Eilen oli illasta vuorossa Neven agilitytreenit. Nevellä taisi olla jo lähtiessä selkeä visio, mihin ollaan menossa - se kiskoi hihnassa päämäärätietoisesti hallille saakka.

Treeneissä tehtiin keppejä tällä kertaa verkoilla, pussia, A:ta ja sit oli pieni ratapätkä. Aloitimme kepeillä, ensin neljän kepin sarjalla. Treenin tarkoitus oli vasta totuttaa koiraa verkkoihin, mutta ainakin minä olin sen verran vakuuttunut tästä opetustavasta, että meinasin käyttää Nevelle jatkossakin. Katselin jo verkkoja kasatessa, että ne ovat melko korkeat - hyvä juttu Neveä ajatellen, joka ohjureilla treenatessa tiukan paikan tullen loikkasi yli.

Ensimmäinen neljän kepin pätkä meni hyvin, koira oli vielä hihnassa. Toisella kerralla koira oli myös hihnassa, mutta silti kävi sitten se, mitä olin osannut odottaa: Neve yritti loikata verkon yli. Pahaksi onneksi se loikkasi kuitenkin sen verran huonosti ja hihna otti vastaan, että se jäi takajaloistaan jumiin verkkoon. Onneksi mamma pelastaa. Palautin sen takaisin alkuun ja yritettiin uudestaan.

Neve näytti siinä vaiheessa luonnetestissä todetun pehmeytensä, jota minä en ole kovinkaan montaa kertaa tämän kohta kahden vuoden aikana nähnyt: se epäröi lähteä yrittämään uudestaan. Se yritti kiertää verkot, mutta hihnan takia se ei vieläkään päässyt minnekään. Ohjasin selkeästi kädellä Neveä tulemaan kepeille, ja se lähtikin lupaavasti, mutta ensimmäisessä kaarteessa, jossa se oli yrittänyt hypätä yli, se jökitti ja yritti peruuttaa takaisin. Reippaalla kannustamisella Neve kuitenkin otti suunnan taas eteenpäin ja suoritti neljän kepin sarjan oikein. Toistolla se epäröi uudestaan ja yritti kesken leikin peruuttaa takaisin, mutta kannustin sitä taas tulemaan mukana, ja tulihan se. Kolmannella kerralla Neve teki kepit jo ihan normaalisti.

Sitten oli vuorossa koko pitkä keppisarja verkoilla. Otettiin ensin hihnassa, en ihan vielä luottanut siihen, että Neve oli kokemuksensa kanssa sujut. Keppikäskyn sijaan kehotin sitä lähtemään mukaan rauhassa. Pääsimme kepeillä melkein loppuun asti, ennen kuin Neve taas yritti pakittaa taaksepäin. Kannustin tulemaan, ja saattiin tehtyä kepit loppuun asti. Yritimme sitten ilman hihnaa, minä painotin lähdössä Nevelle taas, että rauhassa mennään. Neve pujotteli vapaana tosi rauhallisesti (lähinnä maata koko ajan haistellen) kepit loppuun saakka, siitä iso palkka. Toistolla vauhtia oli aavistus enemmän ja nenä nousi ylös, mutta musta se oli ihan rauhallinen ja hyvä suoritus. Siihen oli hyvä päättää päivän keppitreeni.

Luulen, että tuo kokemus oli Nevelle ihan hyvä siinä mielessä, että se todennäköisesti havaitsi ainakin keppejä tehdessään, ettei kaahotus kannata. Oli myös mielenkiintoista seurata, miten Neve palautuu vähän ikävämmän kokemuksen jälkeen. Musta oli aika ihastuttavaa, että se kannustuksen voimin sai suoritettua kepit loppuun, vaikka meinasi epävarmuus iskeä. Hyvä Nessu!

Keppien jälkeen teimme pussia pitkästä aikaa. Apukoutsimme piti aluksi pussin päätä ylhäällä ja toistojen myötä laski sitä vähitellen, lopuksi teimme suorituksia pussinpää maassa. Neve hakeutui hyvin pussiin ja suoritti sen reippaasti. Sain kehuja, että pidän koko ajan ääntä koiran ollessa pussissa, jotta koira tietää, missä olen menossa. Neven kanssa se vähän niin kuin kuuluu sopimukseenkin ;)

Pussin jälkeen päästiin pienelle ratapätkälle, joka koostui maxi-hypystä, loivasta s-putkesta ja pöydästä. Teimme odotellessa minipöytää jokusen kerran, kun Neve ei ole pöytää tainnut tehdä muutenkaan koskaan aiemmin. Neve hiffasi hyvin nopeasti, mistä pöydässä oli kyse. Pysäytin sen istumaan, palkkasin, kävin kävelemässä lähellä ja vähän kauempanakin, palkkasin taas ja vapautin. Ennen ratapätkää kävimme erikseen tekemässä vielä maksipöydänkin, Neve osasi hyvin pöytä-käskyllä hakea pöytää vähän korkeammaltakin.

Aino oli sitä mieltä, että voimme Neven kanssa aloittaa suoraan jo hypyn takaa, muutamat muut olivat tehneet ensin putken ja sen jälkeen pöydän. Pidin mielessä edelliskerralla korvan taakse jääneen vinkin: pidä katse koirassa, jotta tiedät, missä se on, ja mihin sitä viet. Jätin Neven hypyn taakse odottamaan ja kävelin hypyn tietämille. Neve hyppäsi hienosti ja sujahti putkeen kuin unelma. Tuntui ihan hassulta, kun ehdin putken toiseen päähän ja ehdin jopa hetken Neveä odotella, ennen kuin se tuli ulos (toista on Rinin kanssa...). Nevellä oli vauhtia juuri sopivasti, ettei sitä tarvinnut paljon hidastaa ennen menoa pöydälle. Palkkasin siihen, kävin kävelemässä välissä vähän kauempana, palkkasin uudestaan ja vapautin.

Tein radan myös toiselta puolelta ohjaten, lopuksi Aino käski tehdä radan pöydälle ja sieltä takaisin. Rata meni muuten hyvin, mutta takaisin tullessa unohdin pitää katseen koirassa, ja Neve juoksi perässäni viimeisen hypyn ohi. Mun piti vaihtaa radalla ohjauspuolta pöydän jälkeen. Toistolla unohdin tehdä puolenvaihdon koiran odotellessa pöydällä, ja tein sen sitten vähän epäreilusti putkella (leikkasin takaa), ja Neve oli tietysti putkesta tullessaan vähän kuutamolla, että mihin mä olin kadonnut (ei olla tehty ennen takaaleikkauksia Neven kanssa). Otimme pätkän pöydältä takaisin uudestaan palkkaajan kanssa (ja ohjaaja keskittyi olemaan koiralle reilu), se meni hienosti.

Lopuksi teimme vielä pari A:ta hihnassa, Neve suoriutui hienosti. Ohjasin samalla tavalla kuin Rinin kanssa nyt yritän ohjata, eli juoksen täysiä alastulokontaktille ja pysähdyn vasta sinne.

Tein vielä Ainoa odotellessa pari neljän kepin pujottelusarjaa verkoilla, koira ei muistanut enää, että touhussa olisi joskus jotain epäilyttävää ollutkaan ;) Kotia kohti kävellessä ja illalla kotona kyllä näki, että oli ollut herneillä työtä: Neve ei kotimatkalla jaksanut enää pöyhöttää ja kotona se uupui välittömästi nojatuolille.

Tänään olisi tarkoitus mennä Rinin kanssa treenailemaan itsenäisesti kontakteja ja varmaan vähän keppejä. Olen huomisen ja perjantain kellon ympäri koulussa, joten ei ehdi enää silloin treenailla. Lauantaina olisi taas kisat tiedossa, apuva!