Viime viikon treenit ovat jääneet päivittämättä, mutta josko tästä lähtisi settiä purkamaan. Kun alkuviikko hurahti kouluhommissa, niin loppuviikosta piti sitten korvata koirille alkuviikon laiskuutta. Torstaina käytiin ajamassa jälkeä ja tottistelemassa. Tallasimme ensin jäljet Ellin kanssa Könkkämäkeen, ja jälkien vanhetessa käytiin ottamassa tottista Killerillä.

Tällä kertaa aloitin Rinin kanssa. Rinin kanssa aloiteltiin settiä seuraamisella, joka olikin oikein mukavavireistä, muutama lähtöääni, joista kylläkin annoin palautetta. Seuraaminen oli tiivistä ja innokasta, ei pahemmin kontaktikaan laskenut. Palkkailin välissä ja lopuksi oikein kunnon palkka ja kehu.


Sitten tehtiin liikkeestä seisomista käsiavun kanssa. Annoin ensin ihan kunnon käsiavun (kosketus nenänpäähän), mutta toisella kerralla enää vain lähinnä kädenheilautus, molemmilla kerroilla jäi seisomaan. Sujuuhan se yksinään, mutta kunhan sotketaan sekaan maahanmeno ja istuminen, niin sit saa nähdä, miten käy.


Luoksetulossa oli tänään mukavasti vauhtia. Juoksin ensimmäisellä kerralla karkuun, josta Rini oli aivan innoissaan. Toisella kerralla seisoin paikallani, mutta vauhti oli silti Rinin mittapuulla suorastaan huikaiseva. Palkkasin heittämällä lelun taakse, oikein hyvä oli.


Sitten harjoiteltiin noutoa kilon kapulalla. Ei tuo sen ihmeellisempi juttu Rinille ollut, laukalla palautti kapulan. Toistolla etsittiin oikeaa luovutusasentoa (vino) sekä perusasentoa (sekin vino), mutta pitää vaan saada toistoja ja ottaa takapakkia.


Hyppynouto meni erinomaisesti: Rini ei kolauttanut kumpaankaan suuntaan ja teki muutenkin tyylipuhtaat hypyt. Olinpa iloinen! Nappasin koiralta vaan kapulan suusta ja palkkasin suoraan, oli niin hyvät hypyt tänään.


A-esteellä meni myös hyvin, siinä kapulan luovutus tuli vinoon, mistä annoin palautetta. Toisella kerralla asento oli suorempi.


Viimeisenä tehtiin eteenlähetystä. Olimme treenin alussa vieneet yhdessä ruutumerkkitötterön kentän toiseen päähän ja sen taakse lihapullan. Muistutin Rinille eteenlähetystä sanomalla "edessä", mutta Rini ei katsonut oikeaan suuntaan. Vaihdoin lähetyspaikkaa hieman, sitten sain Rinin katsomaan oikeaan suuntaan. Seuraamisessa ei nykinyt, ja eteenpäin lähti kuin tykinsuusta. Palkka löytyi, heitin wubban vielä lisäksi. Otin uuden toiston ilman, että tötteröllä oli palkkaa. Rini irtosi tötterölle saakka, maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä. Jatkossa en treenaa ilman palkkaa, kun tarkoitus on kasvattaa motivaatiota lähteä eteenpäin.

Neven kanssa pelleiltiin seuraamisen, luoksetulon ja perusasentojen kanssa. Jos sen vire olisi hitusenkin matalampi treeneissä, sen kanssa ei ehkä tarvitsisi vääntää. Seuraamispaikka ei nyt vaan ole sille vielä selvä, joten ei auta kuin ottaa takapakkia ja miettiä, miten seuraamista nyt lähtisi työstämään. Palkan siirtäminen treeniliivin takataskuun ei auttanut edistämisongelmaan yhtään. En pysty kävellessä yhtään kääntämään kroppaani katsoakseni, poikittaako koira vai ei, koska se ajaa Neveä vielä enemmän mun eteen. Ei varmaan auta kuin niellä omat mutinat ja palata takaisin hihnaseuraamiseen. Eihän se toimi vapaana, jos ei se toimi hihnassakaan. Luoksetulo meni ihan ok, mutta eteen istumisesta ei ollut tietoakaan. Lopuksi otin paikkamakuuta häiriön alla. Paikallaolossa ollaan menty näköjään paljon taaksepäin: Neve on hyvin levoton ja huomioi kaiken. Lyhennetään matkaa ja aikaa, häiriöön voisi ryhtyä totuttamaan kuitenkin.


Neve pääsi ensin ajamaan jälkensä. Ensin jana, joka oli hieman vajaa 10 m, Neve etsi jäljen hyvin, mutta nyki takajäljelle. Annoin hyvin neutraalin palautteen, jonka jälkeen Neve vaihtoi suunnan oikeaksi. Maasto oli ryteikköistä ja paikoitellen tosi hankalakulkuista, mutta Neve jäljesti hyvin, eikä kysellyt multa neuvoja. Kuudesta kepistä viisi nousi, välikeppi jäi todennäköisesti sinne pahimman ryteikön keskelle.


Rinin jana oli varmaan aika lähelle 30 metriä, Rini teki tosi hyvän janan. Se meni arviolta 15-20 m luotisuoraan eteen, minkä jälkeen se lähti kaartamaan vasemmalle. Kun liina ei antanut periksi, se tuli takaisin ja jatkoi luotisuoraa linjaa siihen saakka, kunnes jälki löytyi. Ei haikaillutkaan takajäljelle, vaan lähti hyvin ajamaan jälkeä. Rinikin nosti kuudesta kepistä viisi, se pitkään pyöri yhdessä kohdassa ja katsoin itsekin, että siinä jossain on varmaan keppi, mutta kun keppiä ei löytynyt, niin jatkettiin matkaa. Jäljellä oli juuri ollut polunylitys, luulen, että keppi jäi vähän sen varjolla. Eipähän tuota osannut jäädä harmittelemaan, kun muuten meni niin hienosti.

Perjantaina oli ensin tarkoitus tehdä uudestaan jälkeä, sitten esineruutua ja vähän tottistakin, mutta sää oli kolean viileä, sateinen ja tuulinen. Unohdettiin sitten jälki ja tottis ja vaihdettiin lajiksi viesti. Ajattelin ensin ottaa viestiä Rinilläkin, mutta sitten asiaa enemmän mielessä pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että se todennäköisesti vain sekoittaisi hakujuttuja. Vaihdoin sitten viestin Rinille haun kiintorullailmaisutreeniin.

Treenit tehtiin kahdessa sessiossa syystä, jonka kerron tuossa kohta. Kun mulla oli kaksi koiraa ja Ellilla matkassa vain Katla, toisen mun koirista piti aloittaa. Otin vaihtelun vuoksi jälleen Neven. Kävelimme tuossa Laajavuoressa Killerin lähellä, siinä oli vähän aukeampaa metsää, johon päästiin viestiä tekemään. Elli meni Neven nähden n. 40 m päähän lähetyspaikasta, ja Neve huusi kuin vietävä. Pikkasen taisi nostaa kierroksia, en sitten tiedä, johtuiko itse toiminnasta vai taustalla huutavista Rinistä ja Katlasta. Neve jopa haukkui mulle, kun pidin sitä pannasta kiinni; heti kun irrotin otteen, se vaikeni. Tää on vissiin joku Neven oma omituinen juttu, jota en vielä ymmärrä ;)

Neve juoksi Ellille suoraan ja leikki hyvin metsässä. Mullepäin juoksemisessa ei ollut ongelmia, eikä niitä kyllä odotettukaan. Elli meni Neven huomaamatta alueella vähän kauemmas, arviolta ehkä 60:een metriin, ja oli vähän piilossa pusikoiden takana. Lähetin Neven uudestaan, se ei ymmärtänyt, mitä tarkoitin sanalla "vie", mutta kun kysyin, missä Elli on, niin Neve lähti tohkeissaan etsimään ;) Käskysanaksi vaihtui siis "missä", kun ei ollut metsässä minkäänlaista muistikuvaa, minkä käskysanan olin alun perin valinnut. Se kuitenkin toimii, joten sitä käytetään.

Rinille sitten otettiin niitä kiintorullatreenejä. Kokeilussa oli ensimmäistä kertaa I-rulla. Elli oli ihan kunnolla metsän ryteiköissä piilossa, ja Rinillä oli kierrokset korkealla. Nyt ei tullut aiemmin vaivannutta ensimmäistä tyhjää pistoa, Rini löysi Ellin ensimmäisellä yrityksellä. Siinä sitten sählättiin vähän, kun lähetin koiran näytölle ja kävelin itse rauhallisesti perässä - Rini nimittäin tuli kohta takaisin näyttöliinan kanssa ja rulla suussa. Koiralla oli naamallaan ilme, että nyt tässä jokin on kummallista, ja mustakin toi oli outo, ei yhtään rinimäinen juttu. Metsästä kajahti huuto "mun moka!" mutta enhän minä tiennyt, mikä juttu tää oli. Otin Riniltä rullan pois suusta ja sanoin näytä, mutta se nappasi rullan uudestaan suuhunsa ja toi sitä mulle. Otin uudestaan pois ja kielsin, kun Rini yritti ottaa rullaa uudestaan, sitten annoin vähän painokkaammin näytä-käskyn. Siitä päästiin taas näytölle. Maalimiehellä oli unohtunut näyttö välistä ;)

Toinen etsintä meni vähän mallikkaammin ainakin maalimiehen osalta. Rini teki pitkän ensimmäisen piston, en nähnyt yhtään, mitä se puuhasteli, mutta ihmettelin, kun koiraa ei pitkään aikaan näkynyt. Lopulta se tuli ilman rullaa, joten vaihdoin vähän lähetyspaikkaa ja lähetin uudestaan. Tällä kertaa tuli rulla suussa, siitä lähdettiin näytölle ja homma toimi niin kuin piti. Rini oli ekalla pistolla käynyt taiteilemassa korkealla kallioilla, huh! Maalimies palkkasi namilla ja wubbaleikillä, mutta treeneihin tuli pieni tauko, kun Rini oli wubbasta innostuneena napannut vähän Ellin sormeakin. Pikaisen ensiavun jälkeen totesimme, että Elli jää henkiin, mutta kun treenit olivat joka tapauksessa jo keskeytyneet, niin ei jatkettu sillä erää enempää.

Kävelimme jonkin matkaa Laajavuoren metsissä, ja kun takaisintulomatkalla löydettiin toinen hyvännäköinen paikka metsästä, otettiin siinä vielä uudet sessiot kaikille. Ensin hommiin pääsi Neve. Nevelle sopi tosi hyvin treeni, jota seurasi pieni tauko lenkin muodossa ja sen jälkeen uusi toisto. Se lähti hyvin Ellille, leikki metsässä hienosti ja rauhoittui mukavasti. Elliltä se juoksi mulle niinikään hyvin. Elli meni taemmas piiloon Neven huomaamatta, tällä kertaa Neve tajusi suoraan lähteä etsimään Elliä, ja pian sieltä oikea osoite löytyikin :) Neven kanssa on kyllä mukava puuhata maastoja, kun se on niistä niin tohkeissaan!

Rinin kanssa otettiin kaksi uutta rullailmaisua. Ensimmäinen ukko löytyi ensimmäisellä pistolla, näytössä ei moitittavaa. Ensimmäisen session pistoilla Rini oli tarvinnut hieman apua rullan suuhun ottamisessa, mutta tällä kertaa se oli ottanut omatoimisesti rullan suuhunsa.

Toista ukkoa etsittiin jonkin aikaa. Rini teki kaksi lupaavaa pistoa, joista molemmilla se lähti hyvin töihin, mutta jäi ilmeisesti vaan sitten hajua vaille. Kolmannella lähetyksellä (joka kyllä oli ohjaajankin osalta onneton) Rini ei irronnut enää kovin kauas, joten kutsuin sen takaisin, siirryin alueella eteenpäin ja lähetin uudestaan. Tällä pistolla sitten löytyi jo ukkokin ja päästiin palkkaamaan. Rini ei ollut saanut rullaa ensiyrittämällä suuhunsa, joten se oli kovasti yrittänyt tarjota maasta keppiä ja yrittänyt vaikka mitä temppuja. Elli oli sitten vähän hivuttanut kättä alaspäin koiran etujalkojen väliin, siitä Rini oli sitten saanut rullan otettua. Näytössä ei ollut mitään moitittavaa.

Viikonloppu oli ja meni. Lauantaina meillä oli Mio päivähoidossa, kun Elli oli Katlan kanssa Tampereen ryhmiksessä. Hienoja tuloksia Tampereella oli saatukin: Katla oli VSP kera viimeisen sertinsä ja pikku-Seela PN2 kera varasertin :) Rinin ja Neven Naomi-sisko oli ollut aussiekehissä ROP ja sai niinikään viimeisen sertinsä. Hienoja tuloksia ;) Muiden ollessa kehissä me käytiin kolmen koiran kanssa Laajavuoressa 2,5 tunnin lenkillä...

Sunnuntaina oli sitten jännitysmomentin paikka, kun edessä oli Naomin ja Taavin luonnetestit Tervon Talluskylässä. Olin taustapiruna häärimässä jo tapauksen suunnittelussa, joten oli varmasti ihan kohtuullista, että lähdin paikan päälle testejä myös katsomaan ja videokuvaamaan. Naomin testi jouduttiin harmillisesti keskeyttämään, mutta Taavi piti sisarusten kunniaa yllä saamalla +155 pistettä ja olemalla laukausvarma :)

Täällä meillä tyttöjen juoksut alkavat pikkuhiljaa kallistua voiton puolelle. Rini ei oikeastaan juuri enää tiputa, Neve tiputtaa vielä jonkin verran, mutta se tosin onkin juoksuissaan sen viikon Riniä jäljessä. Yllättävän siististi juoksut ovat menneet, kun tytöt ovat siivonneet sotkunsa ihan oma-aloitteisesti. Kärhämiäkään ei ole ollut (koputetaan silti vielä puuta) ja tytöt ovat hyvin viihtyneet toistensa seurassa. Eilen käytiin aamusta Haukkiksessa Ainon, Mallan ja Seelan kanssa. Neve nautti juoksemisen ilosta täysin rinnoin, ja Rinikin unohti välillä olevansa juoksussa, kun Seela houkutteli kovasti leikkiin.