Päivitellääs muistiin sunnuntain treenit, kun ehkä jotain vielä tässä vaiheessa muistaa.

Sunnuntaina lähdettiin liikenteeseen vähän isommalla porukalla: Aino, Malla ja Seela sekä Elli, Katla ja Mio sekä tietysti minä ja aussiet. Mun pikkuinen auto ansaitsee varmaan kohta jonkun tilaihmeen tittelin, kun me sinne mahduttiin kuuden koiran ja valtavien treenikamppeiden kanssa. Ajelimme ensin Killerille vähän tottistelemaan.

Neven kanssa on aina rempseää aloittaa, niin aloitin sunnuntainakin Neven kanssa. Revittelin ensin vähän patukalla ja virittelin toimintaan, sitten vahvistin sivulla odottelua ja "valmis"-käskyn merkitystä. Neve muisti hommat aika hyvin, joten nopeasti pääsimme varsinaisiin hommiin.

Teimme erimittaisia pätkiä useammassa erässä seuraamista, ja Neve seurasi tosi hyvin. Lähistöllä riekkuneet Elli ja Katla aiheuttivat hieman häiriötä, jos meidän kaavio meni lähelle, mutta kauempana seuraaminen oli tosi hyvää. Pitää Neven kanssa vaan panostaa vielä häiriötreeneihin, koska aina ei kuitenkaan ole se ideaalitilanne, ettei häiriötä olisi yhtään.

Takapalkan avulla teimme myös liikkeestä seisomista. Neve taisi kerran tarjota maahanmenoa, sen jälkeen seisominen tuli aika hyvin. Annoin pienen avun (kosketus nenänpäähän), josta heti koiran seisahtuessa vapautus takapalkalle. Vahvistetaan nyt seisomista ja maahanmenoa eri treeneissä, ja kun molemmat alkavat olla hyvässä muistissa, niin sit voi ryhtyä miettimään niiden tekemistä samassa treenissä.

Tehtiin myös luoksetulo, joka oli oikein hyvä. Treenit Neven kanssa onnistuivat siis erinomaisesti.

Rinin kanssa tein tottista koko repertuaarin kanssa. Seuraaminen oli ihan ok, vähän edistystä paikoitellen, mutta muuten ihan jees. Jäävät liikkeet onnistuivat kerrankin kaikki ensi yrittämällä! Luoksetuloa treenattiin useampaan otteeseen, kun vauhti oli onneton. Kun juoksin karkuun, tuli vauhtia huimasti lisää.

Metrisellä hypyllä Rini ponnisti esteestä vauhtia toiseen suuntaan, mutta parempi niin kuin rymäytellä. Meidän hyppytekniikka vaatisi treeniä aika paljon lisää, mutta tällä hetkellä tämä osaamistaso passaa ihan hyvin meille. Vinoeste meni hyvin, mitä nyt oli vino luovutusasento. Huomasin nyt, että enää ei ole niin väliä, onko lähetysmatka esteille pitkä vai lyhyt (aiemmin hypyssä tuli auttamatta rymäytys, jos lähetin kaukaa). Tuo vino luovutusasento voi juontaa siitäkin, että seison niin lähellä estettä, ettei koira esteen yli takaisin tultuaan ehdi oikaista itseään, kun olen jo siinä.

Eteenlähetys onnistui ensi yrityksellä varmaan 30-40 metristä. Rini on super!

Tottiskentältä suuntasimme uusiin maastoihin. Varsinainen maaseutuelämys meidän reissu olikin: katsottiin ennen lähtöä kartasta, missä olisi paljon metsää, kun oli tarkoitus löytää uusia maastoja. Lähdimme sitten ajelemaan Taka-Keljoon, josta pienellä etsinnällä löytyikin ihan passelinnäköistä metsää. Pysäköimme auton tien sivuun ja lähdimme Ellin kanssa tallailemaan jälkiä. Kun jäljet oli tallattu, lähdimme kaikki kimpassa kävelemään lähistölle ja etsimään kanttarelleja. Aino ja Elli menestyivät sienien etsinnässä mua paremmin, mä löysin kyllä kaikkea muuta paitsi niitä kanttarelleja ;)

Ellillä oli kamerakin matkassa, joten jokunen kuva tähän entryyn mukaan.

Nessu on niin pätevä sivulla

Rini vinoesteellä

Ja koko poppoo metsässä poseeraamassa

Noin tunti jälkien teon jälkeen lähdettiin ajamaan niitä. Mun koirista hommiin pääsi ensimmäisenä Neve. Jäljellä oli mittaa n. 500 m, kuusi keppiä, kaikki merkattu. Jana n. 20 m.

Neve teki janan kuin vanha tekijä. Se kylläkin palkan siitä saatuaan yritti lähteä takajäljelle, josta annoin sille palautetta, ja samassa koira käänsi kurssinsa oikeaan suuntaan. Ilmaisut oli ihan ok, mutta hinku jäljellä etenemiseen ehkä vielä suurempi. Pitää miettiä jatkoon Nevelle jotain ilmaisutreeniä, jossa nostettaisiin motivaatiota keppien ilmaisuun. Neve haahuili jäljellä etenkin ilmaisujen jälkeen, joten jatkossa voisi myös kokeilla, vaikuttaisiko mitään, jos rauhoittaisi kunnolla tilanteen jokaisella kepillä ja lähtisi siitä rauhassa jatkamaan. Viimeinen keppi oli vaikea, sillä se oli jäänyt vahingossa kulmaan. Keppiä etsittiin tovi, mutta kyllä se sieltä sitten aikanaan nousi.

Rinin kanssa harrastin zenbuddhalaisuutta ennen jäljelle menoa. Rinin jäljellä oli mittaa ehkä 600-700 m, kuusi keppiä, maasto Neven maastoa ryteikköisempää. Jana n. 20 m. Janalle lähtö oli taas takkuilevaa, kaksi metriä lähetyksestä edettyään koira jo kaartaa oikealle. Kutsuin pois ja otin lähetyksen uudestaan. Myöhemmin sain kuulla, että ensimmäinen lähetys oli ollut aika painostava, mutta toinen reippaampi ja kannustavampi, ja toisella lähetyksellä koira irtosikin upeasti jäljelle saakka. Rini lähti suoraan oikeaan suuntaan, mutta intoa tai painetta oli pikkuisen liikaa, sillä meno oli aikamoista kaahottamista. Työskentely rauhoittui hieman ensimmäisen kepin jälkeen. Toinen keppi jäi metsään, kolmas ja neljäs nousivat, viidennen kepin koira merkkasi nopeasti, muttei jostain syystä katsonut tarpeelliseksi pysähtyä ja etsiä tarkemmin. Nappasin kepin matkaan sitten itse. Kuudes keppi nousi ja palautui mulle saakka.

Rinille pitää nyt myös miettiä jotain, millä touhua saadaan rauhoitettua - eihän tästä kaahottamisesta tule yhtään mitään. Lisäksi jatkossa otetaan Rinillekin merkit käyttöön kepeille, niin näen, millaisissa paikoissa ne kepit sinne jää, jos ovat jäädäkseen. Kovin herkästi en kyllä Rinin viaksi lue edellisen treenin keppien jättämisiä, koska se on mielestäni edelleen niin ilmaisuvarma koira. Olisi helppo uskoa, että mun puolelta tuli niin paljon painetta, vaikka yritin tyynen rauhallinen ollakin, että oli vaan kiire päästä eteenpäin.

Oli opettavaiset treenit, joten jatketaan harjoituksia ja edetään pikkuhiljaa. Sieltä se varmuus löytyy, kun vaan tehdään - iloisella mielellä ja asenteella.