Maanantain kunniaksi oli taas tiedossa hakuilua. Lähdettiin koirien kanssa taas hyvissä ajoin kotoa liikkeelle, jotta ehdittiin käydä pienellä lenkillä ennen treenejä. Lisäksi tallasin Nevelle jäljen Selkien metsiin, ja jälki sai vanheta hakutreenien ajan kolmisen tuntia.

Meillä olikin tällä kertaa runsas osanotto: paikalla oli kuusi ryhmäläistä. Ajelimme kunnon pöpelikköön sellaista metsätietä pitkin, että ihan hirvitti - mun auton pohja kun melkoisen matala. Noh, selvittiin kuitenkin haasteellisissa ajo-olosuhteissa. Tallasimme reilunkokoisen alueen upeaan notkelmaan: molemmin puolin nousi rinne ylös, ja alue ulottui rinteen toiselle puolelle. Neve oli mukana tallaamassa aluetta, ja se nautiskeli tallaajan roolista kerrakseen juoksemalla ympäriinsä alueella.

Rinille suunnittelin kolme ukkoa, joiden paikat muut saivat päättää. Toivomuksena kuitenkin oli, että umpipiilossa olisi yksi ukko oikeasta etukulmasta n. 20 m eteenpäin: jyrkän rinteen alla oli kaatunut puu, jonka juurien taakse saatiin kevythäkki hyvin piilotettua. Ilmaisu kiintorullalla, vain viimeisellä maalimiehellä (Mari) palkka. Marin halusin viimeiseksi maalimieheksi, kun tiesin, että maailmassa on Rinille vain hyvin harvoja yhtä mieluisia ihmisiä ;)

Sorruin sitten kardinaalivirheeseen, jotta ei varmasti vieläkään tulisi täysin putkeen mennyttä treeniä. Aioin ottaa umpipiilon ensimmäisenä pistona, ja ajattelin, että saan toisen etukulman tarkistettua vielä siitä huolimatta. Rini irtosi erinomaisesti rinteen päälle ja sen taakse, mutta palasi ensimmäiseltä pistolta ilman rullaa - toinen etutassu oli taas mennyt rullan läpi, ja rulla jäänyt kainaloon kiinni. Korjattiin rulla paikoilleen ja lähetin uudestaan, tältä pistolta tuli rullan kanssa, ja saatiin hyvä ilmaisu. Maalimiehellä otin Rinin sivulle ennen kuin maalimies tuli ulos piilosta. Maalimies kertoi Rinin käyneen jo ensimmäisellä pistolla piilolla, mutta hän ei ollut nähnyt, ottiko koira rullaa. Itse veikkaan, että rulla on jo silloin ollut koiralla kainalossa, jolloin koira ei luonnollisesti ole voinut ottaa sitä suuhunsa. Toisella pistolla Rini oli entistä tarkemmin käynyt tarkistamassa, että ukko varmasti on piilossa, ennen kuin oli ottanut rullan suuhun.

Palasimme keskilinjalle, ja siinä vaiheessa tuli mieleen, että toinen etukulma oli jo sujuvan lähetyksen kannalta tosi kaukana. Lähetin koiran voimakkaasti viistoon etukulmaa kohti ja Rini lähtikin sinne hyvin lupaavasti, muttei ottanut pistossa tarpeeksi syvyyttä. Kun lähetin koiran uudestaan, Rini kaarsi voimakkaasti oikealle, ja osasin jo arvata, kun pistolla kulunut aika venyi ja venyi, että koira oli saanut hajun takakulman ukosta. En kuitenkaan kutsunut koiraa pois, kun moka oli mun oma. Rini palasi pistolta odotetusti rullan kanssa, joten lähdettiin näytölle. Takakulmassa piileskellyt Mari oli löytynyt ja palkkaus oli jo hyvää vauhtia menossa. Kolmas ukko jäi siis etukulmaan ja tällä kertaa löytymättä.

Tämä oli hyvä kokemus mulle itselleni kisoja ajatellen. Molemmat etukulmat tulee tarkistaa, ja jos nyt taas mietin taaksepäin, niin olisin lähettänyt koiran töihin ihan eri tavalla. Tärkeintä mielestäni oli, ettei koiralle jäänyt mielikuvaa, että se olisi tehnyt jotain väärin. Rini toimi metsässä erinomaisesti, vaikkei tuullut nimeksikään, sää oli hiostavan kuuma ja maastokin suhteellisen haastava. Ohjaajalla on taas viikko aikaa pohdiskella, mitä ensi kerralla tehdään toisin :)

Treenien jälkeen suunnattiin Neven kanssa jäljelle. Kokeilussa oli uusi palkka kepistä: kissanruoka. Jäljellä oli mittaa varmaan joku 400m, kuusi keppiä. Janalla otettiin suunnitelmien mukaan takapakkia ja lähdettiin kokeilemaan, miten n. 5-metrinen jana luonnistuu.

Janalla Neve lähti suoraan, se pääsi puolen metrin päähän jäljestä, kunnes kaartoi voimakkaasti oikealle. Mietin, olisiko jäljen haju levinnyt laajemmalle, kun maasto on parin päivän sateiden jälkeen ihan märkä. Otin lähetyksen uudestaan, Neve lähti taas ihan suoraan ja pääsi tällä kertaa jäljelle saakka.

Alkuosa jäljestä meni vähän siksakin merkeissä, mutta hyvin Neve pysytteli koko ajan jäljen tuntumassa. Ensimmäisen kepin se palautti käteen asti. Rauhoitin palkkaustilanteen ja käytin siihen kerrankin ihan kunnolla aikaa. Syöttelin Nevelle ihan rauhassa kissanruokaa, joka maistuikin Nevelle vallan mainiosti - jopa niin hyvin, että se jäi odottelemaan palkalle jatkoa, kun nami loppui. Tämä lupaili mielestäni hyvää, joten jatkettiin matkaa. Neven jäljestystempo muuttui ihan selkeästi ensimmäisen palkan jälkeen: se selkeästi keskittyi jälkeen paljon tarkemmin ja sillä oli ihan kunnon veto päällä. Toisella kepillä Neve nappasi kepin suuhunsa ja oli jatkamassa matkaa, mutta maanittelin sen takaisin. Heti kepin tuotuaan se muisti, mitä herkkuja mulla oli tarjolla. Taas käytettiin palkkaukseen reilusti aikaa, hyvä jäljestystahti jatkui.

Kolmannella kepillä Neve meinasi taas jatkaa matkaa keppiä välissä palauttamatta, siinä en enää maanitellut takaisin, vaan sanoin herätin koiran huomion sanomalla reilusti "hei". Neve tuli salamana kepin kanssa takaisin, joten palkkasin sen. Tämän jälkeen Neve lähti jokaisella myöhemmällä kepillä tuomaan keppiä mulle oma-aloitteisesti :) Mun pitänee siis löytää tasapaino sen suhteen, että osaan olla tarpeeksi kannustava mutta myös vaativa - olematta kuitenkaan painostava. Saatetaan tarvita vielä jokunen treenikerta ennen kuin tämä onnistuu ;)

Neven tämänpäiväinen jälki lupaili hyvää, kokeillaan ensi kerralla edelleen kissanruoan kanssa. Palkan pitää kuitenkin ehdottomasti olla niin mieluinen, että sen vuoksi kannattaa keppi tuoda mulle saakka.