Viikonlopun jälkeen voi jo huokaista, että onneksi on maanantai, niin pääsee huilimaan ;) Tällä kertaa mulla siis todellakin on myös vapaapäivä, joten sitä voi kutsua jo huilaamiseksi sen oikeassa merkityksessä. Kyllä tuntui luksukselta saada nukkua siihen saakka, kun unta riitti, vaikka eihän sitä koskaan riitä kovin pitkälle silloin, kun oikeasti saisi nukkua.

Olimme tälle päivälle sopineet treffit Terhin ja Rubyn (Peak River Black Ruby) kanssa. Aussietuttuja ei ole koskaan liikaa ja aina on kiva saada lenkkiseuraa! Menimme kävelemään tuohon jäälle ja poikkesimme myös Haukkiksessa, sää oli mitä mainioin ja kamerakin oli mukana. Tässä muutama otos, nappasin taas suoraan päivitetystä galleriasta, kun laiskotti:

Ruby poseerasi meille lenkin aluksi

Iloa ylimmillään ;)

Rinillä oli taas aika ajoin oma painava sanansa sanottavana...

Likat kilpajuoksussa

Ruby meni satanen lasissa lenkin alusta loppuun ;)

"Hei tytöt, minne te ootte menossa?"

Lenkillä oli tietysti niin hauskaa, että sovittiin, ettei jää viimeiseksi kerraksi ;) Jatkoa siis odotellessa!

Kun Rini sai viikonloppuna niin paljon laatuaikaa mamman kanssa, oli vain oikeus ja kohtuus, että Nessu saisi osansa myös. Kun kaikki treenit Jat-tilassa oli taas pakkasen takia peruttu ja Aino kyseli treenaamaan tokoa, lähdin mukaan vain Neven kanssa (vaikka myönnän, että teki taas tiukkaa jättää Rini kotiin). Menimme treenailemaan halliolosuhteisiin, kun uusi Jat-tila on tuossa niin lähellä. Olimme varautuneet, että kun pakkasta ei kuitenkaan kovin paljoa yli pakkasrajan ollut, paikalla saattaisi olla muitakin. Halli kuitenkin ammotti tyhjyyttään, joten saimme treenailla ihan rauhassa.

Neven kanssa tehtiin kaikki alokasluokan liikkeet luoksepäästävyyttä lukuun ottamatta alkaen paikkamakuusta. Tuli havaittua, että pitkän tauon jälkeen meidän paikkamakuu taitaa tarvita aika paljonkin treenaamista! En ole tiennyt, että Neve osaa ryömiä... Noh, tässä pätee vanha virsi: toistoa ja toistoa, vahvistamista ja vahvistamista. Pääsin Rinin kanssa paikkamakuun suhteen niin helpolla, että lienee syytä jo vähän joutuakin tekemään liikkeen eteen oikeasti töitä.

Neve teki aika mukavaa seuraamista uudella opetusmetodilla, kun käytin lelun sijasta namipalkkaa. Kokeilin ensin ilman namia, ja seuraaminen oli hyvää käännökseen saakka - siinä Neve herkästi ensin väljentää ja sitten tulee poikittamaan eteen. Jos nyt saisi aikaiseksi eikä olisi kamalia pakkasia, me ehdittäisiin tehdä seuraamiselle vielä vaikka mitä ennen kisoja.

Liikkeestä maahanmeno oli Nevellä hyvässä muistissa, tehtiin ihan kylmiltään liike kokonaisena ja hyvin meni.

Luoksetulossa paikalleen jäänti oli Nevelle hivenen vaikea, se jokusen kerran lähti mun mukaan. Aino teki Seelan kanssa koko ajan vieressä jotain, joten häiriötäkin oli - etenkin noutokapulan lento samaan aikaan tuntui vähän hankalalta. Kun Neve sitten lopulta pysyi paikallaan, kävin palkkaamassa sen siitä erikseen ja otettiin luoksetulo vasta sen jälkeen. Luoksetulot muuten hyviä, mutta sivulletulo voisi olla vähän napakampi.

Liikkeestä seisomista tehtiin takapalkalla, testattiin Nevelle tuliaisina Tuusniemeltä tuomaani vinkutennispalloa. Seisominen on oikeastaan ollut hypyn kanssa ainoa epävarma liike, mutta ainakin takapalkalla se toimi tosi hyvin!

Lopuksi otin vielä hypyn ihan kunnon hyppyesteellä. Ensimmäisellä kerralla Neve hyppäsi vaan sivulla pystysuunnassa käskyn kuultuaan ;) Toisella kerralla se sitten oivalsi jo, että sen edessä on myös hyppyeste. Ensimmäisellä kerralla meni istumaan käskyn kuultuaan, kutsuin takaisin ja otettiin uudestaan. Toisella yrityksellä jäi seisomaan, palkkasin suoraan. Toistolla jäi taas seisomaan, kävelin viereen ja palkkasin siitä. Toisella toistolla jäi seisomaan, kävelin vähän matkaa ja palkkasin taas.

Nessu on pätevä pieni tokokoira, mutta kyllä se vaan jaksaa touhottaa ;)

Päivittelin kuvia myös viikonlopun näyttelypostaukseen näin jälkikäteen, jos ketä kiinnostaa käydä vilkaisemassa ;)