Perjantaina työpäivän jälkeen kävin hakemassa koirat ja kamppeet kotoa, sillä taas oli aika lähteä reissuun viikonlopuksi. Kävimme viemässä mummon mökille ja haukkaamassa siellä vähän palasta, jonka jälkeen ajeltiin Kuopion asemalle. Kuopiosta kyytiin hyppäsivät Aino ja Seela, ja yhdessä suunnistimme Rauhalahden camping-alueelle iltaa istumaan ja yöpymään. Ilta meni mukavasti kuulumisia vaihdellen ja yökin saatiin kovasta helteestä huolimatta hyvin nukuttua, kun Aino oli hankkinut oveen ötökkäverkon.

Aamulla matka jatkui Maaningalle kohti agilitykisoja. Ratoja oli kolme, joista kaksi varsinaista agilityrataa ja yksi hyppäri.

Ensimmäinen rata tuntui paikoitellen melkoiselta pyörittelyltä, mutta ei se loppujen lopuksi niin paha ollutkaan, kuin miltä se alkuun näytti. Kaksi rimaa siinä matkan varrella kuitenkin tippui, joten tuloksena 10vp. Yllätyin ihan tuosta kympistä, kun rataa tehdessä tuntui, että virheitä kertyi paljon enemmän.

Toinen rata tuntui ensimmäiseen nähden tosi hyvältä ohjata, ja suhteellisen pitkälle me puhdasta rataa tehtiinkin. A:n jälkeisellä pituus ja pussi -suoralla jäin kuitenkin koirasta niin paljon jälkeen, että ohjaus pääsi leviämään, ja rimat alkoivat taas paukkua. Tässä taas huomattiin, että mun pitää vaan tehdä kaikkeni pysyäkseni koiran perässä, tai muuten se kostautuu välittömästi. Tältä radalta tuloksena 15vp, mutta radalta jäi kaikkinensa tosi hyvä fiilis.

Koko aamupäivän Maaningan yllä oli hillitön helle, mutta juuri ennen hyppärin alkua kentän yli pyyhkäisi ukkoskuuro rankkasateineen. Sade virkisti kyllä kummasti (joskin olin vain hetkeä aiemmin ehtinyt nousta järvestä uintireissun jälkeen) ja raikasti hieman ilmaa. Pitkää iloa siitä ei kuitenkaan ollut, sillä lämpötila hipoi 30 astetta ja keli oli hyvin hiostava.

Hyppärin tuloksella ei sinänsä meille ollut väliä, koska meillä on jo hyppärinolla hallussa. Pistin kuitenkin itselleni tavoitteen saada radasta 5vp. Tähän rataan panostinkin ihan täysillä, ja näkyihän se tuloksissa - pääsimme tavoitteeseen saaden juuri 5vp ;) Yksi rima tippui matkan varrella, ja videolta myöhemmin katsoessani tajusin, että se tippui taas mun epämääräisen kädenliikkeen takia. Noh, kaikkinensa se oli hyvä rata - ohjaaja saa jatkaa harjoituksia vastaisuudessakin ;)

Oli ihan positiivista, että jokaiselta radalta saatiin tällä kertaa tulos - ja hyvä saavutus se musta oli siinä mielessä, että treenitaukoa on alla taas liki kaksi kuukautta, jos nyt edellisviikonloppuista Valkeakosken pikatreeniä ei oteta laskuihin mukaan. Olin tällä kertaa erityisen tyytyväinen Rinin hakeutumiseen kepeille - kepeiltä ei tullut yhtään virhettä ja välillä hakeutuminen kepeille oli melko haasteellistakin. Pitää vaan jatkossakin muistaa antaa koiralle tilaa ja luottaa, että se osaa, koska Rinihän osaa. Lisäksi B-radalla mieltä lämmitti keinun onnistuminen. Edistymistä havaitsin myös siinä suhteessa, että kaikilla radoilla ne musta kinkkisimmiltä tuntuneet kohdat suoritimme virheettä; virheet tulivat monessa paikkaa heti, kun en vienyt Riniä huolellisesti.

Aino ja Seela aloittelivat yhteisen kisauransa varsin mallikkaasti: ekalta radalta 5vp ja pari sekkaa yliaikaa, toiselta radalta 20vp ja muutama sekuntti yliaikaa ja viimeiseltä tämä mainio parivaljakko nappasi ensimmäisen LUVA-nollansa :) Onnea vielä ihan mielettömästi Aino ja Seela, eikun vaan uusia kisoja katselemaan!

Kisojen jälkeen käväisimme Terhin ja Rubyn luona, kun Terhi oli kutsunut meidät viinereille ;) Aikaa olisi jutustelemiseen kulunut varmasti enemmänkin, mutta illan tiukahko aikataulu pakotti meidät lähtemään, vaikka tuntui, että vasta olimme tulleet. Ennen lähtöä käytimme kuitenkin tyttötrion sekä Rubyn uimassa viereisellä rannalla. Ruby hädin tuskin pysyi pöksyissään, kun se niin riemastui tyttöseurasta! ;) Eipä sillä - Nevekin sai hillittömän hepulin tavatessaan Rubyn kisapaikalla, ja nurmella kirmaaminen porukassa tuntui olevan kaikkien mieleen. Kiitos Terhi ja Ruby vielä kertaalleen seurasta sekä viineritarjoiluista, toivottavasti nähdään taas pian! :)

Maaningalta ajelimme Jyväskylään, jossa koirat pääsivät lopulta huilaamaan hikisen päivän päätteeksi. Meillä ohjelmaa riitti illallekin, sillä lähdimme lukioaikaisella kaveriporukalla elokuviin katsomaan uusinta ja viimeistä Potteria. Leffan jälkeen hikistä oloa oli vielä lähdettävä hoitamaan uintireissulle Köhniönjärveen keskiyön tuntumassa. Kun uintireissun jälkeen vihdoin ja viimein päästiin asettumaan kotiin, ei yöunta juuri tarvinnut odotella!