Jihuu! Vihdoin ja viimein pakkaset hellittivät ja päästiin agiliitelemään! :D Muut meidän ryhmäläiset olivat päässeet treenailemaan jo viime viikolla, vaan me ei luonnollisesti Joensuusta käsin päästy osallistumaan. Tämänpäiväisessä radassa oli jo haastetta:

Pohdin tuossa jo joku aika sitten, että tahtoisin jossain välissä päästä tekemään rataa, jossa joutuisi tekemään tiukkoja käännöksiä. Noh, tänään niitä sai radan muodossa pariin otteeseen harjoitella. Esteiden välillä oli tosi ahtaat välit, joten kisojen reiluihin välimatkoihin tottuneena oli nyt totuttelemista tarkkaan työskentelyyn.

Mietin pitkään, miten haluaisin tuon ensimmäisen kolmen esteen pätkän tehdä. Vaihtoehto yksi oli napata koira nenästä kiinni kakkoshypyn jälkeen ja heivata putkeen. Vaihtoehto kaksi olisi ollut kokeilla ohjata naamataulu koiraan päin ja vain oikealla kädellä tönäistä kakkoshypyn yli. Olisi ollut kiva testata, olisiko Rini muistanut sen, mutta päädyin kuitenkin varmempaan kikkaan eli vaihtoehto ykköseen.

Keinua tehtiin muuten ennen rataa erikseen, koska saimme kotiläksyksi ekalla kerralla tehdä kontaktitreenejä. Emme ole niitä päässeet tekemään, mutta ensi treenejä varten pitää ehdottomasti harjoitella! Mulla on nyt kontakteilla monta muistettavaa asiaa. Ensinnäkin Rini hyppää alastulokontaktin yli, koska ryhdyn jarruttelemaan ja pysähdyn jo ennen keinun puoliväliä, ja sykäisen siitä sitten matkaan kun olevinaan näen koiran ottavan kontaktin. Mun pitää saada päähäni taottua, että mun pitää juosta täysiä alastulokontaktille ja pysähtyä vasta siihen. Rini teki ihan täydelliset alastulokontaktit, kun pysähdyin oikeaan paikkaan :)

Pussin jälkeiselle hypylle oli tiukka vienti, vaan hyvin se meiltä onnistui. Kompastuskiveksi tuli, kun kiirehdin hypyn takaa kepeille, ja kun kepit olivatkin niin lähellä, ohjasin tietenkin koiran keppien ohi. Korjattiin vähän, kepit meni hienosti. Hyppykuvio meni myös hyvin, mutta sitten tuli radalla vastaan pöytä, jota emme ole tehneet varmaan vuoteen. Rinillä oli niin paljon vauhtia (ja ohjaaja sai tässä vaiheessa rataa ensimmäisen kiireestä johtuvan paniikin), että se loikkasi mennen tullen pöydän yli. Korjasin, odottelun jälkeen jatkettiin rataa eteenpäin. Viimeisellä suoralla putken jälkeen tuli ohjaajan toinen paniikki (sekin kiireestä johtuvaa), jonka ansiosta sain koiran tiputtamaan riman ja suorittamaan renkaan väärin.

Palautteessa sain vähän sanomista noista mun kahdesta paniikista, mutta kehuja tuli myös etenkin pussin jälkeisen hypyn ohjaamisesta. Rinille pitää saada varmuutta keppien itsenäiseen aloitukseen, se osaa aloittaa ihan ilman minuakin. Kontakteja pitää treenata edellä kuvatulla tavalla. Ennen pöytää Riniä pitää vähän rauhoitella, ja siihen löytyi keinokin! Kun sanon radalla Rinin nimen rauhoitellen tai vähän kysyvästi, koira rauhoittui tosi hyvin. Tätä mun piti hyödyntää radan toisella suorituskerralla.

Toisella kierroksella kuulemma sekä ohjaaja että koira pöyhöttivät vähän turhia, mutta kunhan ohjaajasta saadaan pöyhötykset pois, niin koirakin kuulemma rauhoittuu :) Ohjasin Rinin juoksulinjallani ensimmäisen putken ohi, luotin vähän liikaa, että Rini hakeutuu sinne itsenäisesti. Keinu oli täydellinen! Pussin jälkeen oikaisin taas juoksulinjalla liikaa ja Rini hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Korjasin ja lisäsin ohjaukseen takaa-käskyn, jota en ollut aiemmin huomannut käyttää. Hyvin meni. Kun seisahduin hypyn jälkeen ja aloin käskyttää keppejä, Rini pysähtyi myös eikä meinannut millään ymmärtää, mitä siltä oikein pyysin. Kun annoin kädellä hieman suuntaa avuksi, Rini haki hienosti ensimmäisen keppivälin ja lähti sujuvasti pujottelemaan. Keppien jälkeisten hyppyjen välissä rauhoittelin Riniä kutsumalla sitä nimeltä, ja hienosti neiti hidastikin pöydälle. Pöytä kaipaa vahvistusta, mutta sieltä se tulee. Loppu rata meni kivasti: ei tullut rimoja alas. Renkaan Rini suoritti taas väärin, mutta pitää sitä petrata, kunhan mennään omalla ajalla vähän treenailemaan lisää.

Olin niin hyvilläni taas treenien päätteeksi, tuntuu vieläkin ihan hurjalta ja ennen kaikkea mahtavalta saada ihan konkreettisia neuvoja, joiden avulla päästä eteenpäin! Ensi kerralla ohjaajalle vaan vähän vähemmän kiirettä ja paniikkia ja hieman enemmän varmuutta ja ajatusta. Mulla on sellainen fiilis, että tästä tulee parempi kuin hyvä, kun vaan saadaan palikat loksahtamaan kohdilleen :)