Olipahan reissu. Rinin kanssa matkasimme tänään Mikkeliin agiliitokisoihin - vailla odotuksia, kun ei tuo treenimääräkään mikään kovin huikaiseva ole ollut. Aamun ensimmäinen rata olikin jotain aivan kamalaa sähellystä, kun koira ja ohjaaja olivat eri planeetoilla, tuloksena odotettu hyl. Toisella radalla olimme molemmat enemmän kartalla, mutta vedätin koiraa ratkaisevassa paikassa vähän liikaa (myöhemmin se kyllä myös karkasi putken väärään päähän, joten tulos olisi ollut sama joka tapauksessa), joten tulos edelleen hyl. Jos jotain hyvää haluaa molemmista radoista etsimällä etsiä, niin kontaktivirheitä ei tullut yhtään. Sen sijaan niitä rimoja paukkui niidenkin edestä...

Mutta sitten se hyppäri! Olin jo suurin piirtein heittänyt kirveen kankkulan kaivoon ja vannonut, että meidän agilityt on liidelty. Sitten me tehtiin meidän elämämme ensimmäinen puhdas rata!!! :D

1286118531_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kirjurillakin näytti olleen hauskaa ;)

Videokamerallakin saatiin ikuistettua meidän kauhein rata ikinä, mutta myös se paras (sekä se välimaastoon jäänyt) :)


A-rata (ohjaajan saa ampua)


B-rata (valoa tunnelin päässä - vai onko se lähestyvän junan etuvalo?)


C-rata (kun tie tähtiin on avoinna)


Miten mulla voikin olla näin ihana koira, joka aina yllättää, kun epätoivo yrittää iskeä! En taida harkita pilvistä laskeutumista vähään aikaan :3a040.gif