen saakka, että minä ehdin kaksikon luo, ja palkkasi sen jälkeen lyhyellä napakalla leikillä.
Neve oli jotenkin sen oloinen, ettei se muistanut alueelle mennyttä toista maalimiestä, mutta lähetin sen kuitenkin ilman erillisiä apuja alueelle. Hyvin pian Neve valikoi maaston hajuista itselleen vissiin mieleisimmän ja alkoi ajaa jälkeä. Melkoisen kauas se irtosikin jälkeä ajaen, mutta pakko se oli kutsua pois ennen kuin se katosi täysin näköpiiristä ;) Pyysin ääniavun, ja sen turvin Neve löysikin toisen maalimiehen.
Kolmas ukko otettiin haamuna, ukko heilautti kättään puun takaa. Neve sinkaisi suoraan maalimiehelle ja nautiskeli ukon antamat lihapullat ennen leikkiä. On ihan hauskaa harrastaa hakua hömppämielessä Neven kanssa, se tuntuu ihmeen terapeuttiselta :)
Treenien jälkeen käytiin pienellä lenkillä Saijan ja Edin kanssa, mulla oli Malla mukana autossa, kun Aino ja Seela olivat agikisoissa Pieksämäellä. Malla veti sellaista hepulia, että mulla oli välillä sydän syrjällään - vaikka Malla on toipunut heinäkuisesta polvileikkauksestaan erinomaisesti, niin sitä tahtoo vieläkin olla lähes hysteerisen varovainen sen kanssa. Malla sen sijaan tekee kaikkensa horjuttaakseen mun mielenterveyttä vapaana ollessaan: sen riekkumisessa alkaa olla Seelan lentävä porsas -hepulin elementtejä. Lenkki meni kuitenkin ihan mukavasti sen jälkeen, kun Malla sai pahimmat sauhut päästellä ulos - sen jälkeen minäkin uskalsin taas hengittää ;)
Loppuun pitää vielä hehkuttaa, että Ainon ja Seelan kannatti todellakin olla kisoissa Pieksämäellä: tämä parivaljakko sai viimeisen LUVA-nollansa ja kisaa jatkossa agilityn kakkosluokassa :D Ihan huisisti onnea! Me siinä iltapäivän ratoksi sanoitettiin uudestaan Pojun Poika saunoo -biisi Ellin ja Marin kanssa Ainon ja Seelan kunniaksi, ja esitettiinkin se voitokkaan kaksikon liittyessä seuraamme:
Kommentit