Sää olisi sallinut tokoilun pihallakin, mutta päädyin silti tekemään pienenpienen treenin sisätiloissa, kun huomenna ollaan menossa Marin kanssa pihatokoilemaan. Neve toi mulle tänään aamulla sukan, mikä on suorastaan ihmetys - Rinihän on meidän taloudessa aiemmin pitänyt sukka-/pipo-/lapanen-/käsinemaanikon arvonimeä vahvassa otteessaan. Tästä intoutuneena iltapäivällä teki sitten mieli kokeilla, mitä tapahtuisi noutokapulan kanssa.

Tein ensin pari eteen istumista muistinvirkistykseksi, Neve aika hyvin alkaa jo oivaltaa palkan paikan. Se kaahottaa mun makuun vieläkin vähän liikaa, mutta se lienee merkki siitä, että pikkuruinen herne päässä pyörii vinhaan tahtiin ja koliseekin välillä jonnekin kallon sisäpinnalle.

Otin noutokapulaksi meidän ohjatun noudon kapulan, kun varsinainen noutokapula kaipaisi hieman restaurointia - sen toinen pää nimittäin irtoaa, jos sitä heittää. Vaikka nyt ei mitään kapulan heittoa tarvittukaan, niin en halunnut ottaa riskiä, että epävarma liike kaatuu siihen, että koira saa kapulanpuolikkaan varpailleen. Kevyt kapula taisikin olla ihan hyvä väline noudon perusteiden harjoitteluun.

Jätin kapulan lattialle ihan vaan siksi, että osasin jo odottaa, että jossain vaiheessa Neve alkaa miettiä, mitä se voisi tehdä ollakseen erityisen taitava (ja saadakseen siitä hyvästä enemmän palkkaa). Ei mennyt kovinkaan montaa toistoa eteen istumista, kun Neve hiffasi kapulan. Se nappasi sen suuhunsa ja tuli istumaan mun eteen, siitä nopea palkka ja hillittömät kehut. Sen jälkeen Neve toi kapulaa tosi kivasti, ei ehkä aina ihan oikeaan paikkaan, mutta osoitti kuitenkin ymmärtäneensä, että tämä on se juttu!

Vaan se ongelmahan ei ole kapulan tuonti, vaan sen pito - Neve kun ei oikein perusta kapulan pitämisestä suussa. Ryhdyin sitten ihan asiakseni opettamaan sille käskyä "ota", jolla se ottaisi kapulan suuhunsa. Siihen meni tovi jos toinenkin, mutta kehuin aina, kun se huulillaan kosketti kapulaa. Hyvin nopeasti Neve alkoi tarjota huulien sijasta hampaita kapulalle. Kehuin siitäkin ja palkkasin, pian Neve nappasi kapulan suuhun ja piti ihan hetken ennen kuin sylkäisi pois. Tehtiin jonkun verran toistoja, ja huomasin, että kun sitä vaan malttaa tehdä jokusen kerran ja odottaa, Neve pidentää pitoaikaa sekunnin sadasosasta jo muutamaan sekuntiin. Mahti-Nessu! Kaaduin siis taas kerran vanhaan kuoppaani: treenaan liian montaa asiaa kerralla. Treenataan jatkossa pitoa ja luovuttamista erikseen ja haetaan varmuutta. Tästä se lähtee! :D

Rinin kanssa menin pihalle ottamaan parit tunnarit pitkästä aikaa. Arvelin, että vire saattaisi olla liian korkea tunnariin, mutta mitä vielä: Rini teki n. 1,5 m matkalta ihan täydellisen tunnarin! Otin uhallani toiston, ensimmäisen kerran vuolaat kehut nostivat virettä ja intoa sen verran, että Rini maisteli oikean viereistä kapulaa ennen kuin nappasi suuhunsa oikean ja toi minulle. Tämä tehtiin kyllä jo yli kahden metrin matkalta, ja liian pitkällä matkalla epävarmuus on aina näkynyt näin. Tiedetäänpähän vähän, missä mennään tämän liikkeen kohdalla. Huomenna otan tunnarin uudestaan, kun on Mari avustamassa :)

Pitäisi tokoseurantakin vielä tehdä tässä joku päivä joutessaan. Jäi vaan tokon treenaamiset aika vähäisiksi sitten kuitenkin, kun oli niin kamalia pakkasia viime kuussa.