Tällä viikolla ei olla ehditty tehdä oikein mitään. Maanantain hakutreenit menivät sivu suun, kun lähtö Jyväskylästä venyi vähän liian myöhäiseksi, jotta oltaisiin treeneihin ehditty. Lopun viikkoa olenkin ollut iltavuorossa, joten on ollut jonkinasteisia aikatauluongelmia. Tälle aamulle olimme kuitenkin sopineet tokotreenit Marin ja Lilyn kanssa Linnunlahden kentälle.

Neve pääsi tekemään paikkamakuuta Lilyn kanssa. Menin piiloon metrisen hyppyesteen taakse, en käynyt palkkaamassa enää välissä. Neve makasi hyvin, skarppina ainakin molempien korvien pystyasennosta päätellen ;) Kai mun pitää pikkuhiljaa alkaa uskoa, että kolme minuuttia näkösuojassakin ei Nevelle ole liian paha.

Lipiliin ensimmäisen treenin jälkeen tarkoituksena oli ottaa avoimen luokan liikkeet, mutta me ei sitten päästy seuraamista pitemmälle. Edistäminen ja poikittaminen olivat pahempaa kuin koskaan ennen, joten takerruttiin nyt siihen ihan kunnolla. Neve on ehtinyt mun hellässä huomassa jo oppia, että poikittamaan voi ryhtyä heti, kun seuraamisessa liikkeelle lähdetään. Palkan sijainnilla ei ole juurikaan merkitystä. Marin valvovien silmien alla lähdimme hallitusti rikkomaan opittua kaavaa: pidän namin kädessä ihan koiranpuoleisen jalan takana, seuruutan muutaman askeleen, palkkaan ja teen käännöksen johonkin suuntaan estääkseni, ettei koira pääse hakeutumaan mun eteen palkkaamisen jälkeen (mulla on paha tapa lähteä palkkauksen jälkeen peruuttamaan, jolloin oikein kannustan koiraa hakeutumaan siihen mun eteen). Muutaman toiston jälkeen koiraparka oli ihan ulalla, että mikä tää tämmöinen touhu oikein on. Toistojen myötä se pari askelta kyllä seurattiinkin ihan suorassa. Katsotaan, saadaanko tällä poikittamista ja edistämistä yhtään hallintaan, toivon mukaan saadaan. Tämä pieni aamun pohdintapähkinä riitti väsyttämään Neven tavalla, jota en ihan vähään aikaan ole nähnyt, joten päätettiin Neven osalta jättää treenit siihen.

Rinin kanssa harjoiteltiin pk-tottista, Mari kävi viemässä lussupallon kentälle Rinin näkemättä. Rini vaan tiesi pallon silti olevan siellä ja oli seuraamiskaavioon lähtiessä menossa tekemään eteenlähetystä seuraamisen sijasta, joten piti vaihtaa kaavion suuntaa.

Noh, Rinin seuraamisessa on myös edistämisen elementtejä, mutta poikittamista se ei luojan kiitos ainakaan vielä ole keksinyt - jos se sen tekisi, mun huumorintaju saattaisi loppua kokonaan, vaikka onhan se selvää ketä tästä kaikesta on kiittäminen ;) Seuraaminen oli ihan mukiinmenevää, kontakti vähän tippui aika ajoin ja etenkin juoksuosuudessa lähti hakeutumaan mun edelle.

Liikkeestä istuminen oli niin hyvässä muistissa, että sitä piti tarjota vielä maahanmenoakin tehdessä. Vaikka millaisella äänenpainolla yritin, maahanmenoa ei meinannut tulla millään. Piti antaa ihan kunnon vartaloavut, ennen kuin Rini meni maahan saakka. Pitääpä treenata maahanmenoakin ihan muistinvirkistysmielessä. Luoksetulo oli tosi vauhdikas, joten onneksi päivän treeniin mahtui jotain iloistakin ;)

Estehyppy tehtiin n. 90cm korkealla hypyllä, jonka päällä oli harja - korkeutta varmaan arviolta se metri kuitenkin. Mulle ei oikein auennut, mikä sen harjaosan idea oli, sillä jos sen tarkoitus on estää koiraa ponnistamasta hypyn päältä, mun koiralle se ei ainakaan toiminut ;) Ensimmäisen hypyn kapulalle Rini hyppäsi koskettamatta esteeseen, se oli kaunis tyylipuhdas hyppy. Takaisin tullessa ponnisti esteestä. Otettiin muutama toisto, yhden kerran kompuroi esteellä vähän pahemmin, mutta varsinaista rämistelyä ei esiintynyt missään vaiheessa. Mari huomautti, että Rini keskittyy etenkin menohyppyyn paljon paremmin, jos maltan laskea ajatuksissani esim. viiteen - sillä olisi kovasti menohaluja, mutta kun joutuu odottamaan hetken, Rini selvästi kokoaa itsensä paremmin. Kun saman ajatuksen saisi ajettua jotenkin sisään myös hypylle takaisinpäin, oltaisiin jo aika vahvoilla ;)

Vinoesteellä ensimmäinen kapulanheitto oli vino, joten Rini sujahti sujuvasti vinoesteen ja metrisen hypyn välistä suoraan kapulalle. Harmi, kun luovuudesta vähän harvemmin palkitaan. Vinoesteessä ei ollut sen ihmeempiä ongelmia, Mari kehui Rinin suoritusta ihan kelvoksi kaikin puolin - siinä ei ole mitään ylimääräistä.

Eteenlähetyksestä päästään tän kirjoituksen otsikkoon: kuinka saada raksapoikien jakamaton huomio. Kannattaa tehdä eteenlähetystä, lähettää koira ja ennen kaikkea unhoituttaa sen mielestä maahanmenon jalo taito käskystä. Kun varmaan kymmenennen kerran huusin Rinille maahanmenokäskyä, viereisellä rakennelmalla työskennelleet raksamiehet olivat kaikki jo ehtineet kääntyä katsomaan, että mitkä aamulääkkeet tältä kouluttajalta on jääneet ottamatta. Ennen Rini osasi maahanmenon muttei eteenlähetystä; nyt se osaa eteenlähetyksen muttei maahanmenoa.

Maailmassa on vallittava tasapaino!