Eilen käytiin viiden koiran ja kahden ihmisen voimilla lenkkeilemässä Laajavuoressa, siinä matkan varrella pysähdyttiin tekemään Killerillä tokotreeni.

Neven kanssa tein seuraamista, liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja liikkeestä seisomisen. Seuraaminen oli ihan jees, vähän epätarkkaa alussa, mutta paransi loppuun. Liikkeestä maahanmenoa yritti ennakoida seisomisen merkeissä, joten seuruutin vähän aikaa, ja kun koira alkoi pysyä mukana, käskin maahan. Onnistui ensi yrittämällä oikein. Luoksetulon ensimmäinen perusasento oli vino, joten otin uudestaan korjauksen jälkeen. Neve törmäsi muhun toisella kerralla, mutta peruasento oli oikea, joten se riitti. Liikkeestä seisominen onnistui suorilla, mihin oli mahtavaa lopettaa :)

Rinin kanssa pelleilin seuraamisen, pujottelun ja ruudun merkeissä. Seuraaminen oli ihan hyvää, vähän edisti välillä, mutta kontakti pysyi ja koiralla oli asenne kohdallaan. Välissä pujoteltiin, tehtiin vähän luoksetuloakin hyvällä menestyksellä ja lopetettiin treenit ruudun mieleen muistuttelemiseen. Rini iski silmänsä ruudusta n. 20 m päässä olevaan palloon, joka oli Ellillä eteenlähetyspalkkana Katlalle, ja Rinin huomio on kyllä vaikea saada muualle, kun se johonkin silmänsä iskee. Kävin sitten viemässä meidän pallon ruutuun magneetiksi, ettei tulisi virhettä. Pallo toimikin palkkana ja ruutu meni mukavasti. Toisella kerralla pysäytin maahan saakka, ja Rini toimi ihan hyvin.

Tänään oli sitten vuorossa paluu kesätauolta agilityn pariin. Meitä ei ollut treeneissä kuin kolme, joten tavaraa oli paljon raahattavana, mutta saatiin treenata paljon. Teimme kolmea eri rataa, kylläkin samalla pohjalla:

Ensimmäisellä radalla näkyi kaikkein selkeiten, että koiralla oli intoa ja kaasua vähän liikaa. Ensimmäinen rima tuli kolisten alas, olin todennäköisesti vähän turhan kaukana koirasta kutsuessani sitä mukaan, jolloin Rinille tuli kiire. Aloitin alusta vähän maltillisemmin, ja sillä päästiin pitkälle. Rini teki törkeän hyvät kontaktit, rengas meni tyylipuhtaasti, keinu meni kuin vanhalta tekijältä ja rimat pysyi ylhäällä. Onnistuin vain putkien välissä saamaan kroppaani pienen ristiriidan, kun jalat veti toiseen suuntaan kuin muu kroppa, joten tuli kiire viedä viimeiselle hypylle, ja se näkyi koirassa niin, että se tiputti viimeisen riman. Muuten kaikkinensa rata meni tosi hyvin, ohjaajan pieniä kämmejä vaan, jotka toisaalta olivat odotettavissakin näin pitkän tauon jälkeen.

Toisella radalla sitten pyöriteltiin vähän enemmän. Jännitin vähän ensimmäistä vientiä kepeille, mutta Rini oli hyvin jutun juonessa mukana ja suoritti kepit tyylipuhtaasti. Tuon nopeampaa se ei pysty enää pujottelemaan ;) Varmistelin kepit loppuun saakka, joten kahden hypyn ja renkaan kuvio vähän levähti. Rini selvitti vielä ensimmäisen hypyn, mutta koska mun ohjauskurssi kertoi liian myöhään, mihin oltiin seuraavaksi menossa, tuli seuraava rima alas. Riman tippumisesta johtuen koiralla ei ollut enää tilaa ponnistaa renkaalle, joten koira joutui vähän pakosta suorittamaan renkaan väärin. Oman oppimisen kannalta otettiin uudestaan kepeiltä, nyt sain otettua etäisyyttä jo keppien lopussa, jolloin rimat pysyivät ylhäällä ja rengaskin suoritettiin oikein. Puomin kontaktit olivat taas priimaa. Rini osasi hyvin irrota hypylle, mutta mä olin taas vähän pihalla - unohdin nimittäin hypyn jälkeisen radan. Sen sekunnin sadasosan, minkä olin ulapalla, ehti koko setti aika hyvin hajota ;) Seuraava rima tuli alas ja koira sinkaisi väärään putken päähän. En kuitenkaan ottanut enää uudestaan, kun moka oli taas ohjaajan, joten jatkettiin siitä suoraan rata loppuun hyvällä menestyksellä. Erityisen iloinen olin Rinin oma-aloitteisesta keppien aloituksesta.

Viimeinen rata sitten olikin hyvin samantyylinen kuin ensimmäinen, loppu vaan oli vähän erilainen. Kontaktit olivat jälleen upeat, rengas meni oikein ja keinu mahtavasti. Keinun varmistelun jälkeen olin vaan sitten jäljessä kepeille viennissä, joten jouduin koiraa vähän etsiskelemään, että sain sen otettua taas haltuun. Loppu kuvio menikin mallikkaasti.

Treeneistä jäi tosi hyvä mieli, kyllä eron vaan huomaa heti, kun pystyy oman päänsä pitämään kasassa. Tauko on tehnyt meille molemmille hyvää.