Käväistiin Rinin kanssa kokeilemassa vähän yli 2 vuoden tauon jälkeen hakukisoja. Paljon ei vielä tälläkään kertaa ole kerrottavana, mutta kirjoittelen nyt jonkinlaisia kisamuistiinpanoja.

Meidän oli tarkoitus käydä ottamassa viimeiset tottistreenit ennen kisoja keskiviikkona kisakentällä. Töistä lähtiessä auto teki tepposen, kun sitä ei kiinnostanut käynnistyä. Avun saamiseen tuhraantui niin paljon aikaa, etten enää iltaa vasten viitsinyt lähteä ajelemaan Kiteelle, vaikkei sinne ajallisesti niin kauhean pitkä matka olekaan. Ei vaan luotto riittänyt kokeilla samalla autolla ajoa vielä uudestaan samana päivänä.

Kisat alkoivat aamulla tottiksella, tuomarina Jouko Peuhkuri. Peuhkuri oli ihan mukavan oloinen setä ja arvosteli meidän tottiksen mielestäni ihan meidän suoritustason mukaisesti. Rini aloitti paikkamakuulla, jossa ei tapahtunut mitään ihmeellistä, siitä saatiin täydet pojot.

Seuraamisessa Rini kulki vierellä, mutta katsekontaktista sillä ei ollut haisuakaan. Mukana se pysyi kuitenkin hyvin, pariin otteeseen otti hieman etäisyyttä sivusuunnassa. Henkilöryhmässäkään ei ollut mitään ongelmia, vaikka edellisissä kisoissa Rini on vähän jätättänyt.

Sekä istumisessa että maahanmenossa Rini edisti seuraamisessa. Molemmat jäävät teki kuitenkin oikein, luoksetulo oli muuten hyvä, mutta vaihtoi laukasta raviin muutamaa metriä ennen mun saavuttamista.

Hyvin odotetusti Rini innostui, kun otin käteeni noutokapulan. Jos vire on kisoja ajatellen ollut huono, niin noutoon päästessä se nousee. Rini teki hyvän tasamaanoudon, palautti kapulan suoraan, mutta ennakoi sivulletulon. Metrisessä kosketti estettä molempiin suuntiin (mutta ei ponnistanut tai rämäyttänyt), nouto hyvä, palautusasento oli ihan aavistuksen vino. Nyt malttoi odottaa sivulletulokäskyä. Vinoesteellä ripeä nouto ja palautti suoraan, malttoi tässäkin odottaa sivulletulokäskyä.

Eteenlähetys mua vähän jännitti, kun sitä ei kisaolosuhteissa ole saatu onnistumaan kertaakaan. Tänään se kuitenkin onnistui: Rini otti suunnan heti eteen, kun annoin vihjesanan. Lähettäessäni se juoksi laukalla eteenpäin niin kauan, kunnes tuomari käski jo käskeä koiran maahan. Maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä.

Tottis oli kokonaisvaltaisesti hallittua ja koiran työskentely tuomarin sanojen mukaan innokasta ja energistä. Samalla vedettiin meidän parhaat tottispisteet tähän mennessä: saimme tottiksesta 87 pistettä! :D

Maaston otti Leila Weide. Alokasluokan koiria oli kisoihin ilmoitettu 6, kaikki pääsivät maastoon. Kisoissa oli 2 voittajaluokan koiraa, jotka aloittivat maastolla. Kun menimme odottelualueelle, toinen voittajaluokan koirista oli yhä tekemässä henkilöetsintää! Meille lankesi maaston suoritusvuoro 5, ja pääsimme maastoon 2,5 tuntia tottiksen jälkeen. Ihan käsittämättömän hidasta toimintaa...

Rini oli ihan innoissaan lähdössä ukkojen etsintään, mutta joku meni taas vikaan. Lähetin sen ensin oikeaan etukulmaan, joka oli ihan kamalaa ryteikköä. Koira tuli takaisin lyhyen piston jälkeen, lähetin sen kulmaan uudestaan, jotta se tulisi kunnolla tutkituksi. Rini palasi keskilinjalle rulla suussa. Kytkin sen liinaan ja olin lähdössä näytölle, mutta koira ei hievahtanutkaan. Tässä tuli ensimmäinen valeilmaisu. Mietin jo tässä vaiheessa, että jätänkö leikin tähän, mutta päätin vielä yrittää.

Lähetin Rinin välissä vasempaan etukulmaan, sinne teki ihan kunnon hyvän piston, mutta siellä maastokin oli selkeämpää. Yritin vielä kerran lähettää oikeaan etukulmaan, koira lähti ihan ok ja oli kateissa jonkin aikaa. Sitten palasi ihan erinäköisenä rulla suussaan, joten lähdettiin näytölle. Tällä kertaa Rini todella oli löytänyt ukon. Ukko olikin haastavassa piilossa tiheän ryteikön takana olevassa ojassa.

Etenimme Rinin kanssa keskilinjalla ihan reilusti, ja lähetin koiran uudestaan vasemmalle puolelle. Rini teki pienen kaarron, joten kutsuin sen takaisin, etenin kaatuneen puun ohi ja lähetin uudestaan. Rini teki todella syvän piston varmaan alueen takakulmaan saakka, josta se tuli vasemman puoliskon takareunaa pitkin takaisin. Rini tuli takaisin keskilinjaa kohti, ja n. 5m ennen keskilinjaa se nappasi lennosta rullan suuhunsa. Näytölle käskiessäni Rini otti muutaman askeleen eteenpäin ja pysähtyi, mikä osoitti ilmaisun taas vääräksi. Meidän peli oli sen myötä pelattu.

Olin melkoisen yllättynyt, että taas mentiin valeilmaisulinjalle, sillä treeneissä Rini ei vielä tähän mennessä ole kertaakaan tehnyt valeilmaisua. Meidän edellinen koe kahden vuoden takaa päättyi myös valeilmaisuun. Treeneissä se ei ota itseensä, vaikka jäisin jankkaamaan jotain tiettyä lähetystä. Koetilanteessa en voi puuttua sen valheellisiin ilmaisuihin, ja treeneissä niihin ei voi puuttua, kun niitä ei ole tullut.

En keksi Rinin toiminnalle mitään muuta selitystä kuin sen, että koetilanteen paine häiritsee sen toimintaa. Rinille on tärkeämpää yrittää paineistavassa tilanteessa miellyttää minua kuin löytää ukkoja. Tästä taas pääsemme siihen, että koiran maalimiesmotivaatio ei nähtävästi ole riittävä kisoja ajatellen - jos se kokisi maalimiehen löytämisen olevan palkitsevaa, se mun logiikalla myös etsisi maalimiehiä eikä miettisi mun miellyttämistä.

Kun aloin kisojen jälkeen miettiä meidän hakukesää taaksepäin, niin huomaan syyllistyneeni hyvin kaavamaisiin treeneihin. Rini on tehnyt koko kesän treenit kiintorullalla, ja hyvin se on tehnytkin - ei se ole ilmaissut, jos ei ole oikeasti löytänyt ukkoa. Irtorullilla voisimme kuitenkin vahvistaa ajatusta, että rulla otetaan suuhun vain maalimiehen löydettyä. Treenien pitää olla jatkossa luonteeltaan paljon vaihtelevampia. Pitää ottaa haastavampia ja helpompia maastoja välillä, yrittää motivoida koiraa monin eri tavoin. Koiran palkkaamiseen on panostettava ihan tosissaan, mikä tarkoittaa, että minä en leikitä koiraa, jos maalimies jättää leikin kesken, vaan opastan vaikka maalimiestä tarvittaessa. Ilmaisuissa palataan taaksepäin ottamalla irtorullat taas käyttöön. Jatkossa pitää hyödyntää myös suorapalkkoja. Maalimiehistä pitää tehdä superkivat, jotka leikittävät koiraa kunnolla ja tuovat välillä suoraan keskilinjalle.

Katsotaan, saadaanko tällaisella reseptillä maalimiesmotivaatio kisoja ajatellen kuntoon. Mä en suostu luovuttamaan.