Sanokoon kuka tahansa mitä hyvänsä, Rini on maailman paras! Maanantain kunniaksi oli taas aika käväistä katsomassa, miten agility luonnistuu. Rata tuntui erityyppiseltä kuin aiemmat, ja Kiti kertoikin heti aluksi, että vaihdamme nyt Rauno Virran radoista Anne Saviojan ratoihin. Mitä lie tuovat tullessaan ;) Tänään oli vuorossa jotakuinkin piirroksen mukainen rata.

Oli maxien vuoro aloittaa, ja nakki napsahti ensimmäiseksi minun ja Rinin kohdalle. Kiti kehui minun treenanneen hyvin Riniä suoritusluvan odottamiseen (mitä ei kyllä oikeastaan ole tehty) - Rini tosiaan odotti todella rauhallisena lupaa lähteä radalle. Kävin palkkaamassa kerran ennen kuin kävelin renkaan viereen ja kutsuin Rinin mukaan. Putken jälkeen nappasin molemmilla käsillä koiran ohjaukseen, jotta saisin koiran käännettyä oikein ja samalla estettyä sen karkaamisen maalihypylle. Tein valssin 5-hypyn ja puomin väliin, se toimi hyvin. Rini teki ihan hyvän alastulokontaktin, jäi vähän hiimailemaan ylemmäs.

Meille kinkkisin kohta olivat puomia seuranneet kaksi hyppyä ja pituus. Ensimmäisellä kerralla uskon hidastaneeni Riniä liikaa hyppyjen välissä ja etenkin toisen hypyn jälkeen ennen pituutta - se ei luultavasti ehtinyt ponnistaa tarpeeksi, jotta olisi voinut hypätä, joten päätyi kulkemaan pituuden yli. Olin vähän turhan varovainen, kun pelkäsin, ettei Rini ehdi kääntyä kunnolla hypyn jälkeen ja hyppää pituuden yli sivusuunnassa. Otin uusintana vähän reippaammin ja ei niin voimakkaasti jarrutellen, Rini meni hienosti. Pussin kohdalla unohdin ajoissa aloittaa täällä-käskyn hokemisen, joten Rini teki pitkän kaarteen pussista tullessaan ennen kuin se älysi, että yritin epätoivoisesti viedä sitä A:n suuntaan. A:lla taas hieno alastulokontakti.

A:lta aloin suoraan kehottaa koiraa menemään putkeen, tein valssin putken toiseen päähän ja lähetin kepeille. Rini haki kepit upeasti ja vauhdikkaasti pujotteli loppuun saakka. Jäljellä olevat kaksi hyppyä selvitettiin myös hienosti, muistin jopa viimeisellä ohjata kuin rata olisi jatkunut vielä :)

Kiti kehui minun kehittyneen meidän ensimmäisistä treeneistä tuhannesti paremmaksi :) Mukavahan se oli kuulla, vaikka tuskin nyt ihan tuhatta kertaa kuitenkaan... ;) Koirahan on aina ollut hyvä, mutta kuulemma on ohjaajakin, kun minä vaan saan pidettyä pääni kasassa, keskityttyä ja ohjattua Riniä rauhallisesti radalla. Siihen oli pakko sanoa, että siitähän se aina on ollutkin kiinni ;) Olen kyllä huomannut itsekin, että paljon on menty lyhyessä ajassa eteenpäin - radat ovat tuntuneet tosi hyvältä ohjata, oma fiilis on koko ajan ollut nousujohteinen ja alkuviikon agilitytreenit ovat nykyään kovasti odotettu tapahtuma :) Iso kiitos tästä kuuluu ehdottomasti Kitille itselleen, jolta olen saanut valtavasti hyviä neuvoja jatkoon! Ihanaa, kun löysin uudestaan tämän kadotetun tunteenpalon agilityä kohtaan, jonka pelkäsin hukanneeni lopullisesti tuossa välissä :)

Toisella kierroksella otimme Rinin kanssa puomin jälkeistä kahta hyppyä ja pituutta. Kokeiltiin vekkiä ensimmäiselle hypylle, josta saataisiin Rinille hyvä juoksulinja seuraavaa hyppyä ja pituutta ajatellen. Jännä juttu: jos Rini tiputti jälkimmäisen hypyn riman, se myös löntysti pituuden yli. Jos rima pysyi ylhäällä, pituuskin sujui. Mietittiin, että reagoiko koira ihan jo siihen, että minä noteeraan riman tippuvan, vaikken omasta mielestäni mitenkään sen kummemmin kyllä siihen reagoi.

Kotiläksyksi saatiin yllättäen pituuden treenaamista ;) Voidaan kuulemma tehdä suoria, jossa pituuden paikkaa vaihdellaan. Jos nyt ehditään ennen ensi viikon treenejä treenata, niin tekis mieli kyllä treenata myös tuollaista samanlaista mutkaa ja pituudelle vientiä.

Kun treenit menee näin mukavasti, niin olisi kiva päästä kisailemaan. Vähän pistää kiukuttamaan, että jätin Rinin ilmoittamatta muutamiin kisoihin, kun sen piti olla juoksussa...