Mikähän siinä on, että nykyään viitsii päivittää blogiaan vaan viikonloppuisin? Noh, oli syy mikä hyvänsä, niin yritän taas olla aktiivinen. Oikeastaan tiedän kyllä yhden aika isonkin syyn, miksei aina huvita - ja se johtuu kuvien puutteesta!

Mutta palataan nyt ensin ajassa taaksepäin torstaihin. Olen nähnyt parempiakin päiviä. Olin aamun hankeprojektia toteuttamassa Vaajakoskella, ja kotiin palattuani iski armoton väsymys. Olin kuitenkin jo ehtinyt sopia treenit Ellin kanssa, joten lähdimme siitä huolimatta. Menimme Könkkämäen taakse, tehtiin siellä joskus viime syksynä hakua. Maasto oli ihan kiva jälkeä ja esineruutua varten.

Elli tallasi Rinille sellaisen arviolta 600-700-metrisen jäljen, Neven jälki oli ehkä 400m. Molemmilla jäljillä oli kuusi keppiä, Rinin jäljestä merkattu vain alku ja loppu, Neven jäljellä myös kepit oli merkattuna ensimmäistä lukuun ottamatta. Tallattuani jäljen Katlalle ryhdyin tallaamaan esineruutua, jonne heittelin viisi esinettä.

Ruutu oli varmaan ihan hyvin tallattu - ottaen huomioon, että tallaajia oli vain yksi. Harmi vaan, kun se ei aina riitä. Tein Rinillä esineruutua, ja se risteili ihan selvästi hajujanoja myöten ympäriinsä. Löysi se kaksi esinettä, jotka palautuivat mulle hyvin, eikä motivaatiossa ollut mitään moittimista. Menin sen kanssa kuitenkin alueelle vielä kaveriksi kävelemään, jotta se irtoaisi ihan alueen perälle. Alueella yhdessä kävellessämme Rini nosti vielä kaksi esinettä lisää. Viimeinen esine, kissojen laserlelu, jäi metsään...

Sitten jäljenajoon. Aloitin Nevellä. Mä en käsitä, miten tuo koira voi tehdä janankin Riniä paremmin, vaikka se on tehnyt janaa ehkä kolme kertaa elämässään. Kerran se poikkesi n. 20-metrisellä janalla vasempaan, sen jälkeen siirtyi takaisin suoralle ja eteni kuin luoti. Jälki nousi erinomaisesti. Vauhtia oli jäljellä vaan ehkä hieman liikaa, mutta se onneksi korjaantui sitten myöhemmin. Ensimmäinen keppi jäi kuitenkin metsään, mentiinkö sitten vauhdin hurmoksessa yli siitä, en tiedä. Loput kepit Neve merkkasi ja nappasi suoraan suuhun, luovutuksessa ehkä olisi vielä vähän petrattavaa, mutta pääasia, että merkkaa kepit. Neve on kyllä mahtava jäljellä; kun joku vaan kävisi sille BH:n hakemassa ja opettaisi vähän tottista ja esineruutua, sen kanssa ei olisi kuin mennä kisoihin ja kisata kisaamisen riemusta...

Rinin jäljellä emme sitten päässeet janaa pitemmälle. Olin tosi väsynyt, ja mun ei koskaan pitäisi lähteä silloin treenaamaan - tai jos lähden, niin sit ei saisi odottaa liikoja. Jana meni niin persiilleen kuin voi jana mennä, me ei edetty suoraan yhtään ja sekin sivuteille poukkoileminen oli sellaista kaahottamista, että muutapa siinä ei oikeastaan tarvittu. Mua alkoi jurppia niin paljon, että vein koiran pois metsästä takaisin autoon, koska tiesin, että siinä mielentilassa tehdään enemmän pahaa kuin hyvää, jos oltaisiin jatkettu. Koska en kuitenkaan halunnut jättää keppejä ja merkkejä metsään, laitoin Nevelle uudestaan jälkivermeet päälle ja lähdin ajamaan jälkeä ottamatta janaa ollenkaan. Kuinka ironista: Neve nosti jokaisen kepin ja teki töitä tosi hyvin. Kerran eksyttiin (mentiin varmaan kulmasta yli), mutta kun palattiin pari askelta takaisin, Neve nosti jäljen uudestaan ja loppu meni erinomaisesti.

Kotona tietysti harmitti, etten helpottanut hommaa Rinille, mutta joskopa se ensi kerralla keskittyisi vähän paremmin siihen, mitä ollaan tekemässä eikä vaan kaahottaisi mielipuolisesti eteenpäin...

Eilen ilmoittelin koiria kisoihin. Ja ei, monikko ei ollut vahinko tai ajatushärö. En uskaltaudu paljastamaan, kumman kanssa mennään ja minne ja milloin, ettei kukaan vaan erehdy tulemaan katsomaan xD

Tänään saimme vieraita Joensuusta, kun kotiväki tuli katsomaan meidän uutta tukikohtaa ja samalla vähän juhlistamaan :) Koirat, erityisesti Rini, olivat aivan innoissaan vieraista. Tytöt saivat puruluut ja nameja, lisäksi saatiin koirien ensiapupakkaukseen hieman täydennystä. Kun porukat sitten lähtivät iltapäivällä, menimme koirien kanssa ulos saattamaan. Kun porukat ajoivat autolla meidän ohi, Rini alkoi huutaa kurkku suorana ja yritti kiskoa perään. Reppana, meillä pitäisi vissiin käydä useammin vieraita!

Kun aurinko kurkisti varovasti pilvien takaa ja tuo meidän pihavaahtera on upeissa väreissä, rynnistin koirien ja kameran kanssa etupihalle. Kyllä on ikävä valokuvausta, vaan pitäisi oikeasti saada tuo kamera huollettua ennen kuin sillä mitään kunnon kuvia saa. Tässä muutama, säästän parhaat ensi viikon postaukseen :)

1284831203_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jos blue merle näyttää hyvältä metsän vihreässä, niin on se aika upean näköinen myös ruskan keskellä ;) Neveä hymyilyttää

1284831184_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Posetuskuvat onnistuu vielä jotenkuten, mutta näissä liikekuvissa olis toivomisen varaa...

1284831194_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Istuin jokusen tunnin kotona, kun sää oli sen oloinen, että kohta sataa. Kun sadetta ei siihen pariin tuntiin kuulunut, lähdin koirien kanssa lenkille ja vähän treenaamaan. Päästiin kämpiltä n. 50 metrin päähän, kun taivaalta alkoi tulla vettä - ja sitten sitä myös riitti.

Kiersin koirien kanssa Haukanniemen ja jäin Kortepohjan koulun kentälle treenaamaan. Rinille paikka on ennestään tuttu, mutta Neve ei ainakaan muistaakseni ole treenannut siellä kertaakaan. Paikka on kyllä sen verran syrjässä, että saimme olla aika rauhassa kaikelta häiriöltä.

Neven kanssa tein tokon alokasluokkaa aloittaen paikkamakuusta. Välimatka oli suunnilleen kisamittainen, aikakin varmaan aika lähelle 2 min. Neve makasi ensimmäisen minuutin (arvio) kuin sfinksi, sen jälkeen se oli vähän levottomampi. Paikallaan se kuitenkin pysyi, ja siitä palkkasin hyvin rauhallisesti. Kun paikkamakuu oli ohi ja tilanne rauhotettu, siirryimme varsinaisiin treeneihin, jonka aloitimme revittelemällä patukalla. Se on aika hyvä apukeino "liian korkeaan" vireeseen.

Aloin totuttaa Neveä sanaan "valmis": joka liikkeen alussa sanoin ensin valmis ja vasta sitten käskysanan. Ensin Neve oli sanasta ihan ihmeissään, se alkoi katsella muualle, liikahdella ja tehdä vaikka mitä. Korjasin jokuseen kertaan sanomalla "höh höh", ja muutaman toiston jälkeen Neve jatkoi minun tapittamistani uudesta sanasta huolimatta. Palkkasin siitä namilla, ja kun tätä oli toistettu muutamaan otteeseen, Neve hiffasi, tämän sanan kuullessaan kannattaa olla skarppina ;)

Seuraaminen oli tänään äärimmäisen hyvää. Paikka pysyi, vaikka seuruutin pitkiäkin pätkiä, käännökset olivat tiiviitä, eikä kontakti laskenut kuin juoksuosuudessa, jota pitää treenata enemmän. Olin ihan älyttömän tyytyväinen Neven seuraamisiin tänään! :) Palkkasin kunnon patukkaleikillä, ja Neve tarjosi patukkaa uudestaan, kun kysyin aina "leikitäänkö lisää?" Seuraamista tehtiin tänään vain hihnassa, mutta useampaan otteeseen. Vapaana seuraamista tuli tietysti jonkun verran jääviä harjoitellessa.

Liikkeestä maahanmeno on nyt loksahtanut kohdilleen takapalkan avulla. Neve menee nopeasti maahan, ja se malttaa hyvin odottaa lupaa palkalle, vaikka tehtäisiin liike loppuperusasentoa lukuun ottamatta kokonaan. Jääviin liikkeisiin takapalkka on auttanut kyllä todella paljon, mistä olen mielissäni. Neve jopa ennakoi tänään ensimmäistä kertaa maahanmenoa muutaman toiston jälkeen, mutta kun vaan kutsuin uudestaan seuraamaan ja seuruutin jonkin aikaa, niin asia korjaantui.

Luoksetulo oli myös erittäin vauhdikas, ja hienosti Neve hakeutuu suoraan sivulle.

Jottei menisi ihan hehkutukseksi, niin liikkeestä seisominen on unohtunut kokonaan. Terhakkaasti Neve tarjoaa maahanmenoa, seisominen ei meinaa irrota millään. Tällä kertaa ei auttanut äänensävyn muutos, ei eri leuan asento, eikä käsiapukaan. Sain Neven lopulta seisomaan, kun käännyin sen eteen ja lähdin peruuttamalla koirasta kauemmas. Pitää nyt ihan reilusti helpottaa treenejä seisomisen suhteen ja vahvistaa rauhassa, siitä se sitten lähtee muokkautumaan.

Hyppyä tehtiin kumollaan olevalla penkillä. Heitin takapalkkakupin esteen toiselle puolelle magneetiksi, sen avulla Neven saikin hyvin irtoamaan. Ensimmäisellä kerralla Neve eteni seiso-käskyn jälkeen ja liikahti, kun lähdin kiertämään estettä. Kahdella muulla kerralla koira seisoi kuin tatti paikoillaan seiso-käskyn jälkeen. Uskomatonta! Lopuksi leikittiin patukalla, Neve teki pitkän treenin, vaan intoa sillä riittää ja tuntuu, että se vaan skarppaa entistä enemmän loppua kohti :)

Rini oli jo muutamaan otteeseen kaatosateen aikana ilmoittanut, että sekin haluaisi tekemään jotain järkevää sateessa makaamisen sijasta. Se olikin aivan innoissaan tullessani hakemaan sitä - jopa niin innoissaan, että se teki pk-kokeiden pitkän seuraamiskaavion superhyvin ilman palkkaa missään välissä.

Jäävistä liikkeistä istuminen on parhaiten muistissa, ensimmäisellä maahanmenolla jäi istumaan. Toinen maahanmeno onnistui ja luoksetulokin oli ihan hyvä, etenkin suora eteen istuminen lämmitti mieltä. Seisominen oli unohduksissa myös Rinillä, istumista se sen sijaan tarjosi innokkaasti. Annoin lopulta avun, jolla liike onnistui, siitä palkkasin pallolla. Toisella sarjalla ensimmäinen taas istuminen, toisella käsiavun kanssa seisominen, kolmannella kerralla jäi jo itse seisomaan, josta palkkasin kunnon palloleikillä. Pitää vaan muistutella mieleen, kyllä se sieltä aikanaan tulee taas.

Noudot olivat vauhdikkaita ja luovutukset tulivat suoraan. Kun mukaan lisättiin hyppy, luovutusasento muuttui vinoksi. Korjasin virheellistä luovutusasentoa, mutta tätäkin pitää harjoitella vielä lisää.

Lopuksi vielä eteenlähetys. Olin vienyt treenin alussa uuden ruutumerkin (matala) ihan kentän päähän, sen takana namia palkkana. Ensimmäinen lähetys tyssäsi alkuunsa, koira eteni hyvin jonkun kymmenisen metriä, mutta tuli sitten kutsumatta itse takaisin. Toisella kerralla Rini katsoi kyllä näyttämääni suuntaan ihan oikein, mutta ei vissiin vieläkään nähnyt merkkiä kaukaisuudessa. Se lähti kuitenkin hyvin suoraan ja eteni nyt varmaan 30 m suunnilleen merkin tasolle, mutta vähän siitä vinoon. Käskin sen maahan, tarvitsi kaksi käskyä, mutta menin silti palkkaamaan. Kävimme sitten yhdessä merkillä, annoin syödä namit, ja tultiin leikkien pois.

Taisi olla rankka treeni, kun molemmat koirat makaavat taas aika tyytyväisinä lattialla. Meni reissulla kokonaisuudessaan melkein kolme tuntia aikaakin, joten lienevät leponsa ansainneet ;)