Kirjoittelin eilen jo tottistreenien kuvaukset ylös, vaan se katosi julkaisuvaiheessa jonnekin bittiavaruuden syövereihin, eikä huvittanut enää illalla naputella tarinaa uudestaan. Yritetääs uudelleen...

Kisojen ja eilisten tottistreenien lisäksi viikonlopun ohjelmaan kuului kissanvahtina oleminen Kipsulle ja Möllille. Mari oli reissussa Helsingissä, joten me menimme lauantaina kisojen jälkeen koirien kanssa Niinivaaralle pitämään kissakaksikolle seuraa. Eläimet ovat olleet tekemisissä toistensa kanssa jo hyvän aikaa, joten mitään ongelmia ei odotettu eikä niitä myöskään ilmennyt. Itse asiassa sain sunnuntaina todistaa varsin hellyttävää hetkeä, kun kanssani sängyllä makasi kaksi aussieta sekä kollikuningas Mölli :) Kuvatodisteita tästä hetkestä sain napattua puhelimen kameralla, pitää Jyväskylässä kokeilla, saanko piuhan kautta siirrettyä kuvat koneelle...

Kuvia ei ole ollut laittaa blogiin pitkään aikaan, kun olen ollut koko kesän harvinaisen laiska kameran käyttäjä. Kävin kuvaamassa Kipsua ja Mölliä joskus heinäkuussa pihalla, joten laitan tähän muutaman kuvan Rinin ja Neven kissakavereista:

1314554802_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kipsu

1314554822_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1314554834_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mölli

1314554845_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Iltapäivällä kävimme lenkillä Jaamankankaalla ja uimassa Kaunislahdessa. Mä jätin kylläkin uimisen väliin ja tyydyin lähinnä kahlailemaan ja juoksuttamaan koiria rantahietikolla, mutta mukana olleet Elisa ja Eve sekä tietty koirat nauttivat uimisen ihanuudesta vielä täysin siemauksin. Tajusinpa siinä rannalla kävellessäni, ettei tänä kesänä ole tullut otettua yhtään kuvia Kaunislahdellakaan, joten pitänee yrittää vielä sinne ehtiä ennen paluuta takaisin Keski-Suomeen.

Illalla kävimme vielä tottistelemassa Linnunlahden kentällä Marin ja Lilyn kanssa. Paikalla oli tarjolla runsaasti häiriötä, sillä sattumoisin satuimme kentälle samaan aikaan Josepan penturyhmän kanssa. Jätin Neven paikkamakuuseen siksi aikaa, kun Mari ja Lily treenasivat jääviä, seuraamista ja luoksetuloa. Liikenne Neven paikkamakuupaikan ympärillä oli ihan hillitön, joten kävin palkkailemassa sitä pariin otteeseen. Neve pysyi todella kivasti aloillaan isosta häiriöstä huolimatta, joten kai mun on vaan hiljalleen alettava luottaa, että se todella pysyy ;)

Siirryimme penturyhmän tieltä nurmikentän metsänpuoleiseen päähän, jossa jatkoin treenejä Rinin kanssa. Rinin kanssa tein vähän seuraamista, jäävät, luoksetulon sekä eteenlähetyksen. Seuraaminen oli ihan ok, kun Rinin sai vireeseen, alkuun se haahuili ihan omiaan. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno molemmat ok, luoksetulo oli ihan vauhdikas, mutta hidasti paria metriä ennen mun saavuttamista. Ensimmäinen eteenlähetys ei onnistunut - tai onnistui, mutta koira teki kaaren n. 10m edettyään, joten kutsuin sen pois. Toisella lähetyksellä, jonka otin lähempänä palkkaa, Rini irtosi palkalle asti, kaarrellen.

Neven kanssa teimme BH:n omaisen treenin aloittaen seuraamisella. Aloittelin tutituksella kiinnittäen huomiota käden paikkaan ja koiran oikea-aikaiseen palkkaamiseen. Mari auttoi naksuttelemalla hyviä pätkiä. Neve teki ihan hyvin, mutta Mari havaitsi sen alkavan poikittaa. Jotta emme yhtä virhettä korjaamalla saisi aikaan toista, päätimme jättää tutituksen sikseen ja kokeilla seuraamista ilman namia. En kävellyt vielä ihan yhtä reippaasti kuin normaalisti kävelen, mutta Neve seurasi todella kauniisti oikealla paikalla vähän pitempiäkin pätkiä. Käännöksiä ei vielä ollut mukana sekoittamassa pakkaa, mutta pitää niitä ryhtyä ottamaan pikkuhiljaa mukaan kuvioihin. Seuraaminen vaikuttaisi kuitenkin tähän mennessä korjaantuneen paljon parempaan päin :)

Liikkeestä istumiseen annoin vielä aika isot avut (hidastin kävelyä), mutta hyvin Neve muisti jäädä istumaan. Liike alkaisi olla niissä uomissa, että voisi ottaa takapalkkaa mukaan kehiin. Liikkeestä maahanmenoa otin ensin kuivaharjoitteluna pari kertaa sivulla, ne menivät ok. Kun otin liikkeen kanssa, Neve jäi ensimmäisellä kerralla seisomaan. Toisella kerralla meni maahan asti ja kävin sen siitä palkkaamassa. Toistolla jätin koiran jo makaamaan ja kävelin luoksetulomitan eteenpäin. Luoksetulo oli nevemäiseen tapaan vauhdikas, avustin namilla suoran eteentulon.

Eiliset treenit olivat oikein hyvän mielen tottistreenit, kyllä kelpasi! Kiitos jälleen kerran treeniseurasta Mari ja Lily! :)

Tänään oli hakutreenien vuoro. Miimi kutsui meidät treenaamaan hakua Liperiin, joten suuntasimme puoli kuudeksi Miimin luo. Ryhmä oli pian koossa, ja lähdimme ajelemaan hakualueelle. Hakualue oli sekametsässä, Neve pääsi mukaan tallaamaan Viirun ja porokoira Lystin kanssa. Innoissaan se juoksikin uusien kavereidensa kanssa. Maasto oli suhteellisen tasaista, paikoitellen kuusikot muodostivat vähän ryteikköisempiä kohtia, mutta pääasiassa alue oli melko helppokulkuista.

Mulla oli oikeastaan etukäteen mietittynä jo seuraavat seikat Rinin treeniä varten: Rinillä pitää olla mielettömän kivaa, sekaan voisi ottaa muutaman suorapalkan, ukko toisi suorapalkalla Rinin leikittäen takaisin keskilinjalle ja jos otettaisiin ilmaisuja, ne otettaisiin irtorullilla. Rinille oli neljä maalimiestä: kaksi molemmissa etukulmissa tai niiden lähituntumassa, kaksi lähes alueen takakulmissa. Ensimmäisellä maalimiehellä suorapalkka leikittäen koira takaisin keskilinjalle, toinen ja kolmas ukko irtorullilla ilmaisun kera, neljäs taas suorapalkalla.

Rini oli ihan oma ihana itsensä, kun otin sen autosta. Tajusin muuten, että treeneissä se saa aina suoraan loikata autosta ulos ja juosta vapaana alueelle, mutta kisoissa vien sen alueelle hihnassa. Tähän kannattaa ehkä jatkossa kiinnittää huomiota.

Ensimmäinen maalimies oli vasemmalla etukulmassa piilossa kuusikkojen takana. Tuuli kävi loivasti oikealta. Rini lähti into piukeana töihin, se haki hajun kauempaa ja innostui kovasti, kun ukko alkoikin suoraan leikittää. Varsin odotetusti Rini kuitenkin hakeutui heti luokseni takaisin keskilinjalle, kun ukko ei leikkinyt aktiivisesti. Maalimies kutsui Rinin uudestaan leikkiin, ja Rini veikin lelua ihan hyvin uudestaan oivallettuaan, että hauskanpito jatkui ukon luona. Itse olin hyvin passiivinen koiraa kohtaan koko treenien ajan.

Toiselle ukolle lähettäessäni Rini yritti ensin jatkaa keskilinjaa pitkin eteenpäin alueella. Otin muutaman askeleen alueen sisään ja lähetin uudestaan. Rini teki hyvän piston, se katosi nyppylän taakse, joten en nähnyt ihan tarkkaan, missä kaikkialla se puuhasteli. Takaisin se tuli kuitenkin rulla suussaan. Näytölle se lähti innosta soikeana, eikä mulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pysyä sen perässä. Maalimies leikitti Rinin takaisin keskilinjalle mun jatkaessa passiivisella linjalla.

Kolmas ukko otettiin toisen ukon tapaan. Lähetin Rinin hommiin, ja sillä ei kauaa mennyt, kun se jo tuli takaisin irtorulla suussaan. Näytölle lähdettiin reippaasti, ja jälleen oli tiedossa riekkumiskivaa. Rini tuntui olevan jo vähän läkähdyksissä, mutta innokkaasti se oli vielä lähdössä uudestaan hommiin, kun pyysin sen sivulle neljättä ukkoa varten. Lähetin Rinin hommiin, ja passissa vattupuskien takana ollut Miimi lähti juoksemaan karkuun samaan aikaan. Rinillä meni hetki, ennen kuin se huomasi pakenevan maalimiehen, mutta kun se huomasi, alkoi hurja takaa-ajo. Miimillä oli palkkana mukana wubba ja Rinin rakas lussupallo, ja oli hivenen koomista seurata keskilinjalta, kuinka Rini vain katseli lentävän wubban perään, mutta lussupallon perään rynnätessään sammalmättäät saivat kyytiä. Täytyypä tästäkin viisastua siinä mielessä, että jos vielä joku päivä noita lussupalloja tulee jossain vastaan, niin pitää ostaa niitä lisää.

Treenit olivat oikein onnistuneet, kiitos kaikille! :)

Tässä viikonlopun aikana on jututettu monta kokenutta koiraharrastajaa, ja olen saanut paljon vahvistusta ajatuksilleni tulevaisuuden treenien koreografiasta. Panostetaan siis jatkossakin siihen, että koiralla on maalimiesten kanssa superhauskaa, ei se lisämotivaatio ainakaan pahaa tee. Tuli mieleen sellainenkin seikka arjesta, että jos Rini on paineessa ja mä äsähdän sille syystä tai toisesta, niin siitä tulee hyvin pieni, nöyrä ja mielistelevä pieni plyy. Kun mietin sen toimintaa kisoissa tässä valossa, se aika paljon selittää, miksi Rini turvautuu rullan suuhun ottamiseen. Jäljelle jääkin vain kysymys, kuinka mä saan itselleni sellaiset hermot, ettei mun tarvitse jännittää kisoja...