Siis mihin tää kaikki aika oikein menee?! Oonko mä vaan kiireinen vai kuluuko aika normaalia nopeammin?

Olen vältellyt blogiin kirjoittamista (köh köh), koska olen tiennyt, että seuraavaan postaukseen tulee kuvia. Kameraa on tässä parin viime viikon aikana kuitenkin ulkoilutettu niin paljon, etten ole ehtinyt edellisiä kuvia laittaa, kun on jo tuloillaan 500 lisää. Tästä syystä postauksen kirjoittaminen viivästyy edelleen, ja lopulta en saa aikaiseksi mitään. Kun tänään on viimein vapaapäivä (rakastan pitkiä viikonloppuja), ajattelin, että nyt on otettava itseään niskasta kiinni. Lisää kuvia löytyy jo jonkin verran tuolta meidän galleriasta, jota sain helpommalla päivitettyä kuin tätä meidän blogia ;)

Noh, aloitetaan kronologisessa järjestyksessä alkaen Katlan 3-vuotissynttäreistä. Nappasin nää kuvat suoraan meidän galleriasta nopeuttaakseni bloginpäivitystä, joten kurkatkaa sieltä kuva isompana, jos pieni koko jää häiritsemään ;)

Eikös synttärisankaria voi ihan hyvin onnitella loikkimalla sen niskassa?

Rini on jäävahti ;)

Siinä sivussa mennään lujaa!

Joku totesi joskus, ettei Katlalla ole selkärankaa. Mä mietin joskus ihan samaa...

KUULUUKO?

Viime viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa ihan keskenään Haukanniemessä ja tuossa jäällä, kun oli aivan mahtava auringonpaiste. Opettelen tässä käyttämään uutta kuvanmuokkausohjelmaa, mutten ole sen käytössä vielä mikään mestari, kuten joistakin kuvista saatatte huomata...

Nevellä oli onnellista

Ja jos mitenkään voi, aina on loikattava vähän Riniä korkeammalle

Kuten huomaatte ;)

Tytöt asettuivat poseeraamaan ilman erillistä käskyä tehdä niin, joten kuvahan siitä oli napattava. Neve näyttää karvattomana kyllä ihan 1,5-vuotiaalta jotakuinkin edelleen karvassa olevan Rinin rinnalla.

Neven pään sivuprofiili

Lenkeillä mun näkymä on pääasiassa tämä. Jestas, että tää kaksikko jaksaakin riekkua ja juosta paikasta toiseen ja edestakaisin satanen lasissa. Siinä sivussa pidetään sellaista meteliä, että koko lähitienoo tietää, missä me ollaan menossa ;)

Tytöt käyttävät toisiaan aika ajoin agilityesteinä. Onneksi ensi viikolla agilitytreenit alkavat pitkän tauon jälkeen, joten tytöt pääsevät välillä treenaamaan ihan oikeilla esteillä toistensa sijaan!

Nevestä on tullut ihan kamala metelöitsijä! Mua huvittaa ajatella, ettei se meille tullessaan suostunut suustaan päästämään pihaustakaan, mutta nyt sen pitää kommentoida jotakuinkin ihan kaikkea. Huvittavin Neven päästämä ääni on mörinä, joka kuulostaa ihan kuin se sanoisi "BAWABAWA!" Tämän luontoäänen kuulemme yleensä Neven riekkuessa Rinin niskassa...

Mulla tuli joku erityinen tunneside tähän kuvaan. Rini näyttää niin kauniilta!

"Katso sä eteenpäin, niin mä pidän huolen tästä sivusta"

Elli muutti jokunen viikko sitten vähän kauemmas tästä meidän kaveruskommuunista, mutta koiria on riekutettu ja treenattu yhdessä aika tiheästi kuitenkin. Ellillä onkin luksusoltavat, kun omakotitalon takapihalla on iso treenikenttä, jonka joku oli käynyt ystävällisesti auraamassa. Koiriahan sinne piti mennä myös kuluneella viikolla kuvaamaan:

Juna

Mulle tulee tästä kuvasta mieleen viereinen hymiö!

Katla on menestyksekkäästi kehitellyt itselleen aussienväistökaatumisia

Huti män!

"Ollaan kavereita!"

"No ei kyllä tasan olla!"

Somassa rivissä voidaan kuitenkin kivasti poseerata. Meidän tytöt näyttää ihan piskuisilta Ellin muhkearintaisten (ja parempikarvaisten) karjisten rinnalla xD

Gubbe (Mio) ja Katla

Likkaset

Saatiin me tytöille uusi koirakaverikin! Törmäsimme pari viikkoa sitten ihan sattumalta toiseen aussieen Haukanniemessä lenkillä ollessamme, ja kun koirat aloittivat leikin samointein toistensa nähtyään, arveltiin, että voitaisiin tavata toistekin. Olemme käyneet muutamalla kimppalenkillä parin viikon aikana, edellisellä oli jo kamerakin matkassa, kun ehdittiin liikenteeseen valoisan aikaan. Kuvissa on siis tyttöjen lisäksi Cairo, Forest Star's Favorite Fancy.

Mikähän siinä on, että jos Rini pysähtyy hetkeksikin, leikki tyssää samalla? ;)

Cairo tuntuu kovasti tykästyneen samanrotuisten leikkiseuraan

Tässä kuvassa oli niin paljon riemua, ettei se mahtunut kokonaan kuvaankaan!

Kuvien perusteella voisi kuvitella, ettei me olla kuin lenkkeilty. Ulkoilua ollaan toki harrastettu ahkerasti, mutta myös tokoa on treenattu ainakin pari kertaa viikossa. Olen ottanut työn alle seuraamisen ja eteen istumisen preppaamisen molempien kanssa, ja molemmat ovat edistyneet mukavasti. Yritän tässä ottaa tuon tokon edistysseurannan taas käyttöön, niin pystyy siihen listaamaan, millä mallilla mikäkin liike on.

Josko tässä meidän kuulumuksista taas tällä erää. Yritän vähän tiivistää tätä blogikirjoittelua, niin ei tulisi enää ihan näin pitkiä taukoja ;)