Jippii, lomaviikko! Viime viikko oli kaikessa uuvuttavuudessaan uuvuttava, mutta kyllä oli voittajafiilis perjantaina, kun sai kirmata koulusta ulos. Tää viikko ollaankin lomailtu ja otettu ihan rennosti tekemättä mitään järkevää (vaikka hankeprojektin raportti odottelee onnellisena tekijäänsä). Koirien kanssa olemme nauttineet pitkistä lenkeistä talvisensyksyisessä Laajavuoressa. Perjantaina eksyimme Laajavuoren maastokilparadalle, ja kyllä huusi ennestään jo jumissa olevat pohkeet hoosiannaa, kun tarvoimme ylä- ja alamäkiä muutaman sentin lumikerroksen keskellä.

Viikonloppuna meillä oli pikkuinen Sheila (Seela) hoidossa. Sheila piti huolen, ettei missään vaiheessa ollut ainakaan liian hiljaista, lisäksi se otti vastuulliseksi tehtäväkseen herättää mut joka aamu varpaita näykkimällä - olivat ne sitten peiton alla tai eivät. Lauantaina käytiin koirien kanssa kiertämässä Haukkis, jossa Seela juoksenteli Neven kanssa ja riekkui Rinin kanssa todettuaan, että Rini tarvitsee vain vähän rajumpia leikkiinhakuja innostuakseen.

Eilen käytiin Muuramessa treenailemassa vähän agilityä. Koska harjoitusta ei ehditty suunnitella etukäteen, tehtiin ihan helppo harjoitus, jota tietysti pystyi hankaloittamaan erinäisin keinoin.

1287552930_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Neven kanssa tein aluksi hyppy-mutkaputki-hyppy -sarjaa, keppejä erikseen, samoin keinua. Hyppy-putki-hyppy -systeemi meni kivasti, Neve osasi edetä ihan hyvin ja katsoa eteensä. Sumiaisilla ollessamme tehtiin agilityä kans, kun edellisellä asukkaalla oli siellä itse tehdyt esteet, mutta siellähän Neve ei osannut katsoa eteensä laisinkaan, mikä johti siihen, että se törmäsi yhteen hypyn siivekkeeseen ja repäisi samalla silmäkulmansa auki. Keppejä pitäisi muistutella mieleen, puolikas meni ihan hyvin koko ajan avustaen, mutta pitemmällä Neve yritti hieman oikoa.

Keinua teimme ensimmäisen kerran ilman hihnaa, Aino varmisti keinun toisessa päässä, ettei se pääse rämähtämään. Nevelle sai antaa jo yhtä painokkaan käskyn odottamiseen kuin Rinille - se olisi muuten vetänyt sujuvat lentokeinut. Kun lähdimme yhtä aikaa ja palkkasin aina keinun alastulolle, Neve teki monta hyvää keinua.

Rinin kanssa teimme koko radan ensin ohjaten helpommalta puolelta ja sitten vaikeammalta. Kepit Rini teki törkeän hyvin helpolta puolelta, se haki itse oikean pujotteluvälin ja pujotteli itsenäisesti aika pitkän matkaa mun edellä. Vaikeammalta puolelta homma ei sitten mennytkään ihan niin hyvin, ihan piti ihmetellä, että mikä niissä kepeissä yhtäkkiä oli, kun eivät toimineet millään. Kun sitten saatiin monen yrityksen jälkeen viimeinen onnistunut suoritus, vein Rinin hengähdystauolle vähän sulattelemaan oppimaansa (onnistunut suoritus saatiin, kun annoin sille vain käskyn "kepit", jonka jälkeen se sai pujotella ihan itse ilman, että annoin erillisiin pujotteluihin käskytystä - neiti joutui itse miettimään, mitä tässä tehdään). Huomasin sitten koiran siinä vetäessä vähän henkeä, että sillä oli anturassa haava. Ehkäpä tuo nyt ei sitten ollut ihme, että siitä pujottelusta tulikin yhtäkkiä vaikeaa... =_= Ihan uskomatonta tuuria, kun nyt ollaan kaksi kertaa käyty Muuramessa omalla porukalla treenaamassa, ja aina on jollakin koiralla joko kynsi halki tai haava käpälässä. Toisaalta olen miettinyt aiemminkin, ettei se pohja ole kyllä paras mahdollinen agilityn tekemiseen...

Nyt tässä pakkaillaan kovaa tahtia, edessä olisi lähtö Joensuuhun. Ensi viikolla mulla alkaa harjoittelu, joten loppuvuosi sitten vietetäänkin aika tiiviisti Itä-Suomen suunnalla muutamaa Jyväskylän reissua lukuun ottamatta.