Karkasin eilen töistä hieman aiemmin, kun sää oli niin ihana ja motivaatio oli nollassa ;) Sille ei vaan voi mitään, että jos ulkona on ihana ilma, kiukuttaa, että joutuu olemaan sisällä. Aino oli sopivasti lähdössä tekemään vähän tokoa Seelan ja Mallan kanssa ennen lähtöään töihin, joten nappasin omatkin otukset matkaan. Kävelimme vesitornin kentälle, jossa käytiin viime talvenakin treenailemassa varmaan kerran tai pari.

Aloittelin vinkupilli-Rinin kanssa. Keskustelimme alkuun hieman kyseisen vinkupillin käytöstä: Rini tuumasi, että sitä käytetään paljon ja usein, minä taas omasta mielestäni ihan perustellusti ajattelin, ettei sitä tarvitse käyttää lainkaan. Minä voitin - tovin kestäneen taistelun jälkeen ;)

Rinin kanssa tein vähän seuraamista, Aino seuruutti Mallaa samaan aikaan meidän lähettyvillä häiriönä. Kyllä huomaa, miten Rini on työmoodissa tehdessään - sen piti pari kertaa katsoa vähän häijysti Ainoon ja Mallaan päin, kun yrittivät tunkea meidän treeneihin mukaan. Rini edisti jonkin verran, hieman kaipaisin vielä napakkuutta käännöksiin.

Ajattelin tehdä luoksetuloa motivaatiotreeninä läpijuoksun muodossa. Liikkeen kanssa säädettiin kyllä sitten hieman odotettua enemmän, kun Riniä ei esim. huvittanut pysyä maassa koko aikaa, kun minä kävelin poispäin - se nousi istumaan. Sain ihan rauhassa käydä korjailemassa parikin kertaa. Sittenpä neiti keksi myös varastaa lähdössä. Aino hoki häiriönä innostavaan äänensävyyn "käsky", Rini nousi heti iloisesti ylös ja oli tulossa minuun päin. Käskin sen maahan joka kerta, kun se nousi, jokunen toisto tarvittiin, että Rini lakkasi kuuntelemasta Ainon puhumisia. Rinille pitäisi vissiin tehdä useamminkin jännätreenejä.

Loppupelissä Rinin kanssa touhuamiseen meni niin paljon aikaa, että oli pakko lähteä metsän kautta kotiin, jotta Aino ehtisi töihin. Nessu oli ihan tarpeeksi höyrynä metsässä, että luultavasti oli ihan hyvä, etten kokeillut sen kanssa treenailemista ;) Koirat nauttivat metsästä löytyneistä lumikasoista, joihin pääsi vielä sukeltamaan vilvoittelun merkeissä. Lämmin päivä eilen olikin, liki 20 astetta.

Illalla lähdin vielä koirien kanssa kävelemään, en kylläkään kävellyt kuin mäen päälle. Vastaan tuli pari hölkkääjää, joiden kohtaamisen jälkeen tässä lapalaiskurissa heräsi suomalainen sisukkuus, joten hölkkään oli nopeutettava omakin tahti. Pari kilometriä taittui mukavasti eikä tuntunut edes pahalta! Kunhan tästä kuntoani lisää kohotan (yeah right), niin musta tulee vielä maratoonari!