Eilen oli taas viikottaisen hakutreenin vuoro. Nevelle kävin tallaamassa jäljen vanhenemaan treenien ajaksi. Pääsimme Miimin ryhmän kanssa treenailemaan, mukana oli tällä kertaa myös Koistisen Eija sakemanni Apen kanssa.

Menimme varsinaiseen monttulaaksoon: maasto oli täynnä erikokoisia monttuja, joista saikin oivia piiloja. N. puolet keskilinjasta oli suhteellisen tasaisella alueella, sen jälkeen maasto teki jyrkän alamäen. Ryteikköäkin piisasi vähän joka suunnalla, toisaalla enemmän ja toisaalla vähän vähemmän.

Rinille otettiin kolme ukkoa kisanomaisesti, enkä halunnut etukäteen tietää, missä ukot olivat. Suunnittelin palkkauksen niin, että ensimmäinen ei palkkaa, mutta kaksi jälkimmäistä palkkaavat. Ilmaisu kiintorullalla. Pyynnöstäni Eija jäi kanssani keskilinjalle katsomaan, mitä kaikkea idioottia keksin siellä tehdä - ja Eijahan oli hyvä kommentoimaankin, kun hän oli meillä tuomarina siinä parin vuoden takaisessa hakukisassakin ;)

Jo keskilinjalle tullessani Eija kysyi, mihin kiinnitetään ihan ensimmäisenä huomio. Mieleen tuli, että katsoa, missä menee keskilinja ja missä ovat etukulmat. Vaan se tärkein jäi sanomatta: katsoa, mistä tuulee ja kummalle puolelle koira kiinnittää ensimmäisenä huomion. Tuuli kävi vähän vinosti oikealta puolelta aluetta, mutta minä olin päättänyt jo ennen alueelle menemistä, että lähetän Rinin ensin vaikeammalle puolelle (vasemmalle). Rini ei käynyt ihan etukulmassa saakka, ennen kuin lähti kaartamaan oikeaan. Aloin kutsua sitä pois, mutta yllättäen Rini tekikin ilmaisun. Sieltä tehtiin ensimmäinen löytö, mutta siinä sitten ilmeni, että olimmekin löytäneet keskimmäiseksi tarkoitetun ukon. Jätettiin palkkaus väliin.

Yritin lähettää Rinin viistosti oikeaan etukulmaan, mutta varsinainen kulma jäi taas katsomatta, kun Rini lähti taas kaartamaan, tällä kertaa vasempaan. Kutsuin sen pois ja lähetin uudestaan, mutta Rini kaartoi taas, ja taas tuli mulle hieman yllättäen ilmaisu. Ilmaisusta ei mitään erityisempää, tämä oli se tarkoitettu ensimmäinen ukko, jolla palkkaa ei ollut. Noh, ihan hyvä kokemus sinänsä, että nähtiin, mitä koira siitäkin tuumaa. Rinin työskentelyinnossa ei vaikutusta näkynyt, vaikka kyllähän se palkkaa selvästi odotteli.

Lähetin uudestaan vasemmalle puolelle, nyt Rini teki kerrassaan upean piston, jolla se irtosi kunnolla ihan alueen perälle. Näitä pistoja kun nähtäisiin enemmän... Lähetin siitä oikealle, Rini irtosi hyvin alamäkeen ja katosi ryteikköön. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun se palasi rulla suussa. Ilmaisu oli tosi hyvä ja viimeisellä ukolla oli jo palkkakin.

Kisoja ajatellen alueen toinen takareuna jäi tarkistamatta, mutta mielestäni sen ottaminen oli turhaa nyt, kun oli jo tiedossa, ettei siellä ollut ukkoakaan. Eija kommentoi, että vaikka koira jättäisi kisoissa etukulman tarkistamatta, on kuitenkin plussaa yrittää korjata asia kuin vain jatkaa eteenpäin alueella. Tässä tapauksessa kyllä tuulen suunta oli puolustuksena Rinin kaarrolle, koska sehän sai hajun ukosta tuulen mukana, mikä puolsi sen toimintaa. Kisoissa mun pitää muistaa pitää naamani kiinni Rinin tuodessa rullaa, koska ilmaisuhan on silloin vielä kesken.

Treeneissä mut yllätti, että etenkin kaksi ensimmäistä maalimiestä olivat niin lähellä keskilinjaa. Tämä paljastuikin sitten mulle tehdyksi källiksi, ja opinpa senkin, että kisoissa ukot eivät välttämättä ole ihan alueen perällä, vaan voivat olla hyvinkin lähellä keskilinjaa. Hyvä tietää tämäkin. Hallintaan pitäisi Rinin kanssa kiinnittää vielä huomiota, se esitteli eilen taas parastaan... Sitä ei paljon eilen kiinnostanut, mihin mun käsi näytti ja milloin sen halusin sivulle - sika teki tasan niin kuin itse halusi.

Eilen tuntui, etteivät treenit menneet kauhean hyvin, mutta nyt kun taas tässä kirjoittelen ja huomioin asioita, niin tuntuu, etteivät ne kyllä kauhean huonostikaan menneet - kaikki ukot kuitenkin löytyi. Kauhea kammo on vaan, että teen jotain tosi typerää kisoissa ja kisat menee sen takia penkin alle. Toisaalta pitäisi olla vaan itselleen armollinen, koska mähän olen ohjaajana tosi kokematon.

Treenien jälkeen suunnattiin Neven kanssa vielä jäljelle. Jana oli n. 4 m, itse jälki kenties 500m. Kuusi keppiä, kolme kulmaa. Neve teki täydellisen janan vihdoin ja viimein! Se meni sivulla maahan, kun aloin näyttää sille lähetyssuuntaa, ja aattelin, että kokeillaan, mitä siitä seuraa. Pitääpä kokeilla ensi kerrallakin, lähteekö se paremmin maasta liikkeelle.

Neve jäljesti hyvin innokkaasti, mutta kulmista se tahtoi mennä ohi ihan mennen tullen. Toisaalta tuuli oli tosi kova, joten se on voinut vähän hankaloittaa jäljestystä. Keppien ilmaisut oli ihan ok, Neve oikein innostui, kun kehuin sitä niin vuolaasti. Yksi välikeppi jäi matkan varrelle, kun toisesta kulmasta mentiin yli, ja sen seurauksena jälki katosi. Tuloksena kuitenkin viisi keppiä ja huimasti hyvää mieltä :)

Tänään käväistiin Siprissä lenkillä jo aamusta, kun Mari lähti kaveriksi. Huomenissa olis tarkoitus treenailla vähän tokoa, torstaiaamuna tokoa sekä paukkuja :) Toivottavasti paukkutreeneistä tulee nyt vähän aktiivisempia, kun sain hankittua oman starttipistoolin!