Eilen oli agilitytreenit, ja Rini oli kiihkeämpi kuin koskaan. Ohjelmassa oli kaksi pientä harjoitusta:

Tämä meni ihan ok suurimmilta osin. 3 hypyltä Rinin oli vaikea irrota putkelle, mutta kun tyrkin sitä vaan sinnikkäästi, niin sinne se upposi. Ensimmäisellä kerralla olevinaan heitin koiran puomille putken jälkeen, mutta ilmeisesti mun käsi heilahti juuri hypylle päin, kun Rini päättikin loikata sinne. Toisella kertaa olin vähän tarkkaavaisempi, hyvin tuloksin.

Kirjainrata oli vähän kimurantimpi, kun kulma putkelle vaan pieneni. Rini meni musta kuitenkin ihan kivasti, vähän tarvitsi tehostettua rohkaisua. Lisäksi puomin alastulokontaktilta neiti yritti hiipiä alas. Täytyy olla tarkkana niiden kanssa.

Tässä riittikin meille päänvaivaa. Vienti ykköshypyn takaa kepeille oli tosi tiukka. Otin hypyn sylkkärillä, ja Rini taipui kuitenkin hyvin kepeille. En saa kumartua yhtään, riman tiputtamiseen sekin riittää. Aikomus oli yrittää vekkiä keppien jälkeen, kun sylkkärin ansiosta pääsin heti oikealle puolelle radan jatkoa ajatellen, mutta enhän mä ehtinyt. Siispä kaari kolmoshypyn takana oli melkoinen, ja rimat alkoivat paukkua. Viitoshypylle mun piti myös yrittää vekkiä, vaan kun on jo lähtökohtaisesti myöhässä, ei siihen ehdi. Taas tuli kauhea kaarros, mutta toisaalta sen ansiosta Rini taipui taas oikein kepeille pujottelemaan.

Kirjainrata oli sama peilikuvana, Rini tarvitsi avun kepeille menoon, se ei osannut kiertää kepeille pujottelemaan. Kun hieman vein omaa kulkusuuntaa kaarevasti hypylle, Rini ei tehnyt piruettua c-hypyn takana ennen kaartoa vasemmalle puolelle.

Eipä jäänyt eilisistä treeneistä paljon kerrottavaa jälkipolville. Rini oli niin kiihkoissaan, etten oikein tiennyt, miten sitä viedä. Joskin älysin treenien jälkeen lässyttäneeni sille koko ajan, mikä on saattanut hieman lietsoa sen mielentilaa. Mä oon näköjään taantunut kesän aikana, enkä oikein vielä ole sinut uuden treeniryhmän kanssa.

Tänään päästiin pitkästä aikaa hakuilemaan. Käytiin koirien kanssa ennen treenejä tunnin reipas lenkki Laajavuoressa. Mentiin meille uuteen paikkaan jonnekin Laukaan suuntaan, alueen toinen puoli oli sammalmetsää, toinen puoli hakkuualuetta, joka oli hyvin aukea. Meitä oli vain kolme treeneissä, joten otettiin siirtyvillä ukoilla treenit. Sammalmetsän puoli teki jyrkän notkon alueen takaosassa, hakkuuaukea sen sijaan vietti loivasti ylös. Rinillä kiintorulla kaulassa, ensimmäinen ukko suorapalkalla, kaksi välissä ilmaisujen kanssa, viimeinen taas suorapalkalla. Maalimiehet olivat Rinille ihan vieraita.

Lähetin Rinin ensimmäiselle pistolle, ja se lähti ihan hyvin. Tuli takaisin kuitenkin, joten lähetin sen uudestaan, koska etukulmassa oli montussa ukko n. 30 metrissä. Toiselta pistolta Rini tuli edelleen takaisin, välissä se yritti kaartaa pistolle ihan eri suuntaan kuin näytin, joten kutsuin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Seuraavalta pistolta Rini tuli yllättäen takaisin rulla suussaan. Ajattelin, että ehkä uusi maalimies ei ollut havainnut olla tarpeeksi nopea palkkauksessa ja Rini oli vain ehtinyt lähteä ilmaisemaan. Kun käskin Rinin lähteä näytölle, se lähti iloisesti juosten metsään. Juoksin aikani sen perässä, ihmetellen, miten ihmeessä se juoksi pitkin ja poikin metsää vailla selkeää päämäärää. Sitten yhtäkkiä päähäni iskostui ajatus, että koira oli kusettanut mua ja tehnyt valeilmaisun, ja etsi nyt taas ukkoa. Kutsuin sen pois ja toruin, menimme yhdessä takaisin keskilinjalle. Lähetin sen sieltä uudestaan vähän jännittäen, miten Rini lähtisi tällaisen palautteen jälkeen. Rini lähti hyvin, ja tältä pistolta se löysi ukon ja sai samalla palkan.

Toinen pisto tehtiin hakkuualueelle, jossa näin koko ajan, mitä koira touhusi. Rini teki hyvän piston edeten vähitellen syvemmälle alueella. Näin, kun se löysi ukon, nappasi rullan suuhunsa ja tuli luokseni. Lähdettiin yhdessä näytölle, ja Rini sai taas hyvän palkan. Kehuin kovasti oikein tehdystä työstä.

Metsän puolelle tuli seuravaksi pari tyhjää pistoa. Rini irtosi ihan mielettömän hyvin, se katosi notkelmaan, jonne en luonnollisesti nähnyt. Odottelin pitkän aikaa koiraa takaisin, ja kun sitä ei alkanut kuulua, kutsuin. Rini tuli takaisin ilman rullaa. Lähetin sen uudestaan, Rini katosi taas notkelmaan, ja odottelin sitä pitkään takaisin. Se tuli jonkin ajan kuluttua taas takaisin ilman rullaa. Ehdin jo miettiä, yhdistikö se rullan suuhun ottamisen olleen kiellettyä sillä puolella aluetta, kun Rini viimein tuli rullan kanssa takaisin. Lähdin näytölle pitäen tällä kertaa kiinni näyttöliinasta, ja Rini johdatti minut löytämänsä ukon luo. Kun kysyin ukolta, oliko Rini käynyt jo aiemmin siellä, paljastui, että Rini oli tehnyt hyvin tarkasti töitä notkelmassa joitakin metriä ukosta poispäin. Rini oli ukon luo tultuaan miettinyt hetken, sitten napannut rullan suuhunsa. Jes, juuri näin oli tarkoitus!

Viimeinen ukko oli hakkuualueen takakulmassa muutaman kitukasvuisen kuusen takana. Rini teki piston alueen ulkopuolelle ja haki hajun sieltä. Maalimies leikitti koiran takaisin keskilinjalle, eikä Rinillä ollut mikään kiire pois maalimieheltä :) Nopeasti se näköjään yhdistelee asioita päässään, toivottavasti siis tuokin valeilmaisu meni jakeluun, vaikkei palaute ihan oikea-aikaisesti sinänsä tullutkaan.

Jatkoa ajatellen mun on nyt muistettava, etten saa enää kehua Riniä, kun se tuo rullaa mulle päin. Aloin nimittäin tänään miettiä sitäkin, että olen rullan tuonnista kehumalla antanut sille vihjeen, että olisin iloinen siitä, että se tuo rullan - en siitä, että se on löytänyt ukon. Tänään hipateltiinkin maalimiehillä tavallista enemmän. Keskustelin netissä yhden kokeneemman hakuharrastajan kanssa, joka kertoi itse tekevänsä paljon irtorullatreeniä. Se olisi varmaan hyväksi meillekin, ainakin se tukisi ajatusta, että rulla otetaan vain ja ainoastaan maalimieheltä.