Päivät ne vaan vilistää niin vilkkaan, ettei perässä meinaa pysyä. Lähdetään liikenteeseen taas kronologisessa järjestyksessä, niin jotenkin ehkä pysytään mukana kuluneen viikon tapahtumissa.

Viime viikonloppuna oltiin likkojen kanssa lapsenvahteina Hammaslahdessa, kun mun täti lähti miehensä kanssa pidennetylle viikonlopun lomareissulle Petroskoihin. Tanskasella olikin kädet täynnä hommaa kolmen 11-vuotiaan, kahden aussien, yhden saksanmetsästysterrierin kanssa ja noin 300 asuinneliön pystyssä pitämisessä. Huh. Viikonloppu meni kuitenkin varsin mukavasti, kun lapsille ei tarvinnut ihan koko ajan olla keksimässä ohjelmaa. Perjantaina lähinnä asetuttiin koirien kanssa taloksi ja katsottiin, miten koirat tulee juttuun keskenään. Muuten homma olisi varmaan toiminut ihan hyvin, mutta terrieri Otto ei vaan suostunut millään uskomaan, ettei tyttöjen selkään ole asiaa ja ettei hännästä repiminen ole kovin kiva tapa pyytää toisia leikkiin. Omien ja likkojen hermojen säästämiseksi tehtiin sitten niin, ettei koirat olleet samoissa tiloissa yhtä aikaa.

Perjantaina käytin lapset illemmalla uimassa Sammakkolahdella, kun aurinko paistoi ja oli muutenkin varsin lämmin päivä. Meidän tytöt pääsivät mukaan, ja lapset viihtyivätkin hyvin järvessä likkojen kanssa uiden. Lauantai lenkkeiltiin koirien kanssa, paistettiin pizzaa ja illalla käytiin kylässä mun kummitädin luona, joka asuu siinä ihan vieressä. Sunnuntaina käytiin laavulla paistamassa makkaraa kummitädin, lasten sekä Rinin ja Neven kanssa, lenkkeilytettiin taas koiria, tehtiin ruokaa, käytiin lasten kanssa leffassa ja siivottiin. Vapauduimme virasta vasta myöhään illalla, joten kotiin päästyämme painuttiin suoraan pehkuihin ja ryhdyttiin valmistautumaan alkavaan työviikkoon.

Maanantain hakutreenit peruuntuivat vähäisen osanottajamäärän vuoksi, mutta lepopäivä tuli viikonlopun jäljiltä ihan tarpeeseen. Käytiin koirien kanssa illemmalla rullaluistelulenkillä, mikä olikin tytöillä hyvässä muistissa edelliskesästä. Tiistaina olin iltavuorossa, joten aamusta käytiin taas rullaluistimilla lenkillä, ja ehdittiin juuri parahiksi takaisin kotiin suojaan ukkoskuurolta.

Pääsin juhannusvapaille hyvissä ajoin, kun työviikko oli vajaa. Eilen käytiin keskiyön lenkki Siprissä katsomassa, onko siellä itikoita. Olihan siellä niitä sen verran, että saa olla kiitollinen, kun tässä vielä koneella pystyy kirjoittelemaan. Tänään oli ohjelmassa Kepposen kanssa reissu Pärnävaaralle. Ajeltiin tuohon Pärnän tuntumaan, jonne kävin tallaamassa tytöille kunnon jäljet. Jäljet jätettiin vanhenemaan ja lähdettiin urheilukeskukselta Heinälammen laavulle paistamaan makkaraa ja nauttimaan Suomen luonnosta. Kameran jätin kotiin, kun aamulla satoi vettä, mutta olisihan se pitänyt arvata, että aurinko alkaa vielä paistaa. Kepposen kännykässä on hyvä kamera, joten sillä sitten napsittiin hieman kuvia.

Neve halusi poseerata

Das Notski

Tällaisissa maisemissa vietimme juhannusta

Likat makkaraa kytistämässä

Likat rannalla

Uimassa

Viikon luontoarvoitus: tunnista kuvassa oleva eliö

Mutru vetää vakavaksi

Uinnin ja rannalla riekkumisen jälkeen koirat olivat lähes puhtaita

Happy Family :)

Laavulla viihdyimme reippaan tunnin, takaisin käveltiin kiertotietä, joten jäljet ehtivät vanheta n. 2,5 tuntia. Sää oli kovin tuulinen, mutta muuten selkeä.

Neven jäljellä aloiteltiin, sillä oli mittaa arviolta 600m, ja siinä oli paljon kulmia. Jäljen loppupuolella piti ylittää metsäkoneen mylläämä polku ja loppusuora kulki ihan tienviertä pitkin. Jana oli arviolta 20m, halusin tehdä sellaisen, joka varmasti onnistuu.

Ensimmäinen lähetys janalta meni pipariksi, olin aivan liian hätäinen lähetyksen kanssa. Neve lähti lähes suoraan kaartamaan oikealle, joten otin sen uudestaan sivulle ja tällä kertaa keskityin lähetykseen. Toinen lähetys onnistui: Neve eteni liinanmitan suoraan eteen, jonka jälkeen lähdin sen perään. Tuuli varmaan sotki sen verran hajua, että Neve sen vuoksi alkoi hakea jäljen suuntaa noin metrin varsinaista jälkeä ennen. Se aikansa pyöri hajua etsien, mutta lopulta siirtyi vielä sen verran pitemmälle eteenpäin, että se löysi jäljen. Jälkityöskentelyssä oli vähän toivomisen varaa: toisesta kulmasta mentiin ihan roimasti yli ja jouduin auttamaan Neven takaisin jäljelle. Neve jäljesti hyvin rauhallisesti, mutta tarkkuutta tarvitaan aavistus lisää. Luulen, että se tulee ihan itseksiään, kunhan saadaan enemmän jälkiä tälle kesälle alle. Keppien ilmaisu oli myös vähän unohduksissa: Neve kyllä merkkasi jokaisen kepin, mutta sillä olisi ollut suurempi into jatkaa jälkeä eteenpäin keppi suussa kuin tuoda keppiä mulle välissä. Palkkauksen jälkeen se tarvitsi apuja, jotta se osasi lähteä jatkamaan jäljestystä. Jälki saatiin kuitenkin ajettua loppuun saakka, ja kaikki kepit löytyivät. Loppua kohden keppien luovutuskin tuntui vähän nopeutuvan, joten ehkäpä se tästä :)

Rinin jälki oli pituudeltaan arviolta 700-800m, siinä myös jokunen kulma. Ilmeisesti en osannut keppejä ottaessani laskea, sillä keppejä tuli jäljelle vain 5. Kahden viimeisen kepin väli olikin varmaan lähemmäs 200m, kun huomasin keppien määrän vasta viimeisellä suoralla. Jana oli Rinillä hieman päälle 20m.

Rinin kanssa temputtiin niin ikään janalla. Ensimmäinen lähetys oli multa taas aivan liian hätäinen, joten pipariksi meni. Toisella lähetyksellä Rini lähti hyvin eteenpäin ja etenikin liinanmitan, jotta pääsin perään kulkemaan. Sitten se alkoi taas haahuilla sivusuunnassa ympäriinsä, joten otettiin ihan uudestaan alusta. Kolmas kerta toden sanoi: Rini lähti suoraan, eteni liinan mitan, lähdin perään, ja matka suoraan eteenpäin jatkui. Mietin, että kokeilen jatkossa janoja harjoitellessamme kehua aina, kun Rini menee suoraan eteenpäin, jotta se ymmärtäisi, mitä siltä toivon. Katsotaan, jos siitä saisi avun jatkuviin janaongelmiin.

Rini osasi poimia oikein jäljen kulkusuunnan, sen kanssa on välillä vähän tahkottu. Rini kyllä selvitti tiensä jäljen läpi, mutta se ajoi jälkeä melko suurpiirteisesti ja nenä suhteellisen ylhäällä. Toisaalta tälle kesälle ei olla jälkeä ajettu juuri yhtään, ja hakua on tehty senkin edestä. Parissa kohtaa se meinasi mennä kepin ohi, mutta pysähdyin ja annoin sen hakea jäljen uudestaan. Jälkeä hakiessa Rini jäljesti muutaman askeleen jälkeä taaksepäin, mikä oli uusi juttu. Keppien ilmaisut olivat hyvässä muistissa, joten onneksi jäljelle mahtui jotain hyvääkin. Viimeinen pitkä suora oli aika uuvuttava, ja se mielestäni näkyi Rinin suorituksessa. Kaikki kepit kuitenkin löytyivät, joten tästä lähdetään vaan eteenpäin.

Jos nyt näistä jäljistä jotain yhteenvetoa tekisin itselleni, niin Neven kanssa pitää treenata janoja ja erityisesti keppien ilmaisua. Kaiken muun uskon asettuvan uomiinsa toistojen myötä. Rinin kanssa pitää ryhtyä pikkuhiljaa ajamaan pitempää jälkeä, jotta keppien väliset välimatkatkin pitenevät. Ja niitä janoja pitäisi jaksaa tehdä niin tolkuttomasti... Rininkin kohdalla uskon, että kaikki muut jutut ratkeavat itsestään, kunhan vaan saadaan toistoja alle. Nyt ei ole ollut juuri aikaa kuin haulle ja vähän tottikselle, jonnekin pitäisi tuo jälki vielä mahduttaa. Torstaisin olisi meidän jälkiryhmän treenit, vaan mulla tuppaa aina olemaan torstaina töissä iltavuoro :(

Noh, tässä päivässä on tuntunut tytöille olevan puuhaa vallan mukavasti, kun kotona olen saanut nautiskella syvästä hiljaisuudesta ;) Sen verran hätiköin tyttöjä tuossa välissä pihalle, kun aurinko paistoi, jotta sain otettua omasta takaa muutaman juhannuskuvan. Tässä siis vielä muutama kuva:

Neve ja juhannuskorvat

Rini ei enää ollut erityisen innostunut poseeraamisesta

Eilen leikatulla nurmella oli mukava loikoilla ;)

Molemmat nautiskelivat auringonpaisteesta

Rini nautti jopa niin paljon, että päätti ottaa pienet kauneusunet ;)

Neve liittyi pian seuraan

...mutta menohan jatkuu heti, jos joku liikahtaa!

Tämän kuvan myötä toivotamme kaikille oikein leppoisaa ja rentoa juhannusta! :)