Blogi laahaa taas jäljessä, joten yritetääs saada se takaisin ajan tasalle.

Perjantaina oli taas hienoja ajatuksia Ellin kanssa: treenataan koirien kanssa tottista, käydään lenkillä ja pidetään sen jälkeen ilta opintopiiriä. Kahden koiran kanssa ehdittiin tottistella, kun taivaalta alkoi tulla vettä kuin saavista. Sisälle siitä oli lähdettävä suojaan odottelemaan sateen laantumista. Noh, aika nopeasti todettiin, että ei se siitä laannu, joten jouduimme lyötyinä siirtymään siihen opintopiiriin.

Minä ehdin treenata Rinin, ja saimme jo nautiskella vähän sateestakin. Rinin kanssa otettiin seuraamista, joka menee hyvin silloin, kun Elli sanoo, että koira ei edistänyt niin paljon ;) Rinillä oli ihan mukava vire. Täyskäännös on meillä vähän väljänpuoleinen, pitää sitä yrittää vähän tiivistää.

Liikkeestä istuminen ja maahanmeno menivät oikein, luoksetulon otin pitäen palkkaa selän takana. Silloin vauhtia yleensä riittää, ja ihan hyvän luoksetulon Rini tekikin ;)

Noudoista otettiin vaan tasamaanouto, luovutus oli suora ja vauhti ok. Palautuksessa voisi tulla ihan aavistuksen nopeamminkin.

Uutena vanhana liikkeenä muistuteltiin mieleen taas liikkeestä seisomista. Parin korjauksen jälkeen Rini hiffasi, mistä oli kyse. Pitää muistaa oikea äänensävy: istumisessa painotan ii:tä, maahanmenossa koko käsky on painostava, seisomisessa käskysana on hento. Toimii ainakin Rinin kanssa!

Eteenlähetystä varten olin vienyt jo aiemmin lussupallon kentänreunaan. Rini lähti hyvin ja eteni kentänreunalle saakka, mutta kun se alkoi haahuilla lelua etsien, mulle ei jostain syystä tullut lainkaan mieleen käskeä sitä maahan. Sen sijaan päädyin siihen typerämpään ratkaisuun, eli kutsuin koiran pois. Seuraavalla lähetyksellä Rini lähti ihan vinoon, mikä sinänsä oli ihan luonnollista - eihän se ollut löytänyt suoraan edestä palkkaa. Otin vähän lähempää uudestaan, ja kun sain koiran menemään edes vähän suorempaan, käskin maahan, hain pallon piilosta ja palkkasin. Otin vielä lopuksi uuden lähetyksen niin, että Rini näki, kun vein palkan. Pitää tehdä sen kanssa useammin eteenlähetystä huomattavasti pitemmällä matkalla, ei tahtonut varmuus riittää vielä irrota ihan kentän toiseen päähän ;)

Lauantaina lähdimme koirien kanssa aamuaikaisella ajamaan kohti Maaninkaa ja yhdistyksen järjestämää MH-luonnekuvausta. Alun perin mun oli tarkoitus mennä vaan kuvaamaan Lilyn suoritus, mutta kun talkoolaisista oli pulaa, olin lupautunut jäämään vielä hommiin. Lipilii selvitti MH:n yhtä hyvin kuin olin ajatellutkin sen selvittävän (Marin skeptisistä kommenteista huolimatta) ;)

Kuvauspäivän jälkeen arvelin, että kun on mahdollisuus treenata vieraalla kentällä, käytän mahdollisuuden ehdottomasti hyväkseni. Nyt oikeastaan tuli samoja elementtejä kuin kisoissakin monesti tulee: pitkä odottelu autossa, välillä jaloittelutaukoja. Kuvausalueelta kuului autoon myös pyssynpauke. Harmi, kun ei ollut mahdollisuutta tehdä hakua, olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä, olisiko Rini tehnyt samat kuin kokeessa...

Tottiksessa Rini oli ihan oma itsensä, mutta tässä osa-alueessa en ole havainnutkaan ongelmia kisatilanteessa. Seuraamiset oli hyvät, samoin jäävät - myös seisominen! Luoksetulo oli ainoa liike, joka oli vähän hidas, mutta otin sen uudestaan, uusintana oli parempi.

Tasamaanoudossa ei ollut ongelmia. Metrisen hypyn este oli erilainen kuin millä aiemmin ollaan treenattu. Liekö siitä sitten johtunut, ettei Rini tuntunut osaavan sitä lainkaan hahmottaa, ja taas rämäytti estettä päin. Takaisin tullessa neiti skarppasi hyppyä, jolloin hyppy olikin puhdas. Otin hypyn uudestaan, toisella kerralla saatiin molempiin suuntiin puhtaat hypyt.

Vinoestettä en ottanut lainkaan, kun molemmin puolin oli autoja niin tiiviisti, että olisi ollut vaarana heittää noutokapula jonkun ikkunasta sisään.

Eteenlähetys onnistui tällä kertaa paremmin, joskin Rini tarvitsi taas kaksi käskyä maahanmenoon. Se ei korvaansa lotkauta ensimmäiselle käskylle, sanon sen sitten miten tahansa. Otin loppupalkkauksen yhteydessä lelun valeheittoja, joista käskin Rinin maahan ja heitin lelun vasta sen jälkeen.

Neven kanssa hassuteltiin monenlaista. Tehtiin vähän seuraamista, joka meni mukavasti, joskin kohtasimme taas ongelman täyskäännöksen kanssa. Neven seuraamispaikka on nykyään parempi, mutta täyskäännöksessä se hakeutuu poikittamaan eteeni, ja jää seuraamaan siihen. Tulipa sitten mieleeni, että entä jos tekisin täyskäännöksen oikealle kääntymisen sijaan vasemmalle, ja nyt oikeasti opettaisin koiralle, miten siinä tulee toimia (hämmentyneille lisätarkennus: Neve ei todellakaan osannut tätä BH-kokeessa). Kokeilin vasemmalle kääntymistä hyvin hitaasti, ja Nevehän käytti takapuoltaan oikein lupaavasti. Parin toiston jälkeen olin vakuuttunut siitä, että näin me tehdään.

Yritettiin tehdä luoksetuloa pysäytysten kanssa, mutta ilman takapalkkaa se ei onnistu, eikä aina takapalkan kanssakaan. Mun pitäisi varmaan opettaa Nevelle pysähdyksiä ihan erillään nyt ensi alkuun, ei tästä muuten hyvä tule.

Noutoakin tehtiin pitkästä aikaa, mutta eteentulo on vielä vähän epävarma. Haluaisin toisaalta opettaa sen nyt tuomaan kapulan eteen, koska pk-puolella palautuksen on tapahduttava juuri sieltä; tokopuolella sen sijaan ollaan suvaitsevaisempia. Muuten Neve menee kapulalle ripeästi saalistamatta kovin pahasti ja lähtee suoraan palauttamaan.

Teimme myös maahanmenoja valeheittojen avulla, mutta lähes poikkeuksetta Neve jäi istumaan maahanmenon sijasta. Se on kyllä huvittava koira, se muistaa niin tarkkaan, mistä se on palkan joskus saanut, ja juuri ennen BH-koetta tehostimme istumista juuri tällä harjoituksella.

Sunnuntaina olo oli melkoisen koomainen, vaikka yöunta oli tullut ihan reilusti. Mulla oli kuitenkin visio käydä tekemässä jälkeä sekä lenkkeilemässä, kun sää oli aivan ihana. Miten se sattuukaan, että kun mulla ei oo kameraa, kelit on mitä parhaimmat...

Mun vakipaikassa oli autoja niin paljon, etten siihen voinut omaani jättää tukkimatta muilta tietä takaisin. Ajeltiin sitten koirien kanssa Könkkölänmäen taakse, jossa käytiin joskus muinoin tekemässä hakua. Tallasin Rinille vajaan kilometrin jäljen, osittain sammalpohjaiseen metsikköön, josta jälki jatkui varsin ruohovoittoiseen ryteikköön, sieltä siirryttiin jäljen loppupuolella takaisin sammalpohjaiseen metsikköön. Keppejä oli tarkoitus laittaa vain 6, mutta jälki venyi niin paljon, että heitin sekaan yhden ylimääräisen.

Nevelle tein jäljen perinteisempään kangasmetsään: oli mustikan- ja puolukanvarpuja, paikoitellen aika tiheästikin. Pituutta jäljelle ei tainnut tulla kuin n. 400m, mutta se oli haasteellisessa paikassa, kun alueella menikin tiheään polkuja. Keppejä laitoin 8.

Jälkien vanhetessa kävimme lenkillä läheisellä vanhalla hakkuualueella, jonka luonto on jo ehtinyt rehevöittää. Eipä ole onnellisempaa kuin aussie, joka saa juosta sydämensä kyllyydestä ja matkan varrella pulahtaa metsätyökoneen jälkeensä jättämiin railoihin kertyneisiin vesialtaisiin! Ihmisolento teki niinikään havainnon: ensi kerralla tähän paikkaan lenkille lähtiessäni varustaudun kumikengillä lenkkareiden sijaan - oli nimittäin kengät aika märät.

Tunnin hömppäilyn jälkeen oli aika palata jälkien pariin. Otin ensin Rinin, joka valjaat päälle saatuaan tiesi heti, mitä ollaan menossa tekemään ;) Jana oli arviolta 20m, halusin pelata varman päälle. Kun lähetin Rinin hommiin, se lähti juosten eteenpäin, liekö saanut hajun jo jäljestä aiemmin. Vauhti oli niin hurja, että multa lipesi liina kädestä, ja sain tehdä töitä pysyäkseni Rinin perässä. Se nappasi jäljen ja oikean suunnan sillä aikaa, kun mä yritin saada liinanpäästä kiinni. Kiire lakkasi vasta ensimmäiseen keppiin, jonka Rini ilmaisi hienosti ;)

Rinin jälki meni muuten hienosti, mutta yksi välikeppi jäi metsään. Rinilläkin oli harhajälkiä varmaan ihan riittämiin, kun polkuja meni ympäriinsä, liekö jossain välissä koira vaan vetänyt pienen pätkän ilmavainulla. Muuten jäljestys oli upeaa, ja heti tuli himo päästä uudestaan jälkimetsään ;)

Neven kanssa kokeiltiin edelliskertaista kikkaa, jolla sain sen lähtemään hyvin janalle: käsken sen maahan ja lähetän sen siitä. Kumma juttu, etten ole tajunnut kokeilla tätä aiemmin, vaikka hyvin tiedän, että Neve rauhoittuu ihan eri tavalla, kun sen käskee maahan. Ongelma on ollut, että joko minä lähetän sen liian hätäisesti, tai odotan sen rauhoittumista turhaan siihen saakka, että se vaikuttaa edes hieman rauhallisemmalta, ja silti lähetys menee pieleen. Kun käsken Neven maahan, sillä menee suu kiinni, se keskittyy vain yhteen asiaan ja on oikeasti läsnä.

Jos olisin osannut arvata, miten upeasti Neve lähtee hakemaan janaa, olisin tehnyt janasta pitemmän, nythän se oli vain parimetrinen. Neve lähti janalle niin vauhdilla, että se meni jäljen yli edes tajuamatta sitä. Ensi kerralla tehdään kunnon jana, jotta Neve saa tehdä jo vähän töitäkin ;)

Jäljellä olin päättänyt kokeilla uutta palkkausta kepeillä: namia ja leikkiä. Neve rakastaa taisteluleikkiä, joten otin yhden sen lempparilelun mukaan metsään, ja palkkasin sillä aina namien syöttelyn jälkeen. Mun pitää vaan rohkaistua palkkaamaan Neveä ihan kunnolla, lelu toimii sillä paljon namia paremmin. Ilmaisut olivat yhtä lukuun ottamatta tosi hyvät, toi käteen asti eikä syljeskellyt yhtään, kun tiesi, että leikkiä on luvassa. Yksi keppi jäi Nevelläkin metsään, mutta sen poimin itse matkaan, kun olin Nevelle merkannut keppien paikat.

Tällä viikolla pitää vähän kiirettä, mutta joskopa vielä ehdittäisiin jälki- ja/tai hakumetsään. Hakutreenien suhteen on ollut suoraan sanottuna ihan onnetonta, kun kellekään ei käy silloin kun mulle käy, ja silloin kun mulle ei käy (ja niitä aikoja on aika vähän), muille käy. Blaah, miten turhauttavaa!