Eilen, elämää suuremmasta väsymyksestä huolimatta, lähdimme mukavalla porukalla Muurameen agiliitelemään "junioreiden" kanssa. Matkassa oli Aino kera Mallan (joka tosin on jo pro-tasolla) ja Seelan, Tarja Luuran, Anna Oonan ja minä Neven kanssa. En nyt muista, oliko harjoitus Ainon vai Tarjan tekemä, mutta mutta harjoitus kuin harjoitus.

Numeroilla kirjatut esteet olivat rata 1, punaisilla kirjaimilla kirjatut esteet rata 2.

En voi tässä blogikirjoituksessa oikeastaan kuin hämmästellä ja kuuluttaa Neven ilmiömäisyyttä. Miten voi olla mahdollista, että koira, joka ei ole agilityn alkeiskurssin jälkeen tehnyt agia kuin kerran alkeis-jatkokurssilla, pikaisesti Vaalan aussieleirillä ja vähän Hazelmoor-viikonlopussa, tehdä agia nyt kuin se ei olisi ollut tauolla lajista koko kesää? Mä en käsitä!

Noh, eihän me mitään kovin hankalia juttuja sinänsä tehty, sillä nuokin radat tehtiin muutaman esteen pätkissä. Toki sitten, kun oltiin jokunen toisto saatu alle, tehtiin parhaimmillaan viittä estettä putkeen. Tauko, niin pitkä kuin se on ollutkin, on kuitenkin ilmeisesti tehnyt Nevelle tosi hyvää, sillä näyttäisi, että herneet on kypsyneet kesän aikana pikkuisen päässä. Nevehän ei meidän jäädessä tauolle osannut suorittaa kahta estettä ilman, että se hakeutui mun sivulle tai mun käteen. Eilen etenemisessä ei ollut mitään ongelmaa - ei, vaikka mulla oli nami kädessä. Olin niin ylpeä mun pienestä tähtisilmästä!

Teimme ensin numeroilla kirjatun radan. Ensin tehtiin ihan hyppy-putki -suoraa niin, että ensin olin hypyn ja putken välissä, seuraavalla toistolla siirryin putken viereen, sitten putken puoliväliin, sitten putken loppupuolelle jne. Vienti seuraavalle hypylle sujui ihan hyvin, kun vaan muistin käskyttää tässä-käskyn sijasta hyppy-käskyllä. On se hyvä, että jo tässä vaiheessa menen sekaisin siinä, kumman koiran kanssa oon radalla ;)

Jouduin vähän harjoittelemaan valssia hyppyjen väliin. Jotenkin mun päähän ei mahtunut ajatus, että Neve osaa, joten yritin hidastelemalla helpottaa, mutta päädyinkin sitten olemaan joko tiellä tai sitten pilasin koko harjoituksen. Kun tein ripeästi, ehdin hyvin tehdä valssin, eikä Neve siitä häkeltynyt. Vienti seuraavalle hypylle sujui mukavasti.

Putkea otimme ensin ihan erikseen, sillä mutkaputki oli vähän hankala, osittain siksi, ettei mun oma liikerata tukenut putkeen irtoamista. Menin varmaan taas vähän sekaisin, kun Rini irtoaa putkeen suhteellisen hyvin, mutta Neve tarvitsee selkeästi mun liikkeen vielä tueksi. Kun vaihdoin ohjauspuolta, pystyin pyörähtämään putkella koiran liikkeen suuntaisesti ja ohjaamaan loppuun. Aino oli palkkaamassa lelulla hyppyjen jälkeen. Yhden palkkauskerran jälkeen koira ohitti hypyt tyystin, sitten Tarja huomautti, että mun pitää koiran tullessa putkesta ottaa koiraan katsekontakti ja näyttää selkeästi, kummalla kädellä sitä ohjaan. Sen jälkeen sain hyvin ohjattua Neven hypyille ja Neve sai palkan.

Sitten siirryttiin rataan 2. Keppejä teimme ihan yksittäisenä esteenä, mutta suhteellisen hyvin nekin olivat Nevellä muistissa. Keppien suorittaminen vaatii meillä vielä rutiinia. Seuraava hyppykuvio tuntui ensin haastavalta, mutta ei se sitten oikeastaan ollutkaan. Tarja kehotti tekemään valssin c-hypyn jälkeen (vedän palkkakädellä koiran oikeaan menosuuntaan). Harjoittelimme ensin pelkästään b- ja c-hyppyjä ja niistä palkkaamista. Seuraavaksi Tarja kehotti ajattelemaan, että kun lähden viemään koiraa eteenpäin c-hypyltä, ikään kuin tyrkkään sen vain d-hypyn yli. Ei siihen oikeastaan muuta tarvittukaan! Vienti d-hypylle ei ollut ihan niin jyrkkä kuin tuossa mun ratapiirroksessa.

Putkelta sain hyvin ohjattua koiran suorittamaan vielä kaksi muuta hyppyä. Viimeisen hypyn koira hyppäsi oikeastaan palkan perässä. Neve oli todella pätevä, kyllä siitä hieno agikoira tulee, se vaan saattais tietty edellyttää, että sen kanssa treenais vähän useammin!

Neve hyppi eilen esteitä vielä 35-senttisillä rimoilla. Turha siltä on pitkän kesätauon jälkeen vaatia korkeita maksihyppyjä, joita se ei vissiin ole tähän mennessä hyppinyt muutenkaan. Toisaalta hyvä ensin harjoitella hyppytekniikkaa rauhassa ja turvallisesti ja vasta sitten tekniikan ollessa hallussa nostaa vasta rimat oikeille korkeuksille. Neve on jo tässä vaiheessa aikamoinen sähikäinen, mutta pysyn sen perässä kuitenkin sen varjolla, ettei se osaa hakeutua esteille vielä kovin hyvin. Treeneissä jatkossa pitää muistaa palkata koiraa siihen suuntaan, mihin rata jatkuu, ja mielellään lelupalkalla minusta poispäin, että koira saadaan vähitellen irtoamaan :)